VEERA BIANCA
Engelberg Sveitsi

Tänne vielä palaan: Engelberg, Sveitsi

*Yhteistyössä: Switzerland Tourism

Junan ikkunasta näkyi vain toinen toistaan jylhempiä vuoria. Sidoin vaelluskenkieni nauhat tiukemmalle ja laitoin läppärin takaisin laukkuun. Olimme saapuneet Engelbergiin, tuohon Sveitsin kaupunkiin josta olin kuullut niin paljon tarinoita viimeisten kuukausien aikana ja saanut ihastella henkeäsalpaavan kauniita kuvia auringonlaskuista vuorten ja järvien yllä.

Engelberg tarkoittaa suoraan käännettynä ‘enkelten vuorta‘. Nimi juontaa juurensa kauas 1120-luvulle, jolloin huhujen mukaan vuorilla oli kuultu enkelten laulua.

Lue myös: Zermatt – pala kauneinta Sveitsiä

Lue myös: Lentoyhtiökokemus: SWISS

Lue myös: Photo diary: Nature wants you back

engelberg

Engelberg tai oikeastaan Engelberg-Titlis on Keski-Sveitsin suurin laskettelukeskus Obwaldenin kantonissa. Sveitsissä on all together 26 kantonia, jotka muodostavat Sveitsin liittovaltion. Me emme käyneet Engelbergissä tällä kertaa laskettelemassa, koska elokuussa lunta näkee enää korkeimpien vuorten huipuilla. Itse jouduin muutenkin lopettamaan oman lasketteluharrastukseni back in the days kun selkärankani Australiassa mursin. Sen jälkeen melkein kaikki urheiluharrastukset ovat itseasiassa jääneet ja ehdin vuosien aikana luoda itselleni valtavan henkisen esteen kaikkea luonnossa vaeltamista kohtaan, mutta jotakin muuttui tänä kesänä Engelbergissä.

Jo viime vuonna jotain alkoi muuttumaan mielessäni. Vaelsin Sveitsin Zermatissa kaatosateessa, valvotun yön ja muutaman ylimääräisen martinin jälkeen ja olosuhteista huolimatta koin olevani enemmän kotona kuin koskaan ennen. Juuri tässä oli niin hyvä olla. Seuraavaksi löysin itseni pyhiinvaeltamasta Japanin metsistä ja saapuessani metsän toisella puolella olevalle temppelille, koin tuon saman tunteen. Juuri tässä oli niin hyvä olla. Muutama viikko sitten heräsin pienestä alppimajastani Engelbergissä ja tiesin että edessä olisi koko päivän vaellus. Pelon sekaisin tuntein sidoin taas vaelluskenkäni tiukemmalle ja mietin selviänkö tästä kaikkine vammoineni tällä kunnolla. Jäänkö jälkeen ryhmästä. Joudunko kääntymään takaisin.

engelberg 2DSC_7809.jpgDSC_7755.jpgDSC_7793.jpg

Fürenalp – vaellus, jonka haluaisin tehdä joka ikinen päivä

Otimme aamusta bussin hieman Engelbergin kylän keskustaa kauemmas. Bussipysäkiltä hyppäsimme pienen pieneen punaiseen kaapelihissiin, joka tuulen mukana heiluen kipui vuoren rinnettä ylös Fürenalpille. Pysähdyimme ravintolaan omenamehulle ja nauttimaan täydellisestä auringonpaisteesta alppien yllä.

Vaellusreittejä Fürenalpilta lähtee monenlaisia ja vaihtoehtoja on aina puolesta tunnista kuuteen tuntiin. Polut eivät ole liian haasteellisia, mutta maasto on varsin vaihtelevaa. Me vaelsimme tällä kertaa kolmisen tuntia  ja otimme toisen kaapelihissin alas Stäfeliin, jossa nautimme perinteisen sveitsiläisen lounaan ja jatkoimme matkaa vielä ainakin tunnin verran kävellen kohti bussipysäkkiä josta aloitimme vaelluksemme aamulla.

