Phan Thiet Vietnam

Jaoin tofuni apinoiden kanssa

img_5379

Tulin pariksi viikoksi Suomeen kolmisen päivää sitten ja jokainen osa minussa tuntuu kaipaavan takaisin Vietnamiin, tai ainakin Aasiaan. Onneksi enää muutama viikko ja pääsen toteuttamaan diginomadihaaveitani Chiang Maihin.

Viime viikon vietin Vietnamissa osallistuen ITE HCMC -matkailukonferenssiin ja seikkaillen ympäri Ho Chi Minh Cityä ja Phan Thietiä. Kuten arvasin, Vietnam oli rakkautta ensisilmäyksellä. Kärsin valtavasta rakkaudesta kaikkia Aasian suurkaupunkeja kohtaan ja kaoottinen Ho Chi Minh City pääsi heti vähintään kärkikolmikkoon.

IMG_5422.jpg

IMG_5411.jpg

IMG_5368.jpg

IMG_5340.jpg

Kiireisten Ho Chi Minh City -päivien jälkeen lähdin muutamaksi päiväksi rannikolle tutustumaan myös erilaiseen Vietnamiin. Viiden tunnin bussimatkan päässä odotti rantakohde Phan Thiet, mutta matkan varrella pysähdyimme lounaalle Ta Cu -vuorelle. Vuorelle pääsee lähinnä cable carin kyydissä, ellei ole valmis samoamaan useampia tunteja. Satun kuitenkin kärsimään käsittämättömästä kaapelikärrykammosta (cable car, anyone?). Vuosia sitten Hongkongissa päädyimme vastaavaan kärryyn supertaifuunin aikana ja kokemus oli aavistuksen traumatisoiva. Kovin moni asia ei kuitenkaan estä minua näkemästä ja kokemsta maailmaa, joten pelosta viis ja yläilmoihin.

Kuudensadan metrin korkeudessa kieppuva kauhukoppi kuitenkin vei meidät perille Ta Cu -vuorelle. Kävelin vielä muutamat sadat portaat päästäkseni ihmettelemään suurta valkoista makaavaa buddhaa, joka löytyi metsästä (kuva alempana). Kostea 35 -asteen lämpötila ja muutama sata porrasta on harvinaisen tehokasta rasvanpolttoa.

Olen matkustaessani kaikesta sosiaalisuudestani huolimatta henkisesti aavistuksen erakko. Koen ympärillä olevan maailman parhaiten yksin, koska voin keskittyä juuri siihen mitä ympärilläni on. Yritin siis hieman eksyä ryhmästäni tutkiakseni vuorella olevia temppeleitä ihan keskenäni. Haluan tarkkailla ympärillä olevia paikallisia, tuntea tuulen hiuksissa ja haistella ilmaa. Ja sen kaiken koen parhaiten ollessani yksin.

IMG_5381.jpg

IMG_5371.jpg

IMG_5352.jpg

IMG_5406.jpg

IMG_5407.jpg

IMG_5404.jpg

Palataan kuitenkin vielä siihen tofuun. Minua ei ole eläessäni kohdeltu yhtä hyvin kasvissyöjänä mitä Vietnamissa. Vietnamissa kasissyöjä tarkoittaa automaattisesti vegaania, joka teki matkasta entistä maittavamman. Etenkin osallistuessani mediamatkoille, on välillä todella vaikeaa saada itselleen sopivaa ravitsevaa ja herkullista ruokaa. Phan Thietin matkallamme kuitenkin meillä kasvissyöjillä oli joka ravintolassa oma pöytä, jotta emme joutuisi istumaan lihansyöjien lähellä. Joka aterilalla oli ainakin viisi erilaista ravitsevaa ja melko terveellistä vaihtoehtoa. Mikään ruoka ei ole maistunut miltään tämän matkan jälkeen I can guarantee you that.

Tuosta samasta tarpeesta erakoitua kaukomailla, jossain vaiheessa halusin hieman etäisyyttä myös hauskaan lounasporukkaani (neljä intialaista miestä, jotka olivat olleet koko elämänsä kasvissyöjiä uskonnollisista syistä). Koska tofua oli yllinkyllin ja temppelin ympärillä hyppi muutama kymmenen apinaa, päätin mennä hyppimään sekaan (älä tee perässä).

