Matkavinkit

Matkan Jälkeinen Masennus

Elämässä pitää olla viiniä ja hyviä juustoja, kattoterasseja auringon paistetta, koskemattomia rantoja, loputonta seikkailua, matkalaukun pyörien suhinaa ja suuria tunteita.

Tietääkö kukaan muu täällä sen oudon tyhjyyden tunteen kun herää aamulla kotoa matkalaukkunsa vierestä ja todellisuus iskee märällä rätilla vasten kasvoja? Reissu on nyt ohi. Vastassa on matkan jälkeinen masennus. Minä olen aina halunnut osata ajatella, että “Olipa mukava matka, mutta ihanaa painaa taas pää omaan tyynyyn.” Minusta ei kuitenkaan ole tähän, vaan kierin tuskissani peittoni alla ja vilkaisen jospa meilistäni löytyisi hyviä lentotarjouksia. Toissayönä tutkin Berliinin lentolippujen hintoja samaan aikaan kun odotin Helsinki-Vantaalla laukkuhihnan vieressä pienen matkalaukkuni saapumista Tegeliltä. Mietin myös puoliksi harmissani, että miksi ihmeessä edes ehdin koko lennolle kun seisoin vielä pihalla 10 minuuttia ennen koneeseen nousua. Lyhyt matka Berliiniin sisälsi suuria tunteita ja kun ne viedään pois on olo kuin lapsella, jolta vietiin tikkari.

malesia

Olen aina matkan jälkeen kärsinyt matkan jälkeisestä masennuksesta. Ensimmäisen kerran se iski kun tulin helmikuussa 2004 kotiin viikon lapin matkan jälkeen. Hetken tuntui, että missään ei ole mitään järkeä ja kaikki ympärilläni on tylsää sekä harmaan arkista. Miten elämä josta kuitenkin pitää, voikin pari päivää tuntua niin tyhjältä ja merkityksettömältä? Äitinikin on joskus todennut, että olisi varmaan parempi jos en matkustaisi ollenkaan.

matkailu

Rakastun matkustamiseen jokaisen reissun jälkeen taas enemmän. Samsoniten kärrääminen hotellien lattimatoilla kahvikuppi kourassa jostain syystä on minun tapani nauttia elämästä. Jokainen boarding pass passin välissä ja viinilasi loungessa saa sydämeni sykkimään jännityksestä. Onneksi Kiinan matkaan on enää kaksi viikkoa.

Voiko matkan jälkeistä masennusta jotenkin välttää? Omasta mielestä parasta lääkettä olisi hyvien ystävien seura, seuraavan seikkailun buukkaaminen, vapaapäivä ja hyvä ruoka. Nyt makaan kuitenkin yksin sänkyni pohjalla valion banaanijugurtti kourassa.

Mikä auttaa matkan jälkeiseen masennukseen?

Matkan jälkeen ainakin itsestäni ouduimmalta tuntuu yksin oleminen, vastuutehtävien määrä ja jatkuva aikataulussa roikkuminen. Matkaa ennen kannattaa siivota koti, hoitaa tärkeät laskut ja poistaa jääkaapista kaikki homehtuva. On hyvä valmistautua paluuseen ennen matkaa. Jätä vaikka kaappiin suklaalevy odottamaan paluuta!

Matkan jälkeen voit jakaa kokemuksia ystävillesi ja miettiä miten hienolta on olla kotona taas yhtä kokemusta rikkaampana. Tuo matkakohteesta mukanasi jotain sinne liittyvää, vaikka teetä tai kahvia. Kun travel blues iskee, anna sen iskeä ja nauti kuppi paikallista teetä.

Kannattaa myös pitää itsensä kiireisenä, mutta kivoilla jutuilla. Älä iskeydy kiinni tylsään oravanpyörään. Tee aikaa ystäville ja harrastuksille, jotta saat arjenkin tuntumaan hauskalta!

Kärsiikö täällä kukaan muu hämmentävän tyhjästä tunteesta kotisohvalla?

You Might Also Like...

19 Comments

  • Reply
    Heidi / Auringon alla
    maaliskuu 7, 2014 at 4:26 pm

    Kuulostaa tutulle, mutta omalla kohdallani on kyse huomattavasti lievemmästä ilmiöstä 😉 Lääke matkan jälkeiseen masennukseen löytyi koirasta, sillä siitä erossa oleminen on matkustamisen huonoin puoli! Muita huonoja puolia ei ehkä olekaan 😉 Ilman koiraa masennus siis voisi iskeä melko helposti! Niin ja omaa puhdasta vessaa kaipaan aina poikkeuksetta 😀 Että siihenkin olen hyvin tyytyväinen, kun palaan kotiin.