Olen oppinut ymmärtämään omia vammojani viimeisen vuoden aikana paljon paremmin. Selkärankavammani oireilee enää harvoin selkäkipuna, mutta oikean jalkani hermosto on niin heikko että koen käveleväni 1,5 jalalla ja muutenkin hieman klenkaten. Ylämäet ovat kaikista vaikeimpia, sillä oikea jalka tuntuu raskaalta nostaa. Tänä syksynä opin, että pystyn kävelemään paljon paremmin korkokengillä jotta saan aktivoitua reisiparkani lihakset paremmin. Näinpä tällä vaelluksella jatkuva kevyt alamäki ajoi saman asian. Monelle pitkällä vaelluksella ylämäki on alamäkeä helpompi, mutta itse saan alamäessä jännitettyä niitä kadonneita reisilihaksia niin että ne oikeasti voivat vahvistua. Huomasin tämän oikeastaan vasta juuri tällä nimenomaisella vaelluksella ja kiitos tämän kevyen alamäen, I had the absolute time of my life.

Pystyin välillä hetkeksi unohtamaan kaikki ne itseäni hidastavat vammat ja keskittyä täysillä ympäröivään luontoon. Vaellus oli kuitenkin tarpeeksi haastava tuntuakseen kunnon urheilulta ja juuri siksi niin täydellisen hyvältä. En olisi halunnut saapua takaisin bussipysäkille vielä tunteihin. Tapasin matkan varrella lehmiä ja rapsuttelin varmaan jokaista hetken korvan takaa – lehmät olivat itseasiassa niin söpöjä, että oli välillä pakko istua alas lehmien keskelle paistattelemaan päivää. Ollapa sveitsiläinen lehmä.

Vaelluksen päätteeksi nostin hotellihuoneessani jalat ylös ja katselin ikkunasta ulos takaisin vuorille haikaillen. Huomasin miettiväni että tänne on vielä palattava – pidemmäksi aikaa. Tänne on palattava ainakin kuukaudeksi niin että voisin kävellä tuon saman vaelluksen vuorilla joka ikinen päivä. Syksy on kuitenkin jo niin täynnä muita reissuja, että se ei ollut nyt mahdollista. Tämä ajatus ei ole kuitenkaan poistunut mielestäni ja minulla on jopa paikka missä asua jos palaan takaisin. Ehkä juuri täällä voisin vahvistaa niitä kadonneita jalkalihaksia niin, että voisin tulevaisuudessa vaeltaa entistä haasteellisempiakin reittejä ja ihan vain overall heal these injuries…? Maybe, hopefully next year. 

engelberg patikointiengelberg vuoretsveitsi engelbergsveitsi vuoretengelberg hissiengelberg hiihtohissisveitsiläinen ruoka

Engelberg-Titlis – pieni alppikylä suoraan sadusta

Engelberg tunnetaan parhaiten laskettelumahdollisuuksistaan, erityisesti vapaalaskijoiden kesken, mutta rauhallinen kylä on taianomainen myös keskikesällä. Engelberg sijaitsee 25 kilometrin päässä Luzern-järveltä vuorten keskellä kilometrin korkeudessa, ympäröivien Titlis ja Hahnen vuorten yltäessä 2600 metriin.

Kesällä Engelberg tarjoaa erityisesti vaellus-, kiipeily- ja pyöräilymahdollisuuksia.

Raikas vuoristoilma ja 500 kilometriä vaellusreittejä helposta todella vaikeaan tarjoaa jotain jokaiselle. Vaellusreittien varrella on levähdyspaikkoja ravintoloista vesiputouksiin ja lehmälaitumiin.

Engelbergissä on vain viitisen tuhatta asukasta. Kylästä löytyy silti sopivasti hotelleita ja ravintoloita kulinarismia kaipaavalle matkailijalle. Me nautimme täydellisen fondueillallisen Alpenclubin ravintolassa. Lisää ravintolasuosituksia alempana tässä postauksessa!

Talvisesonki kestää Engelbergissä kestää lokakuusta toukokuun loppuun. Engelberg jakautuu periaatteessa kolmeen vuoristoon; Titlis, Brunni ja Fürenalp.

engelberg kesälläengelberg vuoristoengelberg lehmäpatikointi engelbergDSC_8121.jpgtitlis sveitsi

