Matkavinkit

Tämä on parasta yksin matkustamisessa

Yksin matkustaminen on omalla kohdallani se paras tapa matkustaa. Minut tunnetaan ystäväpiirissäni hyvinkin seurallisena ihmisenä, mutta siitä huolimatta matkustan usein mielelläni yksin. Rakastan sitä tunnetta kun astun Helsinki-Vantaan liukuovista lähtöaulaan ja etsin isolta taululta oman lentoni. Rakastan istua Finnair Loungessa viinilasi kädessä ja ihastella lentokoneiden taakse laskevaa aurinkoa. Yksin. Miksi?

1.Tutustut ihmisiin

Tapaahan sitä ihmisiä vaikka matkustaisi isossa ryhmässäkin, mutta ei samalla tavalla kuin yksin matkustaessa. Yksin matkustaessa saatat vaikuttaa monelle helposti lähestyttävämmältä ja täten saada uusia  ystäviä. Viimeksi Shanghaissa yksin matkustaessani istuin illallisella yksin pienessä paikallisessa ravintolassa, jossa sattui illallistamaan sveitsiläinen liikematkailija Randy ja ravintolan työntekijä päätti laittaa meidät heti saman pöydän ääreen. Jaoimme illallisen ja näytin Randylle miten kaunis Shanghain Bundin alue on illan hämärtyessä. Samalla matkalla törmäsin eksyneen näköiseen turkkilaiseen yksin matkustavaan tyttöön harhailemassa kartan kanssa ja lopulta nautimme yhdessä Dim Sum lounasta Shanghain vanhassa kaupungissa. Näitä tarinoita riittäisi loputtomiin.

yksin matkustaminen

2. Tutustut itseesi

Kun löydät itsesi tuhansien kilometrien päästä kaikesta tutusta ja turvallisesta, joudut nopeasti oppiman omillaan pärjäämisen jalon taidon. Olet todennäköisesti saapunut hieman mukavuusalueesi ulkopuolelle. Muuttaessani ensi kertaa Australiaan kahdeksan vuotta sitten, oli outo tunne ajatella, että en näkisi ainuttakana tuttua ihmistä tai asiaa moneen sataan päivään. Oloni oli hetken täysin turvaton. Yksin matkustaminen on opettanut minulle kaiken itsestäni ja myös kasvattanut minusta sellaisen mitä tänä päivänä olen. Matkustaminen yksin on mielestäni paras tapa tutustua itseensä tai jopaa löytää itsensä.

yksin matkustaminen

3. Opit nauttimaan hetkestä ja ympäristöstäsi

Yksin matkustaessa tarkkailen ympäristöäni paljon valppaammin, kuuntelen ympärilläni olevia ihmisiä ja saatan vain pysähtyä katselemaan ihmeellistä maailmaa. Iltaisin istun mielelläni hotellin ikkunalaudalla katsellen kaupungin vilinää. Koen osaavani nauttia pienistä yksittäisistä hetkistä helpommin yksin matkustaessa.

4. Vapauden tunne

Yksin matkustaessa kukaan ei estä sinua nukkumasta koko päivää hotellin pehmeän peiton alla tai syömästä litraa huonepalvelusta tilaamaasi jäätelö yhdeltä istumalta. Voit hyppiä hotellin sängyllä ilman housuja ja perua kaikki alkuperäiset suunnitelmasi. Olet vapaa tekemään mitä ikinä haluat.

yksin matkustaminen

5. Oma aika

Kiireisenä seurankipeänä työnarkomaanina olen oppinut viime reissujen aikana arvostamaan omaa aikaa. Kaukomailla sitä on usein liikenteessä myös ilman langatonta verkkoa, joten sitä voi ihan oikeasti omistaa aikansa vain ja ainoastaan itselleen. On rentouttavaa aamulenkkeillä uusissa maisemissa, istua teekupillisella ja miettiä päässä kulkevia asioita. Yksin matkustaminen on minulle usein myös tapa ladata akkuja.

yksin matkustaminen

Mitä mieltä te olette? Sopiiko yksin matkustaminen sinulle?

You Might Also Like...