Joku yritti aiemmin syöttää apinoille kanaa, mutta fiksut tyypit siitä lähinnä hermostuivat ja heittivät herkkupalansa pois. Tofusta tämä porukka kuitenkin innostui ja pääsin ystävystymään karvaisten kavereiden kanssa.

Sanotaanhan sitä toki aina, että kaikenlaisista kulkukoirista ja villiapinoista on parempi pysyä vähän kauempana – mutta minkä minä sille voin että ne on niin söpöjä <3

 IMG_5397.jpg

IMG_5395.jpg

IMG_5410.jpg

IMG_5423.jpg

IMG_5378.jpg

 


itehcmc_logo

ITE HCMC sponsoroi matkani Vietnamiin yhteistyössä Nordic Travel Bloggers Collective:n kanssa, mutta kerron kokemukseni ja mielipiteeni aina omasta näkökulmastani. Voit seurata matkaamme Vietnamissa sosiaalisessa mediassa: #TBEVietnam.

You Might Also Like...

13 Comments

  • Reply
    Eve/Meiän matka
    syyskuu 18, 2016 at 7:28 pm

    Tofu oli kyllä ehdottomasti oma lemppari vietnamissa, muuten liharuuat tuntuivat tehneen pienen pettymyksen itselleni. Olin ehkä asettanut liian korkeat odotukset vietnamilaiselle ruualle tai sitten kohdalle ei sattunut odotuksia vastaavia ruoka-annoksia. Kypsennetyt kevätkääryleet olivat vietnamin parhaimmistoa.

    • Reply
      Veera Bianca
      syyskuu 20, 2016 at 8:27 pm

      Miten se tofu onkin Vietnamissa niin hyvää :O Söin melkein joka aterialla tofua, joten en osaa kuin kehua paikallista ruokaa 😀

  • Reply
    Stacy Siivonen
    syyskuu 20, 2016 at 2:45 pm

    Minäkin tarvitsen oman tilani, jos en ole introvertti, niin sitten ambivertti. Yleensä koen velvollisuudekseni viihdyttää muita ja kantaa vastuuta muista ja ennen kaikkea olla mokailematta, mutta sitten oma tila on se, missä minun ei tarvitse suorittaa. “Köysirata” tulee mieleen suomennuksena ja minä olen jakanut pullani sorsien kanssa. Mun mielestäni on hyvä eläytyä eläinten kanssa samaan mielentilaan ja hassutella niiden kanssa. Yleensä pienten pienet asiat ovat tärkeämpiä kuin suurten suuret asiat.

    • Reply
      Veera Bianca
      syyskuu 20, 2016 at 8:29 pm

      Ymmärrän hyvin mistä puhut! 🙂 Itsekin olen todella sosiaalinen tyyppi, mutta isossa porukassa tulee hetkiä jolloin haluan hetkeksi vain istua nurkassa kuulokkeet päässä ja katsoa bussin ikkunasta maisemia, tai sitten lähteä kävelemään yksin hetkeksi – ainakin matkoilla, jotta koen sen missä olen paremmin.

      Ja hyvä että muutkin viettää aikaa eläinten kanssa, heh <3

  • Reply
    Anna | Muuttolintu.com
    syyskuu 22, 2016 at 1:01 am

    Cable car supertaifuunissa kuulostaa kyllä kieltämättä traumatisoivalta kokemukselta, hyvä että uskaltauduit kuitenkin uudestaan kyytiin! En oo kyllä itsekään mikään köysiratafani, kuumottavaa keikkumista. Ihanannäköinen tofuannos! Vietnamissa on ihan mielettömän hyvät sapuskat, ehdottomasti yksi suosikkimaista ruoan suhteen <3

  • Reply
    Johanna Hulda
    syyskuu 22, 2016 at 1:26 am

    Toinen kaapelikärrykammoinen täällä hei! Silti niihin tosiaan aina välillä joutuu itsensä pakottamaan, vaikka en vierasta tuntien kapuamistakaan ylöspäin (päinvastoin, jos maisemat on kohdillaan).