Majoitus- ja ravintolavinkit Engelbergiin

Engelbergistä löytyy majoitusvaihtoehtoja hotelleista majataloihin ja vuokra-asuntoihin. Me majoitumme Alpenclubilla Engelbergin keskustassa. Alpenclub on simppeli, mutta sympaattinen alppihotelli erinomaisella sijainnilla. Osa meidän ryhmästä valitteli pieniä ja pahan hajuisia huoneita, mutta ainakin meidän yläkerrassa asustavien huoneet olivat juuri sopivan kokoisia eivätkä haisseet millekään erityiselle. Hotellin ravintolassa oli hyvää ruokaa – ja ilmeisesti myös hyvää pizzaa jos sille päälle sattuu. Lisäksi Alpenclubilla kannattaa maistaa cordon bleuta ja schnitzeliä. Hotellin ulko-oven vieressä on viinikauppa, josta taidettiin kaikki napata vähän Petite Arvinea kotiin viemisiksi.

Ski Lodge tuntui olevan monen mielestä kaupungin paras hotelli, mutta myös meidän hotellia jonkin verran hintavampi. Vaikka Sveitsi on kallis maa, Engelberistä löytyy myös edullisempia majoitusvaihtoehtoja, kuten Youth Hostel.

Alpenclubin fonduen ja pizzan lisäksi syömässä kannattaa käydä ainakin seuraavissa ravintoloissa; Bergrestaurant Fürenalp ja Brasserie Kondrad. Vuoristoravintola Flühenatt tarjoilee kylän parhaan Äplermakaronin.

Hyvän juuston perässä kannattaa käydä Gerschnialp and Sälmessa ja hyvän kahvin perässä SpannortInnissä.

DSC_7966-2.jpgP8220437.jpgDSC_8174.jpgDSC_7916.jpgDSC_8158.jpgDSC_8103.jpgDSC_8104-2.jpg

Sveitsiläinen puhdas ruoka ja fondueillallinen

Kuten ehkä Instagramissa jo huomasitte tämän matkan aikana, Sveitsi teki minuun ihan uudenlaisen vaikutuksen niin monella tapaa. Olen jo pitkään ollut erityisen kiinnostunut puhtaasta ravinnosta ja mielestäni muun maailman pitäisi ottaa mallia Sveitsistä. Maahan ei tuoda ylimääräisiä turhia kasviksia ennen kuin omat on syöty. Kaikki mitä tuodaan ulkomailta, Coca-Colasta lähtien, valmistetaan mahdollisimman alusta loppuun Sveitsissä, jotta prosessia voidaan seurata tarkasti ja käyttää mahdollisimman vähän turhia kemikaaleja.

Sveitsiläiset kuluttavat itseasiassa melko paljon liha- ja maitotuotteita, mutta ovat silti yksi maailman terveimpiä kansoja. Sveitsissä lehmät elävät oikeasti suurimman osan vuodesta vapaasti laitumilla, mikä varmasti vaikuttaa nautittavien eläintuotteiden laatuun.

Puhdas ruoka puhtaan vuoristoilman kanssa tarjoiltuna saa olon tuntemaan terveemmäksi kuin koskaan. Muutama päivä täällä tuntui valmistavan minut täydellisesti edessä olevaan kiireiseen syksyyn.

Toisena iltana Engelbergissä Switzerland Tourismin ihana Johanna kutsui meidät illalliselle kylässä asuvan ruotsalaisen ystävänsä Jonnan luokse illalliselle. Jonna oli tehnyt tuoreista kasviksista ihanan salaatin ja me toimme mukanamme paikallista juustoa ja viiniä. Illalla alkoi sataa kaatamalla, mutta nautimme silti illallisen kuistilla katoksen alla. Tämä ilta oli ehdottomasti yksi vuoden hauskimmista ja herkullisimmista illoista. Kiitos Jonna! <3

Unohdin kameran muistikortin tietenkin hotellille kun olimme illallisella Jonnalla, joten tässä ainut puhelinräpsy illasta

DSC_8239.jpgDSC_8226.jpg

Suuri kiitos Switzerland Tourismille taas kerran yhdestä unohtumattomasta seikkailusta! Mikä maa on tehnyt teihin vaikutuksen viime aikoina ja miksi?

Irlanti Pohjois-Irlanti

Northern Ireland, you sexy beast

*Kaupallinen yhteistyö: Tourism Ireland

Terveisiä Pohjois-Irlannista, jostain täältä vihreiden kukkuloiden ja Atlantin valtameren rannalta. Myrsky lyö hotellin ikkunaan ja lasissani oleva 16-vuotias Bushmillsin viski lämmittää kurkussa. Juuri tässä on niin hyvä olla – keskellä seikkailua kaukana kotoa.

