Vastuullinen matkailu

Vastuullinen matkailu: länkkärikuplia ja inhimillisiä kohtaamisia

Uusimmassa Jetlagissa-podcast-jaksossa vakavoidumme tärkeän asian äärellä ja puhumme vastuullisesta matkailusta paikallisten ihmisten kannalta, eikä kyyneleiltä vältytä. Keskustelussa pohditaan niin matkailijan valintoja matkakohteessa kuin mietitään matkavalokuvaamisen eettisyyttä. Mitä mieltä olemme paikallisten tirkistelystä matkakohteessa tai omaa paremmuuttaan pönkittävistä valkoisista pelastajista? Kumpi onkaan majoittunut Papua-Uuden-Guinean sademetsäkylässä ja kumpi viettänyt joulun intialaisessa orpokodissa? Mitkä ovat olleet mieleenpainuvimpia kohtaamisia matkoilla?

Kuuntele koko podcast-jakso vastuullisesta matkailusta täältä.

*parhaan kuuntelukokemuksen saat lataamalla Supla-mobiilisovelluksen.

jetlagissa vastuullinen matkailu

Vastuullisuuteen panostaminen matkalla alkaa jo majoituksen valinnasta. Itse myönnän ennen valinneeni helpoiten tutun ja turvallisen Shangri-La:n tai Hilton -hotellin, olin sitten missä päin maailmaa tahansa. En tarkoita että nämä olisi huonoja vaihtoehtoja, mutta nykyään etenkin kolmansissa maissa matkustaessa kiinnitän eri tavalla huomiota majoitusvalintaan ja pyrin siihen, että voin varmistaa rahan jäävän kohteeseen. Majoituksesta puheenollen, Anna-Katri kertoo jaksossa majoituksestaan mm. Papua-Uuden-Guinean sademetsän keskellä vanhojen alkuasukassotureiden rakennuksissa paikallisen kyläyhteisön keskellä ainoana blondina turistina. Jos on tottunut matkustamaan vain kansainvälissä luksushotelleissa, kannattaa kokeilla seuraavalla matkalla vaikka vain yö tai kaksi jossain ihan muualla. Jaksossa vinkataan mm. mistä tällaisia homestay-majoituksia helpoiten löytää!

Liikaturismi on myös hyvä ottaa huomioon matkaa varatessa – missä menee raja? Sitä on lähes mahdoton määrittää, mutta vaikka Thaimaan ja Balin kaltaiset turismin keskittymät kärsivät liikaturismista, elää nämäkin kohteet turismista lähes täysin ja ovat siitä siksi riippuvaisia. Kuluttajana ja turistina voit tehdä kuitenkin parempia valintoja edistääksesi niitä matkailun tuomia hyviä puolia.

Moni meistä länkkärireissaajista kärsii tietynlaisesta valkoisen pelastajan syndroomasta. Itse olen viettänyt esimerkiksi joulun intialaisessa orpokodissa ja poseerannut lasten kanssa kuvissa. Onko tämä aina väärin ja missä menee raja? Olenko minä valkoinen pelastaja? Tätä pohdimme jaksossa lisää, eikä näissä tarinoissa kyyneliltä vältytä.

liikaturismi

P3240888.jpgKuvan isä ja poika on Balilta ja heiltä on pyydetty lupa julkaisuun

Lomalla kuvaamisessakin kannattaa huomioida etiikkakysymyksiä. Me molemmat kuvaamme paikallisia ihmisiä matkoillamme, mutta emme koskaan salakalavasti nurkan takaa vaan aina tutustumalla ihmiseen ensin oli sitten yhteistä kieltä tai ei. Jaksossa kerromme lisää vinkkejä eettiseen matkakuvaamiseen. Se onko nämäkään kuvat eettisiä blogipostauksen yhteydessä voidaan olla montaa mieltä, eikä oikeaa vastausta yksinkertaisesti ole olemassa.

Kohdataan ihmiset ihmisinä ja tehdään parhaamme. Minä sain joskus esimerkiksi Instagramissa läjäpäin vihaisia viestejä, koska maksoin thaimaalaisen kulkukoiran lonkkaleikkauksen Chiang Maissa. Enkö muka ymmärrä, että kotimaassakin on kodittomia eläimiä? Vanhusten hoidossa on ongelmia? Tämä on mielestäni todella outo lähestymistapa hyvän tekemiseen. Kenenkään meidän ei tarvitse olla täydellisiä tai pelastaa koko maailmaa, mutta toivottavasti tämä jakso herättää ajattelemaan omia matkailuvalintojaan.

Kuuntele Jetlagissa-podcastin jakso Länkkärikuplia ja inhimillisiä kohtaamisia täältä.

6

You Might Also Like...

