Matkailuala

Matkailualan restonomi?

Ihan ensimmäisenä tahdon sanoa onneksi olkoon teille, jotka olette saaneet opiskelupaikan matkailualan koulusta! Uskallan väittää, että olette avaamassa ovia mahtavalle alalle. Matkailua voi opiskella vaikka millä tavalla ja monellakin asteella, mutta itse valmistun restonomiksi Porvoo Campukselta, HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulusta keväällä 2014. Tsekkaa tästä Rantapallon artikkelista missä kaikkialla voit matkailua opiskella. Olen hehkuttanut täällä turhankin usein siitä miten olen löytänyt itselleni alan jota rakastan, joten uskon sen viestin jo menneen perille.

Mitä matkailualan koulutukselta voi sitten odottaa?

Aloittaessani oman koulutieni tällä alalla tammikuussa 2011, en oikeastaan tiennyt mihin olin ryhtymässä. Ajatus kouluun palaamisesti muutama vuoden jälkeen Porvoon kaltaisessa pikkukaupungissa oli lähinnä pelottava. Toki olin hyppinyt riemusta muutaman viikon siitä asti kun koulupaikka minulle tarjottiin. Se saattoi olla yksi niitä elämän huippuhetkistä. Porvoosta löysin itselleni joukon maailman parhaita ystäviä, kodin Kevätkummusta ja intohimoni opiskeluun. Löysin sen, mitä haluan tehdä lopun elämääni.

matkailu restonomi

Ensimmäinen vuosi & miten siitä selvitään

Matkailun opiskelu ei ole pelkkää Thaimaan rannoista haaveilua tai aurinkorasvojen testailua Kanarialla. Ammattikorkeakoulussa matkailun opiskelu on hyvinkin paljon myös liiketaloutta ja siitä ei kannata säikähtää. Itse omassa työharjoittelussani viimeistään olen tajunnut, että niillä matematiikan ja excelin käytön tunneilla olisi kannattanut käydä aavistuksen ahkerammin. Asiat mitkä eniten yllätti ensimmäisenä ammattikorkeakouluopiskelussa oli varmasti sen projektiluontoisuus. Lukiossahan istuttiin hiljaa luennoilla ja kuunneltiin sekä tehtiin muistiinpanoja. Nyt käteen iskettiin koulun puolesta läppärit, kerrottiin että tapahtuma pitäisi järjestää ja sitten oltiinkin jo tositoimissa. Tällainen opiskelu saattaa vaatia totuttelua, eikä välttämättä edes sovi kaikille. Uskallan kuitenkin väittää, että kaikkeen tottuu. Sanotaan, että tekemällä oppii -ja sen olen voinut myöhemmin työelämässä todeta todeksi. Ensimmäisenä vuotena tärkeintä on oppia ajanhallintaa, lähteiden tutkimista ja tiimityötä muiden opiskelijoiden kanssa.

Toisella lukukaudella lähdimme perustamaan yrityksiä pienissä ryhmissä ja tämä oli varmasti haasteellisin, mutta samalla antoisin lukukausi. Opimme yrityksen pyörittämisen perusteet käytännön kautta. Tällä lukukaudella tärkeintä oli loistava ryhmähenki, tasapuolinen työnjako ja ennen kaikkea mielenkiintoinen idea yrityksestä joka motivoi puskemaan kiireenkin keskellä.

Matkailua opiskellessa pitää tietysti myös reissata. Ensimmäinen vuosi ei kuitenkaan vienyt meitä Tukholmaa tai Tallinnaa kauemmas. Reissut oli silti ikimuistoisia!