29 Comments

  • Reply
    Niina
    heinäkuu 3, 2014 at 7:49 am

    Tein juuri kahden kuukauden matkan yksin. Se vapauden tunne oli ihanaa eikä tarvise tehdä kompromissejä suunnitelmien suhteen. Kun matkustaa yksin, niin tuntuu, ettei siltikään ole koskaan täysin yksin sillä matkalla tapaa niin paljon muita ihmisiä. Voisin lähteä matkalle samanhenkisen ystävän kanssa, mutta yksin matkustamisessa on vaan jotain maagista 🙂
    Ymmärrän toki niitäkin, joilla uteliaisuus ei riitä yksinoloon ja itsensälöytämiseen mutta itse koin matkan avaavan silmiä…ja sielua myös .

    Täältä voi lukea ja katsella reissaamista Vanuatulla, Fidzillä, Samoalla ja Jenkeissä:
    http://seeyouontheflipside.weebly.com/

    • Reply
      Veera Bianca
      heinäkuu 3, 2014 at 10:17 am

      Exactly, tuo vapaus kun saa tehdä juurikin ja vain sitä mitä itse haluaa on hieno tunne! Minustakaan ei koskaan yksin matkustaessa tunnu yksinäiseltä, jotkut kaupungit ovat itsessää niin “suuria persoonia”, että pelkästään niiden seura riittää 😀 Sitä myös tutustuu usein ihmisiin niin helposti. Tosin on iso ero siinä yöpyykö hostellissa vai hotellissa. Itse yövyn useimmiten hotelleissa yksin ja tällöin tapaan ihmisiä satunnaisemmin matkan varrella, mutta silti nuo pienet hetket jää hyvin mieleen! 🙂

      Täytyy käydä lukemassa kokemuksistasi, kiitos linkistä Niina! 🙂

  • Reply
    tatjaana
    heinäkuu 3, 2014 at 8:41 am

    Matkustin (oikeastaan elämäni ensimmäiselle ulkomaanmatkalle) vuonna 2007 yksin Kuubaan. Heti ensimmäisenä yönä, kun heräsin aikaerosta johtuen noin klo 02.00, ajattelin, että kiva, kun olen yksin, ei tarvitse ottaa kämppistä huomioon ja aloin järjestellä vaatteita matkalaukusta kaappiin.

    Myös vuonna 2010 olin yksin Kuubassa. Istuin rannalla aurinkotuolissa ja seurasin italialaisia. Porukassa olivat ilmeisesti nuori isä ja äiti ja heidän kaksi lastaan, sekä ikäiseni mummo ja ukki. Vaikka en osaa Italiaa, tajusin, että isä ja äiti pitivät kovaa kuria lapsille ja isovanhemmat joutuivat katsomaan tilannetta vierestä, vaikka olivatkin eri mieltä.

    Eräänä iltana menin syömään rannan kalaravintolaan. Paikalla ei ollut muita suomalaisia. Ruokalistat olivat Espanjaksi ja Englanniksi. En osannut tilata. Melkein purskahdin itkuun. Mutta suloinen tarjoilijapoika tajusi tilanteen ja ilmaisi minulle, että hän tuo hyvää ruokaa. Toi hummeria, mutta en tykännyt. Ei se mitään.

    Toiseksi viimeisenä lomapäivänä mulla oli paikallista turistirahaa jäljellä 10 pesoa. Sain sovittua erään hevosmiehen kanssa puolen tunnin ajelusta kärryillä.(millä kielellä? en tiedä) Huumava ajelu!

    Matkustan varmaankin yksin taas tammikuussa ja ilmeisesti Kuubaan.

    • Reply
      Veera Bianca
      heinäkuu 3, 2014 at 10:22 am

      Hauska kuulla, että olet päässyt reissaamaan paljonkin Kuubaa! Se on kohde, joka on itselläni ollut jo vuosia haaveissa!

      Tuo on muuten hassua miten sitä välillä löytääkin yhteisen kielen, vaikka ei toisesta sanaakaan ymmärtäisi. Tätä sattui usein lentokentällä töissä kun piti selvitellä asioita matkustajien kanssa, joilta se yhteinen kieli vaan kokonaisuudessaan puuttui!