12 Comments

  • Reply
    Susanna
    toukokuu 16, 2019 at 8:50 pm

    Hyvä aihe. Olen kokeillut hotellien lisäksi myös loma-asuntoja, b&b majoituksia, pensionaattia ja hostellia. En itse kuvaa ollenkaan matkoilla ihmisiä koska en halua just siihen tilanteeseen että joku raivoaa ja voi jopa rikkoa kameran, eihän sitä tiedä. Eläimiä kuvaan mielelläni koska niistä ei yleensä kukaan huuda ettei saa kuvata tosin poikkeuksiakin on. Kerran otin turistikaupassa kuvia koriste-esineistä ja myyjä alkoi heti raivota ettei saa kuvata niitä. Sitten menin viereiseen turistikauppaan ja siellä myytiin lähes samoja tuotteita, niin se vähän ihmetytti kyllä! tapahtui Barcelonassa. No julkaisin ne kuvat kuitenkin pitkän selostuksen kera että mitä kaupassa sanottiin. Minusta on kerran pikkutyttö napannut kuvan Sardiniassa ja se ei minua haitannut, kai hän halusi jonkun muiston erilaisen näkösestä turistista tms. Mutta niin, en itse ryntäisi kuvaamaan ihmisiä ainakaan kysymättä. Silti en ihan ymmärrä jos ei saa julkisen turistikaupan valikoimia kuvata, etenkin kun ne samat tuotteet löytyy yleensä jokaisesta turistikaupasta 😀 mutta ihmisiä on erilaisia

    • Reply
      Veera Bianca
      kesäkuu 13, 2019 at 11:49 am

      Nämä kuvausjutut on aina hankalia, koska niistä ollaan niin montaa mieltä, itse yritän aina kysyä luvan ja mennä sen mukaan! 🙂 Eläimiä ja luontoa on onneksi helppo ja ok kuvata, mutta itse ainakin pidän kuvista joissa on ihmisiä kaikista eniten! Mullakin kerran kävi jossain markkinoilla missä kuvasin jotain kukkaa niin tuli myyjä vihaisena huutamaan ja lupasin poistaa kuvan, näitä sattuu joskus!

  • Reply
    Susanna
    toukokuu 16, 2019 at 8:55 pm

    Tosi hienoa että maksoit kodittoman koiran leikkauksen, minä ainakin arvostan tuollaista toimintaa. Välillä otan matkoilla kuvia kodittomista eläimistä, siinä toivossa jos joku lukija vaikka innostuisi menemään adoptoimaan niitä hylättyjä eläimiä. Toivossa on hyvä elää. Se että auttaa jotain ei ole koskaan pois toisilta. Kukaan yksi ihminen ei pysty pelastamaan koko maailman köyhiä tai sairaita, mutta aina voi jotain pientä tehdä. Auttamisesta ei pitäisi koskaan syyllistää, se ei ole niiltä muilta pois jos auttaa edes vähän. Vein kerran risteilyltä pihvin kodittomalle koiralle joka katsoi silleen arasti että saako tosiaan pihvin. Mutta tuli mieleen että siitäkin varmaan olisi joku toinen raivostunut että kauheaa kun vie pihvin koiralle laivalta kun sillä pihvillä olisi voinut ruokkia maailman lapset ja vanhuksetkin. Mutta eipä sillä alueella näkynyt muita köyhiä ja toinen pihvi meni kyllä jollekin miehelle joka istui satamassa ilman kenkiä ja sukkia.. En tiedä mikä sen miehen tarina oli että oliko oikeasti köyhä vai oliko kuumuuden takia ilman kenkiä

    • Reply
      Veera Bianca
      kesäkuu 13, 2019 at 11:50 am

      Kiitos paljon! 🙂 Ja säkin teet hienoa työtä, sitä voi joku inspiroitua juurikin tuollaisesta sisällöstä! Ja juuri tämä on tärkeä muistaa, ei meistä kukaan voi pelastaa koko maailmaa, mutta meistä jokainen voi pelastaa joskus jonkun koko maailman.

      Ihanaa, että sinä välität! 🙂

  • Reply
    Pia
    toukokuu 20, 2019 at 11:05 am

    Tärkeä aihe! Otsikon perusteella tosin odotin blogipostausta, jossa pureudutaan vastuullisuuteen ja etiikkaan syvemmin, mutta juttu olikin käytännössä linkkaus podcast-jaksoon. Heitänkin ilmoille kehitysehdotuksen: voisiko otsikosta jo käydä ilmi, että kyseessä on podcastin jaksokuvaus? Nyt vähän harmitti, kun ei ollut mahdollisuutta kuunnella aiheesta lisää, kun olen julkisessa tilassa, eikä kuulokkeita ole mukana.