Kaiken opiskelun joukossa ensimmäinen vuosi oli suurimmalle osalle opiskelijabileitä keskiviikosta toiseen. Porvoossa on opiskelijoiden kesken loistava ilmapiiri ja juhliminen oli hauskaa, koska tiesi että paikalla on aina iso joukko kavereita. Näihin kannattaa lähteä mukaan, mutta joka keskiviikko on mielestäni aavistuksen liioittelua. Vähempikin riittää.

restonomi matkailu

Toinen vuosi & ammattitaidon kehittyminen

Toisena vuonna me suunnittelimme matkapaketin ja tutkimme liikematkailua. Ensimmäinen lukukausi meni minulta hieman poikkeavasti, sillä olin mukana kehittämässä uutta matkailualan yritystä ja suoritin kurssini itsenäisesti. Tästä voidaankin tulla suoraan siihen mikä tästä koulusta tekee mahtavan;

Verkostoitumalla ja tekemällä ammattimaisen vaikutuksen opettajiin, voi saada mahdollisuuksia joita ei osannut odottaa.

Kannattaa siis ihan oikeasti tehdä muutakin kuin roikkua Facebookissa luokan takarivillä jos tältä koulutukselta haluaa jotain irti. Matkapakettien suunnitelu kiikutti meidät ITB -matkamessuille Berliiniin, jossa saimme mahdollisuuden kehittää matkapakettejamme ja verkostoitua alan ammattilaisten kanssa. Tällaisilta messuilta kannattaa lähteä metsästämään esimerkiksi työharjoittelupaikkaa!

Toisen vuoden jälkimmäinen lukukausi sujui liikematkailuun tutustumisessa ja tutkimusta tehdessä. Oma projektimme suoritettiin yhteistyössä tunnetun suomalaisen matkanjärjestäjän kanssa, joka taas kerran luo mahdollisuuksia verkostoitumiseen ja oman ammattitaidon esille tuomiseen. Tämä projekti kuljetti meidät aina Münchenin ja Frankfurtin kautta Milanoon ja Venetsiaan.

porvoo restonomi

Kolmas vuosi & unelmat muuttuvat elämäksi

Aloittaessani matkailualan opinnot, oli minulla kolme haavetta. Toivoin pääseväni vaihto-opiskelemaan Hongkongiin, jossa vietinkin kolmannen vuoden kevään. Toivoin saavani Finnairilta työharjoittelupaikan, jossa istunkin nyt kolmannen vuoden syksyllä. Kolmas haave kolmannen vuoden kunniaksi oli eräs työpaikka lentokentältä, jonka tuossa välissä nappasin itselleni. Tänä vuonna en oikeastaan piipahtanutkaan koti-Campuksella ja jos ollaan rehellisiä -minulla on koti-ikävä!

Kolmas vuosi on se vuosi, jolloin silmät saattaa aueta sen suhteen mitä sillä ammatti-identiteetillä tulevaisuudessa haluaa tehdä ja miten se saavutetaan. Kolmantena opiskeluvuonna olen onnellinen, että jaksoin välillä puoliksi väkisin pusertaa nuo kaksi ensimmäistä vuotta läpi lähes kunnialla.

restonomi porvoo

Mitä seuraavaksi?

Koulua on jäljellä enää opinnäytetyön ja espanjan kurssin verran. Opinnäytetyö taittuu keväällä sosiaalisen median parissa. Valmistun juurikin ajallaan ja sen jälkeen olen valmis uusille seikkailuille. Tämän koulun ansiosta olen löytänyt paikkani matkailun maailmassa ja tiedän, että se työllistää minut tavalla tai toisella aina eläkepäiville asti. Uusia ja välillä vanhempiakin opiskelijoita huolestuttaa työllistyminen. Matkailu on yksi maailman suurimmista aloista ja töitä löytyy aina niille, joilla on oikea asenne, intohimo ja ammattitaito! Itse saatan hakeutua vielä tulevaisuudessa myös jatko-opintoihin matkailumarkkinoinnin parissa, mutta se jää nähtäväksi.

Juuri nyt, olen onnellinen siitä että tästä koulusta sain avaimet omaan onneen ja tulevaisuuteen.

You Might Also Like...