Pohjois-Irlanti on juuri sitä kaikkea mitä kuvittelinkin – 50 shades of green. En ole eläessäni nähnyt maisemaa jossa kaikki maalautuu eri vihreän sävyillä. Vieressä myrskyinen valtameri hohtaa turkoosina ja jossain tuntuu olevan aina sateenkaari. Pohjois-Irlanti on kuin sadusta.

DSC_9221.jpgDSC_9258.jpgDSC_9290.jpgDSC_9270.jpg

Olen täällä matkalla neljän pohjoismaisen journalistin kanssa, joita en ollut ennen tavannut. Tällaisissa pressimatkoissa on aina jotain niin spesiaalia kun muutama toisilleen tuntematon ihminen heitetään toistensa seuraan muutamaksi päiväksi 24/7, etenkin kun muutenkin matkustaessa ihmisiin tutustuu aina ihan eri tavalla. Jokaisella matkalla on aina ollut ihania ihmisiä mukana ja päätteeksi on aina saanut monta uutta ystävää kuten täällä Irlannissakin. Näillä matkoilla on niin usein tanskalaisia matkailujournalisteja, että katsotaan puhunko ensi vuonna ruotsin sijaan sittenkin tanskaa. Haha!

Matkamme alkoi maanantaina Belfastista, josta matka jatkui kohti pohjoista luontoa ja sen dramaattisen jylhiä maisemia. Vietimme myös yön kummitellussa linnassa, ehkä huomasitkin Instagram Stooreistani – jos et, niin käy katsomassa profiilista Ireland highlight. Eilen vietimme koko päivän ajaen Game of Thrones -kuvauspaikalta toiselle ja meillä oli mukana maailman ihanin opas Flip, joka on itsekin näytellyt kyseisessä sarjassa. Voin suositella kierrosta kaikilla GoT-faneille koko sydämeni pohjasta ja toki teen tästä myöhemmin myös oman blogipostauksen.

P9180016.jpgDSC_9387.jpg

Seuraavaksi muut journalistit jatkavat matkaansa ja itse vietän viikonlopun vielä Dublinissa, sillä tämä on vasta ensimmäinen matkani Irlantiin. Olen kuullut Dublinista niin paljon hyvää, että odotan innolla tulevaa viikonloppua.

Dublinista matka jatkuu kotiin Helsinkiin muutamaksi päiväksi ja loppuviikosta suuntaankin New Yorkiin ja sieltä Tukholmaan. Syys-lokakuu on nykyään aina todella reissun täyteinen kuten tänäkin vuonna.

Tämä väsynyt matkailija menee kuitenkin nyt nukkumaan, sillä valvottu yö kummituslinnassa painaa hieman päälle, haha. Ajattelin tässä välissä postata tällaisen ‘kuvapäiväkirjan’ täältä, koska blogi on ollut hiljaa vähän turhan monta päivää kiireiden vuoksi, hupsis hei!

DSC_9419.jpgDSC_9140.jpgDSC_9181.jpg

Kaikki Dublin-vinkit ovat tervetulleita!

Praha Tsekki

Ekomatkalla Tšekeissä

*Matkan tarjosi: Czech Tourism

Käväisin muutama viikko sitten Tšekeissä yhteistyössä Czech Tourismin kanssa. Matkamme alkoi vanhasta tutusta Prahasta, jossa kävimme myös viime vuonna. Praha -postaukseni onkin ollut varsin suosittu ja sieltä löytyy edelleen hyviä vinkkejä kaupunkiin. Kannattaa siis käydä lukemassa jos loma Prahassa kiinnostaa:

7 x parasta Prahassa

Tällä matkallamme keskityimme matkailuun ekologisesta näkökulmasta niin liikkumisen, paikallisen muodin kuin ravintoloidenkin puolesta. Matkalla oli mukana kaksi matkabloggaajakollegaani Ruotsista; Daniela, jonka kanssa olemme viime vuosina matkustaneet ainakin Vietnamiin ja Unkariin sekä Evelina, jota olin jo pitkään seurannut Instagramissa. Evelina kutsuu itseään termillä ‘eco warrior’, eikä syyttä – tämä vegaani neiti on nimittäin lopettanut lentämisen ihan kokonaan ja elää lähes täysin käyttämättä muovia. Evelina matkustaa edelleen lähes jatkuvasti ja käväisi mm. Iranissa Ruotsista junalla ja bussilla.