    • Reply
      Veera Bianca
      kesäkuu 13, 2019 at 11:51 am

      Pahoittelut pettymyksestä sisällön suhteen, oli tarkoitus avata aihetta hiukan enemmän ja toki siitä johdattaa podcastiin, mutta arjen kiireet painoivat päälle! Toivottavasti pääsit kuuntelemaan jakson myöhemmin! 🙂

  • Reply
    Katja / Lähtöselvitetty
    toukokuu 20, 2019 at 1:13 pm

    Minä olisin Pian tavoin lukenut mielelläni enemmänkin pohdintaa tästä tärkeästä aiheesta. Jäin kuitenkin eniten miettimään ajatusta muiden valokuvaamisesta: meillä kun tilanne on usein niin päin, että me olemme niitä kuvattavia kohteita. Itse en oikeastaan koskaan kuvaa vieraita ihmisiä, enkä varsinkaan lapsia. Omat lapset sen sijaan ovat jokaisella matkalla varmaan tuhannessa matkakuvassa, eikä niitä varten juuri koskaan pyydetä lupaa. Monet ihmiset eivät myöskään ymmärrä, kun heille sanoo, että lapsi ei nyt ehdi poseeraamaan, kun hänen pitäisi syödä tai meidän pitäisi jatkaa matkaa. Eikä moneenkaan kulttuuriin kuulu ajatus siitä, että lapsen omaa mielipidettä pitäisi kuunnella : kun ehdotan heidän kysyvän lapselta itseltään, he ihmettelevät hämmästyneinä, että miksi lapsen mielipidettä pitäisi kuunnella.

    • Reply
      Veera Bianca
      kesäkuu 13, 2019 at 11:52 am

      Pahoittelut, että tässä postauksessa itsessään ei ollut sen enempää sisältöä, toivottavasti pääsit kuuntelemaan podcastista lisää! Aihe on kyllä niin tärkeä, että tartun siihen varmasti jatkossakin.

      Lapsen kuvaamista katsoo varmasti vielä eri kannalta kun on omia lapsia ja mielenkiintoista kuulla myös millaisiin tilanteisiin te olette omien lasten kanssa joutuneet matkalla!

  • Reply
    Sandra / Terveiset päiväntasaajalta
    toukokuu 21, 2019 at 8:33 am

    Hyvä aihe 🙂 Yleensä majoitun juurikin näissä pienissä homestay majoituksissa ja välillä tulee hemmoteltua hyvän tilanteen tullen jollain luksus majoituksella. 🙂 Noissa pienissä majapaikoissa on yleensä enemmän nähtävää ja koettavaa!
    Bali oli minulle ihan liikaa. Ymmärrän miksi se on monen paratiisi, mutta lähinnä minulle tuli siitä mieleen länkkärikupla. Se on totta, että turismi tuo rahaa tietenkin, mutta esimerkiksi se Canggun tilanne ei auta paljoa enää edes paikallisia, kun ilmeisesti suurin osa rakennuksista ja kahviloista on länkkäri omistuksessa jo. Välillä tuntui, että Bali oli jo tukahtumassa meidän länkkäreiden matkustus buumin takia.. Nämä olivat tietysti vain minun kokemuksiani sieltä.

  • Reply
    Anna-Katri / Adalmina's Adventures
    toukokuu 21, 2019 at 7:43 pm

    Nää kuvat ja Bali <3

  • Reply
    Sandra
    toukokuu 22, 2019 at 7:52 am

    ODotin kanssa otsikon perusteella kertomuksia kohtaamisista ja pohdiskelua länkkärikuplista, mutta pitää kuunnella podcasti siihen. Olen kyllä tykännyt teidän podcastista ja varsinkin, kun päädytte pohdiskelemaan syvällisempiä aiheita poikaystäväjuttujen sijasta :).

    Ja kuvaamisesta sen verran, että hyvä, että nostetaan pinnalle tätä paikallisten kuvaamista. Nykyään tiedostan paljon paremmin, että jos otan kuvan jostain paikallisesta lapsesta ilman kenkiä istumassa kulkukoiran kanssa, en tee muuta kuin toisinnan sitä perinteistä “köyhä kolmannen maailman asukas” -kehystä. Luvan kysyminen on tärkeää.

  • Reply
    Iida in Translation
    toukokuu 26, 2019 at 8:08 am

    Tosi tärkeitä aiheita, pitääkin kuunnella teidän podcast! Mä olen paljon miettinyt tuota matkakuvaamisen eettisyyttä, missä määrin se lomittuu katukuvaamiseen jossa ei ole ajatuksenakaan kysellä lupia. Lupaa pyytäessä kuvista taas helposti tulee tylsää poseeraamista.

  • Leave a Reply