16 Comments

  • Reply
    Annika
    joulukuu 3, 2013 at 3:51 am

    Hienosti kirjoitettu! Mietin omaa matkailualan koulutustani, enkä kyllä osaisi sitä noin hienosti jäsentää! Sattuipa muuten taas hyvästi, aloitin nimittäin pari päivää sitten postauksen kokoamisen aiheesta “Töissä matkailualalla” 😀 Hyvällä tuurilla saan sen tällä viikolla ulos. Mutta paljon tuli kyllä itsekin pohdittua aikoinaan että mihin sitä voi työllistyä, mutta ihan hyvin siinä kuitenkin kävi 🙂

    • Reply
      Veera Bianca
      joulukuu 3, 2013 at 9:24 am

      Kiitoksia, kiva kuulla että jäsennys oli onnistunut kun mulla on tapana kirjoittaa aina lähinnä mitä sylki suuhun tuo heh 🙂 Odotan innolla postaustasi aiheesta “Töissä matkailualalla” 🙂

  • Reply
    Katja
    joulukuu 3, 2013 at 5:12 am

    Mä haikeana lueskelen aina sun opintojen hehkutus-postauksia, koska mun mielestä on niin ihanaa, jos opiskelija nauttii siitä mitä opiskelee 🙂 Haikeus tulee myös siitä, että oma tilanne ei voisi olla kauempana tästä kirjoituksestasi.

    Opiskelen itse Tamkissa liiketaloutta ja nyt on kolmas vuosi menossa. Omana haaveena oli kouluun mentäessä myös vaihto-opiskelu ulkomailla, mieluiten Bangkokissa ja ensi tammikuussa tämä haave vihdoinkin toteutuu (ja se on vaatinut kyllä uhrauksia, verta, hikeä ja kyyneleitä). Muuten koko opintoni ajan olen saanut karvaasti pettyä kouluumme ja varsinkin meidän koulutusohjelmaamme. Jäykkää byrokratiaa jossa yksilöä ei millään lailla rohkaista vaikka omaa tahtoa ylimääräiseen olisikin. Oikeastaan kaikki opiskelijat, jotka ovat kouluun tulleet vanhemalla iällä niin, että takana on vähän elämän kokemusta sekä työelämässä oloa, ovat silmät pyöreänä seuranneet touhuja mihin heidät on huijattu. Valittaminen ja paremman laadun vaatiminen ei auta, opiskelija leimataan ja opettajat jatkaa samoilla linjoilla. Kaikki pitää suorittaa tasan opintosuunnitelman mukaan eikä mitään ylimääräistä saa tehdä.

    “Hauskaa” on myös tuo, että te restonomiopiskeljat perustitte oman yrityksen opiskeluaikana. Me opiskellaan LIIKETALOUTTA “Suomen suosituimmassa” ammattikorkeakoulussa ja vielä kolmantena vuotena me leikitään yritysleikkejä habbohotelli-maailmassa koneella. Kaikki suurimmat case-tehtävät tapahtuvat leikkiyrityksille mielikuvitusmaailmassa. Voihan surkeus… 😀 Huumorilla on vedetty nämäkin vuodet läpi.

    Plussana voidaan Tamkille todeta, että etsiessäni ominpäin parempia kursseja joita suorittaa, tutustuin avoimeen yliopistoon ja se vei sydämeni kokonaan sekä sai nuutuneen kunnianhimon ja opiskeluinnon heräämään. Haen keväällä yhteishaussa Tampereen yliopistoon ja jatkan opintojani siellä toivottavasti sielu leväten ja oikeasti jotain OPPIEN.

    Huh, pahoittelut tästä avautumisesta! Halusin vain kertoa millainen etuoikeus hyvä koulu on ja kuinka paljon se vaikuttaa opiskelijan motivaatioon. Omasta puolestani saat hehkuttaa mahtavaa kouluasi aina ja ikuisesti! :)))

    • Reply
      Veera Bianca
      joulukuu 3, 2013 at 9:28 am

      Voi harmi, on oikeasti todella ikävä kuulla sinun kokemuksistasi liiketalouden opinnoissa. Toivottavasti valmistuttua sinulla on kuitenkin hyvät eväät tekemään niitä asioita mitä haluat ja niillä omilla ehdoilla 🙂

      Sun Bangkokin seikkailut vaikuttaa huipulta ja tykkään blogistasi!