      Pääsisinpä minäkin tammikuussa Kuubaan! : )

  • Reply
    Jerry / Pako Arjesta
    heinäkuu 3, 2014 at 8:46 am

    Todella mahtava postaus! Tuli niin hyvä fiilis tämän lukemisesta :). Erityisesti haluaisin niin kovasti oppia tutustumaan uusiin ihmisiin matkoilla, mutta tähän mennessä se on jäänyt vain toiveeksi. Ymmärrän täysin, miksi yksin on kiva matkustaa, mutta suoraan sanottuna matkustan ehdottomasti kaikkein mieluiten Tiian kanssa :). Sillä tavalla kokemukset voi jakaa itselleen rakkaimman ihmisen kanssa. Mutta kyllähän sen huomaa jo yksinäisellä aamulenkilläkin, että ajatukset kulkevat ihan eri tavalla, kun saa olla ihan itsekseen 🙂

    • Reply
      Veera Bianca
      heinäkuu 3, 2014 at 10:25 am

      Kiva kuulla, että postauksesta tuli hyvä fiilis! 🙂 Itsellekin tosin, koska tuli muisteltua monia hyvä hetkiä monelta hyvältä reissulta 🙂

      Puolison kanssa matkustaminen on varmasti mukavaa ja teidän Tokion reissu on kuulostanut ihan mahtavalta! Onhan kokemusten jakaminen rakkaimpien kanssa myös niitä elämän parhaita asioita, aivan ehdottomasti!

      • Reply
        Jerry / Pako Arjesta
        heinäkuu 3, 2014 at 9:27 pm

        Suoraan sanottuna uskon ihan täysillä, että seuraavasta matkasta tulee viime matkaa parempi (vaikka tuo oli upein matka tähän mennessä), sillä nyt voimme keskittyä vain toisiimme ja tehdä sitä mitä itse huvittaa :). Se on vain helpompaa, kun ei tarvitse ottaa muita huomioon (sama siis kuin yksin matkustaessa).

        • Reply
          Veera Bianca
          heinäkuu 3, 2014 at 9:33 pm

          Toi on oikein! Joskus uudessa kohteessa voi tulla melkein stressi siitä, että ehtii näkemään kaiken. Nyt kun menette Tokioon toisen kerran, niin ei ainakaan tarvitse sellaista murehtia ja voi helpommin keskittyä siihen nauttimiseen ja lomailuun! 🙂

  • Reply
    Anne
    heinäkuu 3, 2014 at 8:57 am

    Yksin on ihan kiva matkustaa, mutta se on vaan välillä niin sairaan yksinäistä. Olen myös siinä mielessä vähän epäsosiaalinen etten jaksa koko aika olla tutustumassa uusiin ihmisiin. En ole oikeastaan huomannut yksin ja pariskuntana matkustamisessa eroa sen välillä, kummalla tavalla olisin tutustunut enemmän uusiin ihmisiin. Tuntuu kuitenkin että yksin matkustaessa “erakoidun” helpommin.

    En nyt ole moneen vuoteen matkustanut yksin, mutta olisi kyllä kiva lähteä vaikka jollekkin lyhyelle reissulle kokeilemaan. Saisi rauhassa keskittyä omiin juttuihin, vaikka kyllä me pariskuntanakin Maken kanssa aika kitkattomasti reissataan. Mutta yksin tai kaksin, ne on mun vaihtoehdot, siitä suuremmalla porukalla en matkaan välttämättä lähtisi kuten tässä taannoin omassa blogissanikin kirjoittelin.

    • Reply
      Veera Bianca
      heinäkuu 3, 2014 at 10:27 am

      Ymmärrän Anne hyvin pointtisi. Mäkin saatan joskus reissatessa jopa hieman erakoitua, etenkin kun en hirveesti nuku hostellien dormeissa, joissa väkisinkin tapaa ihisiä. Useimmiten törmäänkin satunnaisiin ihmisiin ja vietän heidän kanssa vain pienen hyvän hetken, kuten illallisen. Tämä toki riippuu myös matkan pituudesta. Juuri Shanghaissa oli kiva vietää parin illan dinnerit hyvässä seurassa, mutta muuten mennä minne tuuli kuljettaa 😀

      Ihanteellistahan on se, että on löytänyt jonkun jonkun kanssa voi reissata noin helposti kun sinä ja Make! 🙂 Teidän reissut onkin vaikuttanut aivan huikeilta!

      Ryhmämatkailusta oon samaa mieltä sun kanssa, muistan lukeneeni tuon postauksen ja huhhuh! Hongkongissa asuessa vaikutin välillä varmasti vähän erakolta, kun en halunnut lähteä ihanien ystävien kanssa viikonlopuksi Singaporeen, koska menin mielummin keskenäni Taiwaniin (jossa tosin oli 1 ystävä vastassa)!

