Goa Intia

Matkapäiväkirja: elämää intialaisessa orpokodissa

Tultiin tanne vapaaehtoistyohon sinansa vahan huonoon aikaan, silla suurin osa kouluista ja muista suljetaan joulun ja uudenvuoden ajaksi. Kuten jo aiemmin mainitsin, saatiin viettaa vahan vahemman aikaa naiden lasten kanssa. Otettiin siita joka tapauksessa kaikki irti. Pari paivaa ollaan nyt maalailtu orpokodin kukkaruukkuja joita on sellainen yli 100 kappaletta. Fun. Tyo tuntui aluksi vahan turhalta, mutta orpokoti on todella karu mesta ja pienetkin varilaikat varmasti piristavat lasten arkea. Lapset olivat muutenkin niin innoissaan maalaamisesta ja olivat suureksi avuksi!

Intialaista tastakin hommasta teki ehdottomasti puhdistukseen kayttamamme harjat. Ruukut oli likaiset ja sammaloituneet, joten ne harjattiin ensin kookoksen puolikkailla puhtaaksi. Meilla oli norjalainen bilehilekin jelppimassa, tosin lahinna ottamassa aurinkoa ja toteamassa ettei fyysinen tyo ole hanen juttunsa. Meilla onneksi pysyi suomalainen asenne ylla ja ei lopetettu ennenkuin kaikki yli 100 ruukkua oli puhdistettu ja maalattu. Muutama paiva siina meni ja oli hauska miten lapset oli mukana auttamassa meita, tosin lahinna asvaltin maalaamisessa. Onhan se kiva, etta kaikki on samanvarista.

 Noiden paivien aikana oli ihana tutustua kaikkiin nappisilmaisiin lapsiin. Jo parissa paivassa lapsista tuli huomattavasti tuttavallisempia ja ei voitu kuin toivoa, etta voitaisi jaada viela pidemmaksi aikaa. Voisin palata tekemaan tata hommaa vaikka muutamaksi kuukaudeksi joskus. Toisaalta muutamassa paivassa ehti kuitenkin yllattavan paljon jos oikein tsemppasi ja otti siita kaiken irti.

 Pienesta Franzelista tuli ehdottomasti meidan kaikkien suosikki lapsonen. Franzel on kaikkien 60 lapsen lellikki, supermies ja joulupukki. Maailman suloisin rasittava nappisilma. Toisin mielellaan Suomeen mukanani myos orpokodin maskotin, Pinkyn. Pienen valkean kirppukasan, jolla on myos kolme hurjan suloista poikasta.

You Might Also Like...

No Comments

Leave a Reply