Menu
Matkainspiraatio

Tarina murtuneesta sydämestä

Sade lyö vihaisesti kaksikerroksisen bussin ikkunaa vasten. Pisarat valuvat ikkunaa pitkin kuin kyyneleet poskellani. Kuulokkeissani soi Mariah Carey. If it’s wrong to love you then my heart just won’t let me be right. Käärin käteni syvemmälle lämpimän hupparini hihoihin. On toukokuu 2013 ja bussi numero A21 köröttelee vuorien halki kohti Hongkongin kansainvälistä lentokenttää. Lentokoneeni nokkaa osoittaa Helsinkiin, mutta kone pääsee lähtemään vasta kahta tuntia myöhemmin myrskyn takia. Ulkona pauhaava myrsky ei kuitenkaan lyönyt vertoja mieleni myrskylle. Mitä jos vain jäisin? Mitä jos kerrankin vain olisin välittämättä huomisesta ja jäisin?

Kuulokkeissani vaihtuu biisi. This is the closest thing to crazy. Lentokone nousee vasten myrskyä ja minä lopulta istun sen kyydissä. Matkalla takaisin sinne mistä puoli vuotta sitten lähdin. Istuessani sinivalkoisessa penkissäni, 37A, pohdin mennyttä puolta vuotta. Liimaan kasvoni lentokoneen ikkunaan ja tunnen oloni pieneksi ukkospilvien keskellä. Kuulokkeeni kuiskaavat minulle It’s so easy to break a heart. It’s so easy to fall in love.

91656487Kuva: Chris Sardgedna

Tiedättekö te niitä hetkiä, jolloin toisen ihmisen katse lamaannuttaa hengityksen ja lävistää mielen veitsen lailla? Minä en tiennyt ennen tammikuuta 2013. En tiennyt, että toisen ihmisen jokainen sana voi saada polvet niin veltoksi, että kengistäni hajoaa korko. Tai että millään muulla ei ole mitään merkitystä kuin eletyllä hetkellä. Suonissani virtaava veri vaihtui punaviiniin ja hengittämäni ilma hänen partavetensä myskiseen tuoksuun.

Kaikki tarinat eivät kuitenkaan ole Walt Disneyn kirjoittamia. Kaikki rakkaustarinat eivät ole amerikkalaisia romanttisia komedioita, joissa lopulta kaikki saavat toisensa. On tarinoita, joille ei ole kirjoitettu loppua, ainakaan onnellista sellaista. Sellaista ei suotu edes Romeolle ja Julialle.

On helppoa paeta todellisuutta toisen sylissä yön pimeydessä, mutta jokainen yö muuttuu päiväksi. Todellisuus voisi olla aamuinen soijalaten tuoksu ja puhtaat valkeat lakanat, mutta se olikin salailua ja likaisia valkoisia valheita.

photo-1415394171664-b29caa4dca77Kuva: Francesco Gallarotti

Hongkongissa eletty elämä on kuitenkin enää vain muisto ja joidenkin asioiden on parempi jäädä muistoksi. Kuulokkeeni jatkoivat kuitenkin musiikin soittamista. There’s a million reasons why I should give you up.

photo-1417051956354-cc8e70334fc8Kuva: David Di Veroli

Tämä on minun tarinani. Et ehkä ymmärrä sitä. Sinun ei tarvitse. Muista kuitenkin, että kerran murtunut sydän voi vain vahvistua. Särkyneistä palasista ei ehkä koskaan tule ehjää, mutta ne säröt, ne pienen pienet säröt, ne pitävät kyllä toisistaan kiinni. We fight to hold on and we fight to let go. Otan kuulokkeet pois päästä ja päästän irti menneisyydestä.

Moving on doesn’t mean you forget. It just means you are trying to accept what will never be and continue living though it may be the hardest thing you’ll ever do.

About Author

Veera Bianca is a passionate storyteller and hospitality expert with an urge to roam the globe. She spends her time on the road searching for meaningful experiences, reviewing accommodation and airlines – trying to inspire you to leave your comfort zone and getting to know new cultures.