  • Reply
    Mari
    heinäkuu 3, 2014 at 10:51 am

    Ensimmäisen soolomatkan tein pari vuotta sitten jenkkeihin. Sillä reissulla vasta tajusin, että yksin matkustamisesta löydän sen oikealta tuntuvan vapauden, sen mitä olin kaivannut reissullani, sen mitä en vielä ollut ymmärtänyt! Sen jälkeen on tullutkin tehtyä sooloreissuja sinne sun tänne, tavattua huikeita ihmisiä, ja aivan kuten sanoit, olen myös oppinut nauttimaan niistä pienistä hetkistä ja pysähtymään. Yksi parhaita muistoja on Barcelonan “turkkilaiskortteli”, jossa istuskelin puiston penkillä tuntikausia seuraamassa kuinka lapset leikkivät, vanhat rouvat istuivat kojuissaan myymässä käsitöitä ja harmaantuneet herrasmiehet istuivat porukoissaan polttamassa piippua ja vaihtamassa kuulumisia. En malta odottaa talvea ja kuukauden reppureissua Aasiaan!

    • Reply
      Veera Bianca
      heinäkuu 3, 2014 at 5:24 pm

      Toi on paras tunne, kun vihdoin tajuaa miten upeeta yksin reissaaminen onkaan! 😉 Sooloreissut for the win, right? 😉 Tuo Barcelonan kokemus kuulostaa aivan ihanalta!

      Reppureissu Aasiassa, oi ihanaa matkaa sulle Mari!

  • Reply
    Maarit Johanna
    heinäkuu 3, 2014 at 12:27 pm

    Viimeisestä reissusta yksin on jo aikaa. Ei vähiten siksi että on olemassa maailman paras matkakumppani joka mielellään lähtee joka paikkaan 🙂 Tuleva Islannin vaihto tulee olemaan tuota yksin reissailua parhaimmillaan/pahimmillaan. Uskon hyvinkin että tällä matkalla uusia ystävyyssuhteita ja seikkailuja syntyy kun on pakko kommunikoida muiden kanssa. Odotan jännityksellä. Viime kerrasta on neljä vuotta!

    • Reply
      Veera Bianca
      heinäkuu 3, 2014 at 5:30 pm

      Toihan on siistiä, jos on löytänyt itselleen sen täydellisen matkakumppanin! 🙂 Vaihto Islannissa kuulostaa mielettömältä! 🙂 Nautihan!

  • Reply
    lena
    heinäkuu 3, 2014 at 5:07 pm

    Mä tykkään reissata yksin sekä seurassa. Olen reissannut yksin melko paljon ja allekirjoitan jokaisen kohtasi. Suosin yleensä yksin matkustaessani hostelleja joissa tutustuu muihin reissaajiin – vaikka päivän haluaisinkin kulkea yksin, on illalla yleensä seuraa vaikka ravintolaan tms 🙂

    • Reply
      Veera Bianca
      heinäkuu 3, 2014 at 5:31 pm

      Mä tykkään kyllä myös molemmista, seuraavalla reissulla tuleekin olemaan seuraa Japanista käsin ja odotan kyllä innolla! Tuo on hyvä pointti, että jos matkaa yksin ja yöpyy hostellissa, niin varmasti hankkii uusia ystäviä helposti! 🙂

  • Reply
    Heidi / Auringon alla
    heinäkuu 3, 2014 at 5:35 pm

    Yksin matkustamisessa on kyllä omat puolensa. Juurikin se vapaus on ehkä tärkein. Ja lisäksi kiinnitän eri lailla huomiota ympäristööni ja pieniin yksityiskohtiin: seurassa keskityn enemmän puhumaan ja järjestelemään kaikkea. Toisaalta koko reissua ei tarvitse tehdä yksin: olin viime syksynä Ranskassa työmatkalla ja lähdin konffan jälkeen yksin Antibesin kujille harhailemaan ja juomaan viiniä katukahvilaan. Kyllä mieli lepäsi!