    • Reply
      Veera Bianca
      maaliskuu 9, 2014 at 12:48 am

      Voi kun mullakin olis koira, mulla on ihan kamala hauvakuume!!! Tosin omassa tilanteessa koira olisi haasteellinen kun sitä ei oikein voi silloin tällöin jättää vaikka puoleksi vuodeksi kadulle odottamaan 😀

  • Reply
    Johanna
    maaliskuu 7, 2014 at 7:23 pm

    Oi, tiedän tuon tunteen niin hyvin! Jokaisen reissun jälkeen paluu arkeen on hankalaa ja erityisesti matkalaukun tyhjentäminen kysyy voimia.

    Varmasti pahin kotiinpaluu kohdallani on ollut Jenkkeihin ja Väli-Amerikkaan tehdyn reissun jälkeen. Finnairin yölento tuli muutenkin valvottua ja kiukuteltua reissukaverille, joka oli jo pari päivää hehkuttanut kotiinpaluun ihanuutta. Kaiken kruunasi kapteeni joka kuulutuksessaan heittäytyi lähes runolliseksi silloisen kotikaupunkini Porin yläpuolella. “Lennämme juuri uuteen aamuun heräävän Porin ylitse. Kansalaiset kiiruhtavat töihinsä ja kaupat avaavat oviaan.” Tieto siitä, että vielä saman päivän aikana olisin taas takaisin Porissa ja ehtisin siellä kauppaankin ennen niiden sulkeutumista, oli sillä hetkellä liikaa ja itkuhan siinä tuli. 🙂

    • Reply
      Veera Bianca
      maaliskuu 9, 2014 at 12:47 am

      Mullakin matkalaukku edelleen makaa tossa lattialla….vissiin pitäs ryhdistäytyä!

      Ihana kapteeni, hahahaha voi ei 😀 Voin vain kuvitella tunteen! Olen itsekin viettänyt turhan monta tuntia finskin koneissa kyyneleet silmissä kun todellisuus kotiinpaluusta on iskenyt naamaan kuin märkä rätti!

  • Reply
    satuvw
    maaliskuu 7, 2014 at 7:57 pm

    Ah, tunne on tuttu mutta sitä auttaa jos seuraava reissu on jo buukattuna! 😉 Ajatus täältä Uudesta-Seelannista lähtiessä on haikea, mutta nyt se alkaa tuntua jo ihan hyvältäkin. Nettiaddiktille tämä paikka ei ole ainakaan ollut se paras, eli jos hakemalla hakee, löytyy tästäkin reissusta jotain hieman “negatiivista” 🙂 Jaksamisia sinne, ystävät ja hyvä ruoka kehiin jos vapaapäivä ei onnistu!

    • Reply
      Veera Bianca
      maaliskuu 9, 2014 at 12:46 am

      Haha, hyvä että löytyy negatiivistakin 😉 Kohta pääset taas tänne interwebsien luvattuun maailmaan, wuhuu 😀

  • Reply
    Maarit Johanna
    maaliskuu 7, 2014 at 8:06 pm

    Komppaan Satua! Silloin ei masenna jos tietää että seuraava reissu jo kohta nurkan takana. Arubalta kesti tulla kotiin “hiihtolomalle” ennen kuin pääsi heti kuukauden päästä tänne Kanarialle nauttimaan 🙂 mutta jos ei ole mitään niin olo on tyhjä.. Tyhjä!

    • Reply
      Veera Bianca
      maaliskuu 9, 2014 at 12:45 am

      Tyhjä todellakin, ei ehkä kovin hyvä tuntea tyhjyyttä reissun jälkeen mutta minkäs sitä ihminen tunteilleen sitten voi!

  • Reply
    Katja
    maaliskuu 7, 2014 at 9:40 pm

    Voi tiedän niin tunteen Veera! Erityisesti talven reissuilta palaaminen on tehnyt aina tiukkaa. Se että tietää, että on uusia seikkailuja edessä kuitenkin aina auttaa paluuta. Ja aika.
    Kaksi viikkoa ja olet taas seikkailemassa!!

