Hämeenlinnan vierailusta on nyt vierähtänyt muutama päivä ja edelleen mieli kaipaa sitä hämäläistä downshiftingiä ja makunystyröitä hivelevää slow foodia. Kiitos siis vielä kerran kokemuksesta kanssabloggaajille, Rantapallon toimitukselle, Hämeen matkailulle ja Kehittämiskeskukselle. Palaan ehdottomasti vielä Hämeenlinnaan. Pakko nimittäin myöntää, että olen aina ollut huono suomalainen. En osaa arvostaa kotimaatani tai juuriani yhtään niin suurella intohimolla mitä Kehittämiskeskuksen ihanat naiset Kaarina ja Eija. Rakkaus kaupunkia kohtaan tarttui välittömästi.
Hämeenlinna yllätti ennenkaikkea sijainnillaan, vaikka se saattaakin olla ainut kiveenhakattu asia kohteesta. En olisi uskonut, että matkaa taitettiin Helsingistä junalla tasan tunnin verran. Hämeenlinnan sijainti on todella kätevä; tuntuu että joka paikkaan kestää tasan tunnin, vaikka Turkuun kestääkin kaksi 😉
Hämeenlinnassa päivämme alkoi pienellä kävelylenkillä järven rantaa pitkin kaupungin useiden puistojen halki kohti itse Hämeen linnaa. Täällä me bloggaajat innostuimme tietenkin kuvailemaan ja poseerailemaan toisillemme. Testattiin vähän elämää muotibloggaajinakin, muttei se ollut meitä varten.
Hämeen linnalta siirryimme apostolin kyydillä Raatihuoneelle kuuntelemaan tarinaa Hämeestä matkailukaupunkina ja tulinkin siihen tulokseen, että kaupungilla on huomattavasti enemmän potentiaalia ulkomailta saapuvien turistien kannalta kuin mitä tilastot antavat ymmärtää. Vain 12% kaupungin matkailumäärästä koostuu ulkomaalaisista matkailijoista. Hämeenlinna on juuri se idyllinen suomalaiskaupunki, joka yhdistyy upeaan järvimaisemaan ja luomuruokaan. Luonto keskellä kaupunkia, that is what it is! Tässä heitinkin sitten ilmoille ajatuksen, että miksi Suomessa ei harrasteta samaa kuin esimerkiksi Istanbulissa ja Abu Dhabissa? Meillä transfer-matkustajamäärät ovat kovasti kasvavat ja mehän voisimme hyvin tarjota päiväretkiä lentokentältä tänne? Toki tässä herää monenlaisia kysymyksiä ajankäytöstä, kustannuksista ja viisumeista -but just a thought.
Maittavan ruokamatkan jälkeen jatkoimme vielä Verkatehtaalle, jonka toiminnasta meille tarjottiin pikainen briiffi. Verkatehdas onkin varmasti taas uusia turisteja houkutteleva mesta. Sieltä löytyy taidenäyttelyitä, tapahtumia, kokoustiloja, elokuvateatteri ja vaikka mitä…Hämeenlinna osoittautui muutenkin olennaiseksi tapahtumakaupungiksi; keskiaikaiset markkinat linnaympäristössä ja mielenkiintoisen kuuloisia musiikkifestareita. En tiedä sitten olenko mä mainonnan helppo uhri, mutta innostuin näistä kaikista.
Minä ainakin haluan viedä ulkomailta Suomeen vierailulle tulevat ystäväni Hämeenlinnaan ja seuraavaksi voisinkin poiketa ainakin Aulangon puistometsässä sekä tehdä pienen järviristeilyn 🙂
12 Comments
mirkki
syyskuu 21, 2012 at 6:00 pm<3
Veera Bianca
syyskuu 22, 2012 at 11:06 am<3
satuvw
syyskuu 21, 2012 at 7:22 pmHmm… Hämeenlinnassa on viimeksi tullut käytyä “oikeasti” ala-asteen luokkaretkellä!! Eli hetki sitten… Tuota HKI-TRE väliä kun tulee aina hinkattua Suomessa ollessa, Hämeenlinnassakin voisi ilmeisesti oikeastikin pysähtyä hetkeksi… 🙂 Muutakin kuin huoltsikalla!
Veera Bianca
syyskuu 22, 2012 at 11:07 amItselläni tämä retki olikin ensimmäinen kerta tässä kaupungissa 😀 Oikein hävettää miten vähän sitä tulee matkailtua kotimaassa!
noona
syyskuu 22, 2012 at 2:50 amJeee, kiitos tasta vinkista! Ensi kerralla kun saan miehen mukaani Suomenlomalle, niin Hameenlinna on minne menna-listalla! Porvoo tsekattiin viimeksi ja oli kivaa (ja ma oon sentaan kaynyt siella aiemminkin), mutta pakko tunnustaa etta ma en itsekaan oo ollu koskaan Hameenlinnassa.. Tuntuu, etta kaikki lahella olevat jutut on jaany tekematta, ja nyt ne onkin kaukana. Toisaalta, mun aussimies valittaa ihan samaa, silla on jaany tosi paljon “pakollisia” aussie-kohteita nakematta kun se on vaan reissannu Eurooppaa eestaas.. ja se on ehka WA:n ainoa (kaivos)mies joka ei oo ollu koskaan Balilla..
Veera Bianca
syyskuu 22, 2012 at 11:08 amLoistavaa, ehdottomasti suosittelen 🙂 Etenkin ulkomaiselle turistille tuo on juuri sitä suomalaista idylliä parhaimmillaan 🙂 …se on sääli miten meistä niin harva matkailee kotimaassaan ja kuulun kyllä itsekin siihen porukkaan! 😀
veeta
syyskuu 23, 2012 at 5:25 pmVoi hämeenlinna <3 olisi ollut ihanaa päästä kanssanne mukaan, mutta sattuneesta syystä olen kirjastossa keski-euroopassa…
Hämeenlinnassa on ehdottomasti parasta luonto, ja se järvi ja hämäläiset 🙂 ehkä ensi kesänä taas linnafestille.
Veera Bianca
syyskuu 23, 2012 at 9:27 pmHämäläiset on kyllä loistavaa porukkaa 😀 Mä ainakin ihan rakastuin siihen meininkin, ensi kesän linnafestarit kuulostaa hyvältä, tosin itse jammaan silloin Aasiassa 😀
Eija
syyskuu 24, 2012 at 9:50 amTervetuloa vaan kaikki Hämeenlinnaan! Täällä saa downshiftailla oikein luvan kanssa 🙂
Veera Bianca
syyskuu 24, 2012 at 4:53 pmMe kyllä tullaan vielä kaikki takas Hämeenlinnaan, downshiftailu tekee hyvää täällä hektisen pääkaupunkiseudun keskellä 😀
Eija
syyskuu 25, 2012 at 2:49 pmMahtavaa, ilmoitelkaa vaikka kun olette tulossa niin laitellaan lisää hyviä vinkkejä!
Veera Bianca
syyskuu 25, 2012 at 8:21 pmAivan ehdottomasti 🙂