    • Reply
      Veera Bianca
      heinäkuu 3, 2014 at 6:19 pm

      Parasta onkin reissuseura, jossa voi välillä tehdä yksin omia juttuja ja taas välillä viettää aikaa yhdessä ja tehdä juttuja yhdessä -ihanteellista! 🙂

  • Reply
    Marimente
    heinäkuu 3, 2014 at 9:04 pm

    Voisin myös allekirjoittaa noista jokaisen mainitsemasi kohdan! Oon suoraan sanottuna aika tarkka reissuseurastani ja jos ei sopivanlaista ole tarjolla, niin lähden mieluummin yksin kuin huonossa seurassa 😉 Muutenkin yksin reissatessani tunnen itseni jollain lailla sosiaalisemmaksi, koska sillon vaistomaisesti hakeutuu sellaiseen seuraan, jotka on samassa tilanteessa (esim. hostelleissa muut yksinmatkustavat), ja tutustuu helpommin uusiin ihmisiin, joiden kautta kuulee välillä ihan uskomattomia reissu- ja elämäntarinoita – ja inspiroituu niistä itsekin!

    • Reply
      Veera Bianca
      heinäkuu 3, 2014 at 9:34 pm

      Reissuseurasta kannattaa olla todella tarkka. Itsekin joskus tullut reissattua ihmisten kanssa, jotka ovat vähän vieneet reissuinnostusta pois 😀

      Ja tuo on niin totta, että sitä helpommin ajautuu puhumaan ihmisille, kun ei ole sitä omaa toista ihmistä kenen kanssa sosialisoida! Rakastan kuulla tien päällä tapaamieni ihmisten reissutarinoita -mahtavaa! 🙂

  • Reply
    Laura
    heinäkuu 4, 2014 at 6:55 pm

    Allekirjoitan kyllä ehdottomasti tämän kaiken, vaikka oonkin yksin matkustamisen suhteen vielä melkoinen keltanokka. Omia reissuja on takana vasta pari hassua, muutaman päivän mittaista matkaa Prahaan ja Tukholmaan, mutta kokemukset ovat olleet niin mielettömän mahtavia, opettavaisia ja kaikella tapaa kasvattavia, että tuun takuuvarmasti matkustelemaan yksin vielä vastaisuudessakin! 🙂 Ehkäpä juuri yksin matkustamisen rohkaisemana uskaltauduinkin muuttamaan kesäksi Ahvenanmaalle töihin yksin ja ilman yhtäkään tuttua ihmistä – niin, eikä varmaan tarvitse erikseen mainita, että todellakin kannatti… 😉
    Monesti yksinään reissaamisesta kuulee paljon ihmetteleviä kysymyksiä ja jopa sääliviä kommentteja, mutta mun mielestäni jokaisen ihmisen tulisi kokeilla tällaistakin matkustusmuotoa edes jollain tavalla – ei tarvitse lähteä kuukauden reppureissulle Eurooppaan tai puoleksi vuodeksi Intiaan, mutta jo pienen viikonloppureissunkin toteuttaminen voi avata silmiä ja avartaa näkemystä huomattavasti!

    • Reply
      Veera Bianca
      heinäkuu 6, 2014 at 1:43 am

      Kiva kuulla, että olet löytänyt yksin matkaamisen riemun, vaikka aloittelija vielä olisitkin 😀 Hienoa myös, että nuo reissut rohkaisi lähtemään kesäksi Ahvenanmaalle! 🙂

      Ihmisen pitäisi ehdottomasti kerran elämässään reissata yksin, jos se ei ole oma juttu, niin sitten takaisin ihmisseuraan! En minäkään joskus olisi uskonut miten hyvin voin viihtyä maailmalla täysin omassa seurassa -sitä vaan saa jotenkin irti vielä vähän enemmän. Olet myös oikeassa siinä, että ei yksin matkaamisen ole pakko olla reppureissu Intiassa, vaan vaikka viikonloppu Virossa jos siltä tuntuu! 🙂

  • Reply
    ananas2go
    heinäkuu 4, 2014 at 7:16 pm

    Yksin matkustaminen on minulle luontevaa, ja kun viime aikoina olen ollut reissussa hyvän kaverin kanssa, huomaan alkavani miettiä, minne karkaisin itsekseni. Vaikka matkaseura on kaikissa tapauksissa mieluinen ja hyvä; kiitoksia Serpalle ja Reissusiskolle.

    Yksinoloa pitää kestää, ettei kaverin puuttumisen vuoksi jää kokematta jokin, minne haluaa.

    Ikimuistoiset olivat 10 päivää Berliinissä ajalta kauan e. b. (=ennen blogia).