32 Comments

  • Jerry / Pako Arjesta
    13 joulukuun, 2014 at 12:57 am

    Vaikka aihe onkin surullinen, kirjoitit sen joka tapauksessa upeasti. Toivottavasti asiat ovat nyt paremmin :).

    Reply
    • Veera Bianca
      13 joulukuun, 2014 at 12:06 pm

      Kiitos Jerry! Asiat on huomattavasti paremmin 🙂

      Reply
  • Mirppu
    13 joulukuun, 2014 at 11:13 am

    Nyt tiedät ja ymmärrät vähän paremmin… Rikkinäisestä ei tule ehjää, mutta kaiken kanssa oppii elemään ja se minkä on tarkoitus, tapahtuu. If you love someone, set them free. If they come back they’re yours; if they don’t they never were…..

    Reply
    • Veera Bianca
      13 joulukuun, 2014 at 12:07 pm

      Voi Mira, niin paljon paremmin. Hyvä sanonta, tällä kertaa they never were.

      Reply
  • Hanna Kovanen
    13 joulukuun, 2014 at 11:58 am

    Tiedän sen tunteen kun kun toinen lamauttaa sinut täysin eikä maailmassa ole sen jälkeen muuta. Tosin irtipäästäminen on vaikeaa ja tuntuu että itse olen menossa karikoiden aivan väärään suuntaan. Mutta ainikin voit olla onnellinen että olet kerran saanut kokea jotain vastavaa. it is okay to be a mess xx

    Reply
    • Veera Bianca
      13 joulukuun, 2014 at 12:07 pm

      Se on todella vaikeaa ja itsekin olen puolessatoista vuodessa vaihtanut suuntaa enemmän kuin yksikään laki sallii. Helpottaa hyväksyä se, että its okay to be a mess. Kaikesta selviää, kokemuksia rikkaampana.

      Reply
  • Jenna
    13 joulukuun, 2014 at 1:55 pm

    Olipa upeasti kirjoitettu! Elämä kasvattaa!

    Reply
    • Veera Bianca
      13 joulukuun, 2014 at 4:17 pm

      Kiitos Jenna! 🙂

      Reply
  • Lotta Watia | Unagidon
    13 joulukuun, 2014 at 1:57 pm

    Ihana postaus. <3

    Monesti omalla kohdallani erilaisissa tilanteissa on auttanut, että kirjoittaa ajatuksensa sanoiksi. Siksi varmaan itsekin tämän kirjoitit. Tsemppiä! Oot niin hyvä tyyppi, että tulevaisuus tuo varmasti paljon ihania ihmisiä lisää elämääsi.

    Reply
    • Veera Bianca
      13 joulukuun, 2014 at 4:18 pm

      Kiitos Lotta <3 Itseänikin auttaa asioiden kirjoittaminen ja tämä on sellainen asia minkä olen halunnu kirjoittaa jo pitkään, tosin lähinnä itselleni, mutta jaoinpa tarinani nyt täälläkin kun tästä on tullut kysymyksiä.

      Reply
  • Anna Koskela
    13 joulukuun, 2014 at 5:13 pm

    No jopas me ollaan surullisissa tunnelmissa. Minä itken jo etukäteen lasten perään ja sinä tunnelmoit muistoissa <3

    Itse tein aikanani hyvin tuomittavan ja joidenkin mielestä täysin itsekkään ratkaisun miehen takia, mutta mitään en kadu. Enkä katso taaksepäin- vaan eteenpäin. Siellä on tulevaisuus ja onni. Elämä on katsos kärrynpyörä. Se pyörii vaan ja ei siihen itse voi omilla voimillaan vaikuttaa. Se tapahtuu mikä on tarkoitettu tapahtuvaksi.

    Reply
    • Veera Bianca
      13 joulukuun, 2014 at 10:57 pm

      No sanoppas.Joskus pitää käväistä muistoissa, mutta sitten pitäisi osata jatkaa eteenpäin. Joulu maailmalla lämpimässä kuulostaa Anna mun mielestä oikein hyvältä idealta!