    Ryhmässä kuljeskelu on tavallaan niin ihanan helppoa, kun voi vaan talsia yksikseen sen ryhmän perässä, ja tietysti siellä kaukana hännillä pysähdellen ihmettelemään ja kuvaamaan kaikkia yksityiskohtia. Yksinään matkatessa ainakin itse oon taas jotenkin automaattisesti niin skarppina ja kaikki on vähän overwhelming, että asioihin ei pysty keskittymään kunnolla. Mulle paras onkin ehkä olla pienessä 2-4 hengen porukassa. Siinä on tilaa myös erakoitumisille. 🙂

  • Reply
    Anna / 270 Degrees
    syyskuu 22, 2016 at 12:06 pm

    Täällä toinen, joka rakastaa kaoottiasia Aasian suurkaupunkeja – niissä vaan on sitä jotain! Ja siis kaapelikärryt on KAMALIA. En edes halua kuvitella, miltä tuntuisi olla kyydissä taifuunin riepottelemana. Mulla on niissä jo tarpeeksi ahdistavat olotilat ihan normioloissakin 😀

    Terkkuset Chiang Maista, täällä on edelleen mainiota! Meillä todellakin tulee läpsystä vaihto, sillä sä taidat saapua kaupunkiin juuri niillä main, kun me häivytään uusiin seikkailuihin 🙂

  • Reply
    Lotta | Watia.fi
    syyskuu 23, 2016 at 4:27 am

    Oo safkat näyttää niin hyvältä! Viihtyisän näköistä maisemaakin. Apinat on kyllä söpöjä, mutta yritän itse pysyä vähän kauempana. Yksi kerran puri mun siskoani, kun sisko ei päästänyt irti kädessä olevasta pussista. Sittemmin olen yrittänyt irtotavarat jättää autoon tai hotellille, jos on apinoita tulossa päivän aikana vastaan. :-p

  • Reply
    Anna | TÄMÄ MATKA
    syyskuu 24, 2016 at 7:48 am

    Yäk. En voi sietää apinoita. Voin kuvata niitä kaukaa, mutta jos pyrkivät lähelle, yritän heti karkoittaa ne.

    Ho Chi Minh City ja Phan Thiet ovat tuttuja joltain 90-luvulta. Luulisin, että suurinpiirtein KAIKKI on muuttunut : )

  • Reply
    Teija / Lähdetään taas
    syyskuu 24, 2016 at 7:59 am

    Vietnamissa minua nimenomaan kiinnostaa ruuat. Olen kerran ollut vietnamilaisella kokkauskurssilla, mutta kun en heti tehnyt ruokia uudelleen, en edes ohjeen kanssa osaisi tehdä niitä enää. En edes osaisi ostaa aasia-kaupasta oikeita raaka-aineita.

    Ihania apinoita 😀

  • Reply
    Noora kurkela
    syyskuu 24, 2016 at 10:09 am

    Pitäisi itsekkin Vietnamiin lähteä ruoan perässä;) ois mielenkiintonen nähä kuinka erilaista ruokaa on saatavilla ympäri maailmaa! Ja miten söpöjä noi apinat. Minä olen kans samanlainen eläinrakas että en vain maha mitään et kulkukoirat ja apinat ja kaikki vaan on niin söpöjä. 🙂

  • Reply
    Paula - Viinilaakson viemää
    syyskuu 24, 2016 at 5:48 pm

    Näyttää kyllä tosi kivalle paikalle. Jostain tällä viikolla olen sattunut kahlaamaan useamman Vietnam -postauksen, ja kohta pitää alkaa varailemaan matkoja jos niitä jostain vielä putkahtelee.

  • Reply
    Merja / Merjan matkassa
    syyskuu 24, 2016 at 8:08 pm

    Täällä toinen eläinrakas 🙂 Tofu ei ole mun lempparia, mutta uskon että Vietnamissa se varmaan maistuu joltain.

  • Leave a Reply