Lue myös:

Erikoisin hotelli jossa olen koskaan yöpynyt: Hotel Ještěd

Coffee Room. – Prahan paras avokadoleipä

Prague photo diary

P7250258.jpg

Ekologinen ja vegaaniystävällinen Praha

Lähes jokainen Euroopan kaupunki on vuosi vuodelta vegaaniystävällisempi. Huomasin nyt jo suuren eron verrattaessa vuoden takaiseen matkaamme Prahaan. Kaupunkiin on tupsahtanut vegaaniravintoloita vuoden aikana kuin sieniä sateella. Ravintoloita löytyy niin edullisista lounaspaikoista illallisravintoloihin kuin aamiaispaikoista ketjuravintoloihinkin. Lisäksi Prahasta löytyy jo muutama ‘zero waste’ elintarvikemyymälä. Nämä kaupat ovat vielä pieniä, mutta ideana on se että mikään ostamasi tuote ei ole valmiiksi paketoituna turhaan muoviin vaan voit ottaa kotoa lasipurkkeja ja pussukoita ostoksiasi varten. Kannattaa tsekata ainakin Nebaleno ja Bez obalu, joista jälkimmäistä ei ole välttämättä ihan helppo löytää!

Kasvissyöjälle ja vegaanille sopivia ravintoloita Prahassa:

  • Estrella (erinomainen lounaspaikka, menussa ei valmiita vegaaniannoksia)
  • Lehká Hlava (loistava illallispaikka, tee pöytävaraus)
  • Dhaba Beas (intialainen lounasravintolaketju, jossa buffetruoka punnitaan)
  • Spiziŕna 1902 (kahvila)
  • Plevel (hyvä lounas- tai illallispaikka)
  • Coffee Room. (paras avokadotoast)
  • Sweet Secret of Raw (raakakakkumesta)

Löydät lisää vegaanisia ravintolavinkkejä Prahaan täältä.

Löysin tällä matkallamme Prahassa myös uuden suuren rakkauteni juomalistoilta = kurkkulimonadin. Tšekeissä lähes kaikissa ravintoloissa tarjotaan kotitekoisia limonadeja, joita kannattaa ehdottomasti kokeilla. Suurin osa limonadeista tehdään kuplaveteen Sodastreamilla luonnollisia raaka-aineita käyttämällä. Ostin heti matkan jälkeen itselleni nimittäin Sodastreamin jotta voin jatkaa kurkkulimonadin tekemistä myös täällä kotona.

Ravintoloiden lisäksi Prahassa ekologisuus näkyy myös muodissa. Erityisesti trendikäs Vinohradyn kaupunginosa tarjoaa pieniä kirpputoreja, paikallisia designkauppoja sekä vintagea.

Vintagemuotia Prahasta:

  • Mintshop
  • Fifty-fifty
  • Kvartýr

Ekologinen majoitus Mosaic House -hotellissa

Mosaic House on itseasiassa niin hotelli kuin hostellikin. Me majoituimme hotellin puolella, mutta alakerrasta löytyy myös dormihuoneita. Mosaic House trendikäs neljän tähden hotelli, joka on hotellimaailmassa ekologisuuden edelläkävijä. Hotelli hyödyntää jätevettä kasvien kastelussa ja vessojen huuhtelussa. Lisäksi energiankäyttöä pyritään minimoimaan aurinkoenergian avulla.

praha

Yllättävä Ostrava ja matkablogikonferenssi TBEX

Matkamme jatkui Prahasta kohti Ostravan kaupunkia. Moni sanoo Ostravan olevan Tšekkien rumin kaupunki – ymmärrän mistä väite tulee, mutta mielestäni Ostravassa on paljonkin kaunista ja näkemisen arvoista. Ostrava on Turun kokoinen kaupunki maan itäosassa lähellä Puolan rajaa.