      Mielestäni amkin tasoisissa kouluissa on tärkeää osata jossain määrin joustaa opiskelijan elämäntilanteiden mukaaan ja tukea sitä tulevaa työuraa, eikä päinvastoin. Toki meidänkin koulusta kuulee opiskelijoilta välillä paljon negatiivista kommenttia, mutta monesti on kyse siitä miten itse asennoituu -ei tietenkään aina, ymmärrän sinun tapauksesi hyvin!

      Tuo habbohotelli-maailma kuulostaa erityisen huolestuttavalta? Seriously? 😀

      Huippua myös, että olet saanut paljon irti avoimesta yliopistosta, itsekin olen moista miettinyt joskus mutta kaiken kiireen keskellä se ajatus on aina jäänyt 🙂

      Tsemppiä opintoihin, eiköhän se lopulta valmistuessa ole sen arvoista. Niin, ja tämän blogin kommenttiboksiin saa avautua aina kun siltä tuntuu, ei saa pahoitella 🙂

      • Reply
        Katja
        joulukuu 3, 2013 at 12:01 pm

        Voi kiitoksia kannustavasta kommentista! 🙂

        Ja kyllä, vaikka välillä itkettää ja masentaa tuo oma opiskelu niin pitää kaivella ne positiiviset asiat esiin ja panostaa niihin mahdollisimman paljon. Oma halu pärjätä ja järjetön kunnianhimo kyllä paikkaa ne aukot mitkä koulu jättää enkä onneksi hetkeään epäile sitä etteikö tulevaisuus tuo mielenkiintoisia haasteita eteen. Kaikki on lopulta itsestä kiinni, kuten totesit!

        Ja juuri miten kirjoitit, itselle se suurin yllätys oli kuinka joustamaton amk oli opiskelijoiden muun elämän suhteen ja se on todella sääli. Siinä on vaarana, että motivaatio ja innostuneisuus lakkaa kun koko ajan on seinä vastassa ja kaikki on niin hankalaa.

        Minulla siis tosiaankin vielä tuo habbohotelli 5op kurssi odottelemassa Suomessa, toivon koko ajan, että opetussuunnitelma pyyhkäisisi sen pois, mutta mikä pahan tappaisi 😀

        • Reply
          Veera Bianca
          joulukuu 3, 2013 at 12:09 pm

          Sulla on ainakin aivan täysin oikea asenne opiskelujasi kohtaan! Arvostan kaltaisiasi kunnianhimoisia ihmisiä kovasti 🙂 Juurikin se oma panostus voi lopulta korvata paljonkin niitä mahdollisia aukkoja. Koulua kannattaa “käyttää hyväksi” verkostoitumiseen alan ihmisten kanssa, sillä niitä kontakteja luomalla saattaa aueta paljonkin ovia valmistumisen jälkeen! Tsemppiä opintoihin ja erityisest habbohotelliin, heh!

  • Reply
    Anne
    joulukuu 3, 2013 at 7:04 am

    Kiva Veera kun kirjoitit tästä aiheesta! 🙂 Monia alalle pyrkiviä varmasti askarruttaa että minkälaista se matkailualan opiskelu nyt on ja minkälaista siellä Porvoossa ylipäätänsä on. Ainakin itseäni askarrutti moni asia kovin kun vuosi sitten astelin ekaa kertaa Porvoon campukselle!

