“Well I call it home”

Jet lag moi. Matka tänne Australiaan tosiaan starttasi lauantaina ja saavuin tänään tiistaina perille määränpäähän tänne Sydneyyn. Lensin Sydneyyn Tukholman, Lontoon ja Singaporen kautta – jostain hullusta syystä noin monta lentoa economyssa sujui harvinaisen kevyesti. Taisin juuri oppia nukkumaan lentokoneessa kuuntelemalla Storytelista ‘Mediation for Deep Sleep’ -äänikirjaa. Deep Sleep -meditaatio on n. 45 minuutin pituinen ja kuuntelin saman nauhan läpi lentojen aikana varmaan lähemmäs 10 kertaa ja joka kerta olen sammunut kesken pätkän – putkeen en osaa koneessa nukkua siis vielä tuntiakaan, mutta tällä matkalle ensimmäistä kertaa nukuin useamman puolisen tunnin pätkän! High five for that!

Lennon laskeutuessa tänne Sydneyyn kyseli lentoemännät minulta olinko saapunut kotiin vai lomalle – en osannut vastata kuin että ‘well, I call it home’. Muutin Australiaan vaihto-opiskelemaan 11 vuotta sitten ja tänne palaaminen on joka kerta tuntunut siltä kuin tulisi kotiin vierailemaan sukulaisten luokse. Goulburnissa asuva hostperheeni on minulle rakas kuin oma perhe, joten Sydneystä matka jatkuu tietenkin parin päivän päästä tuonne maaseudelle keskelle ei mitään hevosten sekaan.

Tänään aloitin aamuni kuitenkin hyppäämällä autokuljettajani kyytiin lentokentältä aamulla 5 ja hyvällä tuurilla pääsin chekkaamaan hotelliini tänne PARKROYALiin Darling Harbourissa jo ennen 8 aamulla! Koska nukkuminen on yliarvostettua, lähdin heti metsästämään kaupungin herkullisinta hidden gem -brunssispottia.

Brunssin nautin siis tuolla Harbour Bridgen toisella puolella pienellä laiturilla sijaitsevassa Celsius Coffeessa, joka tunnetaan erityisesti kuvassa näkyvistä vohveleistaan, jotka tarjoillaan tuoreilla marjoilla ja *wait for it* / *insert drum roll* MAAPÄHKINÄKERMALLA! Fluffy peanut butter magic! Aamiaiseen ja brunsseihin erikoistuneelle Celsius Coffeelle vahva suositus!

Brunssin jälkeen otin laiturilta lautan Circular Quaylle, eli siihen Oopperatalon nurkille jossa kävin turistifiilistelemässä ennen kuin jatkoin matkaani Bondi Beachille. Bondi Beachilla tapasin Kiinassa asuvan hollantilaisen pankkiiriin, joka päätti järjestää mulle synttärit Hilton -hotellin Executive Loungessa – and why would I say no to a birthday party?

Nyt vietän illan hotellihuoneessani room servicen parissa töitä tehden, koska väsymys on indescribable.

Huomenna treffailen ystäviäni ja Instagram-seuraajiani ja olen toivottavasti vähän tätä päivää enemmän hereillä!  

0