Junamatkailu Tšekeissä on harvinaisen suositeltavaa. Firmoja maassa on monia, mutta voin suositella Regiojetia ihan koko sydämeni pohjasta. Neljän ihmisen businessluokan lippu neljän tunnin junamatkalle kustansi yhteensä 50 euroa ja siihen kuului samppanja – all you need. Junan mukavuus ja matkan ekologinen teema inspiroi harkitsemaan junan valitsemista jatkossakin pidemmille matkoille ainaisen lentämisen sijaan.

Ostravalla on kaksi puolta. Kaupunki vie matkailijan mielessään takaisin Neuvostoliittoon ja sen mukana tuomiin ongelmiin. Rakennukset ovat ränsistyneet ja kaduilla on vuosikymmenten takaisia mainosjulisteita. Toisaalta taas Ostravassa on uskomattoman kauniita vanhoja kivirakennuksia ja mielenkiintoista historiaa. Pieniä hyviä ravintoloita ja ystävällisiä ihmisiä.

Kaupunki toimii nykyään maan raskaan metalliteollisuuden keskuksena ja siellä on muun muassa öljynjalostusta ja kivihiiliesiintymiä. Teollisuus näkyy vahvasti kaupunkikuvassa ja mm. matkablogikonferenssi johon osallistuimme järjestettiin vanhalla tehtaalla.

Pääsyy miksi matkustimme Ostravaan oli matkablogikonferenssi TBEX, joka järjestetään vuosittain niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissakin. Olen osallistunut TBEXiin aiemmin myös Espanjassa, Bangkokissa ja Tukholmassa. Tällä kertaa kannatti ehdottomasti osallistua, sillä jokainen sopimani tapaaminen johti jonkinlaiseen yhteistyöhön. Ei voi tarpeeksi painottaa miten tärkeää verkostoituminen on matkabloggaajille, jotka haluavat tehdä blogistaan vähän enemmän kuin harrastuksen.

P7270533.jpgP7270487.jpgP7290544.jpg

Beskydy-vuorella Pohjois-Moraviassa

Ennen viikonloppua Ostravan kaupungissa ja TBEX -matkablogikonferenssissa pysähdyimme vielä muutamaan paikkaan seuraavan vuorokauden aikana. Pysähdyimme lounaalle Jurášek -hotelliin keskellä metsää ja vuoria. Täällä olisi voinut hyvinkin yöpyä ja jatkaa sitä kurkkulimonadin lipittämistä, mutta matkamme jatkui hyvinkiin uniikkiin boutiquehotelli Miuraan.

Miura ja sen lähialue on suosittu erityisesti golfharrastajien keskuudessa. Rentouduimme luonnon helmassa erikoisessa designhotellissa pari yötä. Golfaamisen lisäksi alueella on hyviä patikointireittejä, ratsastusmahdollisuuksia ja hotellin kylpylä käytettävissä. Otin viimeisenä iltana hotellin kylpylästä hieronnan, mutta hierojani oli rehellisesti sanottuna agressiivinen ja pelottava työpäiväänsä kyllästynyt vanhempi thaimaalainen nainen – en ole koskaan ollut niin lähellä poistumista kesken hieronnan. Muuten majoitus Miurassa sujui erinomaisesti ja voin suositella kohdetta etenkin golfaajille lämpimästi!

Pohjois-Moravia tunnetaan erityisesti Beskydy-vuorestaan, jonne lähdimme patikoimaan toisena aamuna. Beskydy-vuori sijaitsee lähempänä Slovakian rajaa ja on suosittu paikka viikonlopunviettoon turistien lisäksi myös paikallisille. Ylös voi patikoida alhaalta saakka tai ottaa kaapelihissillä vähän etumatkaa kuten itse teimme. Voit lukea lisää Beskydystä Mirkan blogista.

Miurassa kannattaa nauttia myös illallinen, sillä ravintolan ruokia on loihtimassa Michael Göth, joka sattuu olemaan yksi maan parhaista ja palkituimmista kokeista.

P7260431-Edit.jpgP7260450.jpg

P7260462.jpgHotel Miura ulkoa ja ravintolasta

P7250361.jpgP7250350.jpgP7250359.jpgP7250376.jpgP7250374.jpg

Tämä matka  ja viime vuoden kevät Prahassa on saanut minut kiinnostumaan enemmän ja enemmän Tšekeistä ja toivottavasti taas ensi keväänä pääsen takaisin matkustamaan maan halki junalla. Seuraavaksi listalla olisikin maan viinialueisiin tutustuminen, stay tuned!