    • Reply
      Veera Bianca
      joulukuu 3, 2013 at 9:29 am

      Muistan itse silloin 2010 talvella pohtineeni tulevaa koulua ja kotikaupunkia ihan hirveesti ja löysinkin Sarin La Vida Loca -blogin tuolloin ja oli ihanaa fiilistellä tulevaa ja saada hiukan infoa siitä mitä edessä on 🙂 Nähdään ehkä keväällä Porvoon Campuksella 😉

      • Reply
        sarrrri
        joulukuu 7, 2013 at 3:17 pm

        Hihi 🙂 <3

        • Reply
          Veera Bianca
          joulukuu 8, 2013 at 12:09 am

          <3

  • Reply
    Hansu
    joulukuu 3, 2013 at 6:02 pm

    Kiva postaus, voi sun innostus niin tarttuu ja alkaa tehdä mieli ylistää omaakin koulua tässä! 🙂 Mä hoksasin just edellispäivänä, että meilläkin on kauppakorkeassa matkailualan opintokokonaisuus, joka tulee mulla ehkä vähän vahingossa suoritettua… 🙂

    • Reply
      Veera Bianca
      joulukuu 3, 2013 at 7:23 pm

      Kiitoksia 🙂 Huippua, että pääset vahingossa opiskelemaan matkailua, heh!

  • Reply
    Annika
    joulukuu 5, 2013 at 10:51 am

    Minä täällä aina jäljessä kommentoin kun harvoin ehdin blogeja päivittäin lukea! Mutta taas osui lähelle sydäntä tämä postaus. Ja selventi aika paljon sitä miksi oma matkailualan kokemus oli niin paljon negatiivisempi. Siispä voisi suoraan todeta, että koulutusohjelmilla Suomessa on aika paljonkin eroa. Meillä tuo koulunkäynti painottui kyllä äärimmäisen paljon siihen että oli kurssi, istuttiin luennoilla ja sitten ehkä luettiin, kirjoitettiin raportti ja sitten vielä ehkä tentti. And repeat. Käytännönläheisyyttä oli lähinnä ruokatuotannon kurssilla, joka oli siis kuin kotitaloutta mutta hotelli- ja ravintola-alan näkökulmasta… Ekan vuoden jälkeen ihmeteltiin kaikki että mitä ihmettä täällä tapahtuu. Suoraan sanottuna tuntui että opettajillakin oli paha olla. Eipä mene pointseja Savonialle tässä vaiheessa kovin montaa.
    Onneksi matkailuala voi olla myös ihana ala! 🙂 Mullakin siintää edelleen tulevaisuudessa halu työskennellä jotenkin matkailun parissa (ei saanut Savonia kokonaan tuhottua unelmaa) ja yritän nyt avoimen yliopiston kautta saada vähän lisäapuja sinne suuntaan 🙂
    Luin myös tuon uusimman postauksen ja paljon tsemppiä sulle paranemiseen! Kyllä hyvää jaksaa odottaa ja terveenä pääsee vielä pidemmälle 🙂

    • Reply
      Veera Bianca
      joulukuu 5, 2013 at 10:56 am

      Hei Annika ja kiitos ajatuksistasi ja tsempistä! Ikävä kuulla, että oma kokemuksesi koulutuksesta oli tuollainen, mutta onneksi se ei tuhonnut niitä sun unelmia, se on pääasia! Ei HH:ssakaan ruusuilla tanssita ja aina eri ihmisille sopii erilaiset opiskelutyylit, mutta tärkeintä ehkä suomalaisissa ammattikorkeakouluissa olisi löytää tasapaino sen teorian ja käytännön välille. Toisinaan meidän koulussa ihmisistä tuntuu, että teoriaa ei välillä ole ollenkaan. Avoin yliopisto on hauska idea, pitäis varmaan itsekin ottaa moisesta jossain vaiheessa hieman opintoja 🙂

      Tsemppiä matkailualalle 🙂

  • Reply
    Jael
    joulukuu 17, 2013 at 6:50 pm

    Tuo on kyllä niin mahtava ala ja tänä päivänä niin paljon monipuolisempi kuin silloin kun itse opiskelin alaa.Toimin alalla monta vuotta ja vieläkin kaipaan sitä!

    • Reply
      Veera Bianca
      joulukuu 18, 2013 at 11:44 pm

      Itselleni ei ole toista alaa, jota voisin edes harkita, heh! 😀

    Leave a Reply