      Jos jotain tänä vuonna olen oppinut, niin olen oppinut olemaan tuomitsematta toisten ihmisten suhteita. Kukaan muu ei voi lopulta tietää tai ymmärtää, ja vaikka joku ihmissuhde miten vaikuttaisi järjettömältä, jokainen meistää tekee ne omat valinnat. Elämä on kärrynpyörä, ja meidän on hyvä yrittää pysyä kyydissä.

      Reply
  • Kthetraveller
    13 joulukuun, 2014 at 6:08 pm

    Huh, olpa postaus. Hyvä, kauniisti ja tunteilla kirjoitettu. Hyvä että asiat ovat paremmin, elämä on joskus kyllä aikamoisia ylä- ja alamäkiä…

    Reply
    • Veera Bianca
      13 joulukuun, 2014 at 10:57 pm

      Kiitos 🙂

      Reply
  • Pirkko
    13 joulukuun, 2014 at 7:44 pm

    Rohkeaa avautumista – rispektiä!

    Reply
    • Veera Bianca
      13 joulukuun, 2014 at 10:58 pm

      Joskus pitää repästä – kiitos Pirkko! 🙂

      Reply
  • Katja
    13 joulukuun, 2014 at 8:03 pm

    Aivan ihana tunteella kirjoitettu postaus Veera <3
    Samaistun täysin noihin tunteisiin, mutta onneksi elämä jatkaa kulkuaan ja ties mitä tulevaisuus tuo tullessaan : )

    Reply
    • Veera Bianca
      13 joulukuun, 2014 at 10:59 pm

      Kiitos Katja 🙂 Elämä jatkuu!

      Reply
  • ulla50
    14 joulukuun, 2014 at 2:40 am

    <3 Kaunis kirjoitus!

    Reply
    • Veera Bianca
      14 joulukuun, 2014 at 3:43 pm

      Kiitos <3

      Reply
  • lena / london and beyond
    14 joulukuun, 2014 at 5:53 am

    Rohkea ja kaunis kirjoitus Veera <3 Osaat kirjoittaa koskettavasti.

    Mulla olisi paljon tarinaa aiheeseen liittyen muutaman vuoden takaa kuten tiedät, mutta ei uskallusta kirjoittaa julkisesti siitä. Rispektit sulle.

    Reply
    • Veera Bianca
      14 joulukuun, 2014 at 3:43 pm

      Kiitos Leena <3

      Reply
  • Kaukokaipuun Nella
    14 joulukuun, 2014 at 9:45 am

    Rikas, rakas, risa elämä. Kiitos kauniita kirjoituksesta, ja voimiahan sinulta ei koskaan puutu, oli tilanne millainen tahansa. <3

    Reply
    • Veera Bianca
      14 joulukuun, 2014 at 3:43 pm

      <3

      Reply
  • Matleena
    14 joulukuun, 2014 at 11:31 am

    Kauniisti ja koskettavasti kirjoitettu- hatunnosto rohkeudesta!

    Reply
    • Veera Bianca
      14 joulukuun, 2014 at 3:43 pm

      Kiitos Matleena <3

      Reply
  • jdJenna
    14 joulukuun, 2014 at 7:05 pm

    Kaunis ja rohkea kirjoitus, peukut!

    Reply
    • Veera Bianca
      15 joulukuun, 2014 at 11:08 am

      Kiitos <3

      Reply
  • UrbaaniLaura
    15 joulukuun, 2014 at 9:22 pm

    Kaunis, koskettava tarina. Suru on kai osa elämää. Ihana, kauhea rakkaus. Haluan ehkä joskus kuulla lisääkin tästä, vaikka viinilasillisen ääressä sitten :).

    Reply
    • Veera Bianca
      15 joulukuun, 2014 at 9:31 pm

      Tästä ei ilman viinilasia edes puhuta, heh. Kiitos Laura <3 Ihana, kauhea rakkaus – word.

      Reply
  • mollymay
    30 joulukuun, 2014 at 11:40 pm

    Kaunis kirjoitus kaikesta huolimatta. <3

    Reply
    • Veera Bianca
      6 tammikuun, 2015 at 5:37 pm

      Kiitos <3

      Reply

Leave a Reply