    • Reply
      Veera Bianca
      maaliskuu 9, 2014 at 12:43 am

      Talvella se on kyllä vähintään haasteellista 😀 Onneksi nyt on tosian kaksi viikkoa enää seuraavaan seikkailuun, mutta sen jälkeen pitäisi pysyä kokonainen huhtikuu piakallaan 😀

  • Reply
    Jerry / Pako Arjesta
    maaliskuu 8, 2014 at 9:31 am

    Kuten jo edellä on sanottu, tiedossa oleva seuraava matka pelastaa tuosta olosta aika hyvin. Itselläni aika suuri lohtu on myös sellainen koti, josta pidän todella kovasti. Jos koti ei tunnu jostain syystä hyvältä, ei sinne myöskään halua palata. Matkalta palaaminen ehkä kertoo niistä todellisista tunteista siitä, ettei välttämättä haluaisikaan asua Suomessa 😉

    • Reply
      Veera Bianca
      maaliskuu 9, 2014 at 12:43 am

      Sellanen koti kyllä pitäisi olla, että tulisi mielellään kotiin. Hongkongissa asuessa jos kävin matkalla niin tulin aina mielelläni myös kotiin, makes you wonder hey !

  • Reply
    Milla - Pingviinimatkat
    maaliskuu 8, 2014 at 1:17 pm

    Täälläkin auttaa masennukseen se, että pitää aina pari reissua kerralla suunnittelussa. Tosin sinulla ei taida auttaa sekään, kun Kiinan reissukin oli jo suunnitteilla 😀

    • Reply
      Veera Bianca
      maaliskuu 9, 2014 at 12:41 am

      Sen pitäisi auttaa, mutta näköjään ei tarpeeksi 😀 Mulla on sellanen stressi, että mitä jos jossain vaiheessa pitää olla vaikka yli kuukausi matkustamatta kun nyt on niin hyvä putki päällä 😀 Tarviin vielä joskus jotain vierotusta!

  • Reply
    lena
    maaliskuu 9, 2014 at 1:00 pm

    Haha, samoja ongelmia näyttäisi olevan kaikilla. 😀 Tosin myönnettäköön että lentokoneessa matkalla kotiin on yleensä kuitenkin mukava fiilis siitä että on matkalla sinne kotiin. Ja sitten kun on ollut päivän kotona alkaa taas menojalka vipattaa. Koskaan ei ole hyvä. 😉

    • Reply
      Veera Bianca
      maaliskuu 10, 2014 at 10:44 am

      Haha, jep se on jännä miten nopeasti sitä jalkaa alkaakin aina vipattaa 😀

  • Reply
    Marimente
    maaliskuu 11, 2014 at 1:15 am

    Koen vähän samantapaisia tuntemuksia aina reissulta palatessa, ja hyvin harvassa on ne kerrat, jolloin oikeasti oon ollut iloinen päästessäni takaisin kotia. Pitemmästä opiskelijavaihdosta (5 kk) paluu oli myös itkun ja naurun sekaista hysteriaa, kun paluushokki iski niin vahvasti. Kotiinpaluuta helpottaa kyllä ihanat ystävät ja perhe, ja tutut rutiinit, joihin palata, esim. työ. Mutta eipä siinä yleensä kauaakaan mene kun oon jo kattelemassa taas uusia matkakohteita ja lentoja!

    Joskus suorastaan mietin, oisko helpompi olla, kun ei olisi ikinä edes ylipäätään aloittanut reissaamaan ja siihen koukuttautumaan, vaan olisi vain tyytyväinen siihen missä on ja miten elää tällä hetkellä (kun ei ole nähnyt erilaista elämää)? Kuitenkaan tällaisessa “pimennossa” eläminen ei tulisi kaikkien reissukokemusten jälkeen enää kysymykseenkään, vaan olen iloinen siitä, että reissaaminen on vaikuttanut minuun ja tehnyt minusta juuri tällaisen 🙂

    • Reply
      Veera Bianca
      maaliskuu 11, 2014 at 10:39 pm

      Mä mietin usein myös, että varmasti olisi helpompi jos ei olisi ihan kamalasti reissannut tai ainakaan asustanut muilla mailla, koska en nykyään pysty viikkoakaan olla kotona katsomatta jotain lentotarjouksia. Äskenkin Lufthansalta tuli meili otsikolla “Where will you wake up tomorrow?” -tuntevat yleisönsä haha 😀

      Kotiinpaluuta varmasti helpottavat ystävät, perhe, rutiinit ja työ -mutta kun ystävät on ripolteltu halki maailman, rutiinit on täysin tuntematon käsite yms. niin en sitten tiedä 😀

  • Reply
    mirkki
    maaliskuu 15, 2014 at 9:25 pm

    Mulle ei tuu se välttämättä heti, vaan pienellä viiveellä. Nytkin meni muutama viikko ennen kun sellanen fiilis iski kunnolla. Ehkä täytyy panostaa arkeen enemmän, niin ei ahdista niin paljoa :).

  • Leave a Reply