    • Reply
      Veera Bianca
      heinäkuu 6, 2014 at 1:45 am

      Ymmärrän hyvin fiiliksesi. Matkustan mieluiten seurassa, joka ymmärtää myös sen, että ihan kaikkea ei ole pakko tehdä yhdessä. Matkustan ihan mielelläni myös ystävien kanssa, mutta nykyään tarvitsen uuden kaupungin kanssa kahdenkeskeistä aikaa tutustuakseni siihen paremmin!

      e.b. on hyvä käsite! 😀

  • Reply
    Nimetön
    heinäkuu 4, 2014 at 9:00 pm

    Minkä ihmeen takia joku hyppisi sängyllä ilman housuja ja miksi tämä muka häiritsisi ketään toista? Koko postaus on neuroottisen egomaanikon horinaa.

    • Reply
      Veera Bianca
      heinäkuu 6, 2014 at 1:47 am

      Sängyllä hyppiminen ilman housuja on mielestäni hyvää viihdettä ja jos sen ei sinunkaan mielestä pitäisi häiritä ketään toista, niin toivotaan että se nyt ei häiritsisi niin kamalasti sinuakaan.

      Terveisin: horiseva neuroottinen egomaanikko bloggaajasi!

  • Reply
    Anu Johanna
    heinäkuu 25, 2014 at 12:12 am

    Tätä oli hauska lukea, kun olen itsekin pitkään listaillut mielessäni yksinmatkustamisen hyviä ja huonoja puolia. Oon jopa pitkään aikonut kirjoittaa samasta aiheesta.

    Olen tullut siihen lopputulokseen, että minusta on kivempaa matkata poikaystävän tai samanhenkisen ystävän kanssa, mutta on mukavaa tiedostaa aiempien reissujen perusteella, että uskallan lähteä reissuun itseksenikin ja pärjään siellä kyllä.

    Vapaus tehdä mitä lystää on kyllä varmaan paras juttu yksinmatkustamisessa. Ja mullekin kävi Roomassa niin, että minut laitettiin täydessä ravintolassa istumaan työmatkalla olleen miehen kanssa ja meillä oli oikein mukava juttutuokio.

    Kuitenkin pari asiaa häiritsee minua melko paljon silloin kun matkustan itsekseni. Isoin juttu on se, että vaikka viihdynkin arjessa myös itsekseni, reissun päällä tulee toistuvasti yksinäinen olo eivätkä koetut asiat tunnu samoilta, kun niitä ei voi jakaa kenenkään kanssa.

    Minua ärsyttää myös se, että vaaleana, yksinmatkaava naisena saa välissä rasittavuuteen ja joskus pelottavuuteenkin saakka huomiota. Huomioiminen tietenkin sinällään on myönteinen asia, mutta silloin kun se on tungettelevaa tai jopa röyhkeää, se ei tunnu yhtään kivalta. Varmaan tuohon tosin oppisi suhtautumaan paremmin tai välinpitämättömämmin, jos matkustaisi useammin yksin.

    • Reply
      Veera Bianca
      heinäkuu 26, 2014 at 12:06 pm

      Laita ihmeessä linkkiä tähän suuntaan jos sellaisen postauksen teet! Kannattaa muuten matkabloggaajana liittyä Facebookissa “Reissupostauksia” ryhmään 🙂

      Jos on samanhenkinen ystävä tai poikaystävä niin onhan moisen kanssa reissaaminen aivan huikeeta, koska sitten voi jakaa näitä elämyksiä ja kokemuksia jonkun toisen kanssa 🙂 Mulla on tuo jostain syystä toisinpäin, että viihdyn paremmin yksin maailmalla kun taas arjessa olen todella seuran kipeä 😀

      Vaaleana naisena saa jossain kohteissa kyllä paljon rasittavaa huomiota,se on kyllä omastakin mielestä rasittavaa. Ihan blondi en ole ja jo se on auttanut asiaan 😀

      • Reply
        Anu Johanna
        heinäkuu 26, 2014 at 6:21 pm

        Laitan linkin tulemaan, jos kirjoittelen jossain vaiheessa aiheesta. 🙂 Ja hei kiitti vinkistä, mä käyn ehdottomasti liittymässä!

        Oon oikeasti miettinyt, että värjäisin hiukset tummemmaksi, kun on mulla ollut vuosien ajan ruskea tukka. Ongelmia on kuitenkin pari: auringossa ne vaalenee kuitenkin pian taas vaaleiksi, enkä vaan tykkää niistä ruskeista itselläni, kun oon muuten piirteiltäni niin vaalea. 😀 Ensimmäisen maailman ongelmia selkeesti.

    Leave a Reply