Uncategorized @fi

“Matkailu ei avarra”

Näin väitti mulle yläasteella musiikinopettaja. Nuo sanat on jotenkin onnistunut syöpymään mun mieleeni. Mä uskoin jo tuolloin, että musiikinopettajani on varmasti täysin väärässä. Tuon päivän jälkeiset vuodet olenkin matkustaessani pohtinut juuri noita sanoja. Onko matkailu avartanut minua? Vai olenko avartunut ihan kotisohvalta käsin? Minkälainen matkailu sitten voisi avartaa?

“One’s destination is never a place, but a new way of seeing things.” – Henry Miller

Kaikkien näiden vuosien jälkeen voin kyllä aivan varmakseen sanoa, että musiikinopettajani oli täysin väärässä. Voi olla ettei viikkoa Mallorcalla pahemmin silmiä avaakaan, mutta on eri asia esimerkiksi tehdä vapaaehtoistyötä Intiassa. Joskus vaan on lähdettävä kaus nähdäkseen lähelle.

Minusta on ainakin kasvanut juuri sellainen ihminen joka tänä päivänä olen, juuri matkailun ansioista. Muuttaminen yksin Australian maaseudulle teini-ikäisenä opetti minu tuntemaan itseni ja arvostamaan lämmintä suihkua. Työ siellä eläinten parissa teki musta mut ja tutustuin ihmisiin, joiden ansiosta olen ylpeä siitä mitä musta on tullut. Ihmiset tuolla kaukana ovat tehneet minusta vahvemman ja kokonaisemman. Ihmisen on jätettävä mukavuusalueensa kehittyäkseen ja juuri tämän tekemällä olen avartanut katsettani.

Vapaaehtoistyö Intiassa orpolasten ja kodittomien koirien kanssa muutti minut. Löysin ehkä jo lähes kadonneen oman itseni. Muistin taas millä asioilla elämässä on oikeasti merkitystä. Hymy orvon lapsen huulilla vaan saa minut näkemään maailman sillä tavalla kuin se pitäisikin nähdä. Meidän länkkäreiden elämä on aika kaukaa siitä mitä juuri esimerkiksi Intiassa tulee vastaan. Vanhan Delhi kadut ja niiden elämä ei ole ihan samanlaista kuin Porvoossa.

Palattuani Intiasta, kaikki länsimainen tuntui niin turhalta. Ihmiset jaksoivat valittaa sateesta ja kylmästä. Rahattomuudesta ja nälästä. En enää osanut suhtautua tällaisiin kommentteihin, koska muistin elävästi kaiken kokemani ja näkemäni. Olin saanut elämän arvot uudenlaiseen tärkeysjärjestykseen. Kaikki täällä tuntui turhalta ja typerältä. Nyt voin kuitenkin luvata, että kyllä valitan tuosta säästä ja on rasittavaa kun ei pääse joka viikko shoppailemaan. Niin sitä taas turtuu kun todellisuus viedään takaisin iltapäivälehtiin. 

En tällä tietenkään väitä ettei Suomestakin löytyisi kodittomia lapsia ja koiria tai muuten karua elämää. Tottakai löytyy.  Näiden asioiden perspektiiviä on kuitenkin vaikea ymmärtää muuta kokematta. Minua lähes ahdistaa jos olen liian pitkää matkustamatta, sillä pelkään kadottavani itseni uudelleen. Pelkään turtuvani tähän länsimaiseen oravanpyörään ja unohtavani miten elämästä pitäisi nauttia ja millaisia asioita pitäisi muistaa arvostaa.

“The world is a book and those who do not travel, read only one page.”    

You Might Also Like...

12 Comments

  • Reply
    Kia
    huhtikuu 18, 2012 at 12:46 pm

    Mä jotenkin pystyn allekirjottamaan tuon viimeisen lauseen. Et mitä jos käy niin, että on juuttunut siihen “arkeen” ja elämästä tulee suorittamista.
    Mulla on tällä hetkellä meneillään joku semmonen vaihe, että tämä hetki on nyt välivaihe enkä tiedä mitä tulevaisuus tuo, mutta en myöskään haluaisi jäädä tähän tilanteeseen. Ymmärrätkö? Tämä paikka ei ole se “KOTI” vaan tilapäinen asunto, jonka antaa katon pään päälle. Jotain täytyisi muuttaa mutta mitä?

    Pitäisi olla vaan avarakatseinen ja nähdä maailmaa, jotta löytää itsensä ja paikkansa. Niin kuin sinä teit 🙂

  • Reply
    Heidi
    huhtikuu 18, 2012 at 1:56 pm

    Olen ihan samaa mieltä! Asioita osaa arvostaa ihan eri tavalla, kun näkee, miten maailmalla eletään (ja ollaan onnellisia). Harmi, että se aina unohtuu täällä kotona ajan kanssa ja myös minä alan valittaa ihan turhista asioista ja surkutella rahan yms. perään, vaikka asiani ovat todella hyvin!

  • Reply
    Veera Bianca
    huhtikuu 18, 2012 at 1:58 pm

    Kia: tiedän tunteen paremmin kuin hyvin. kaipaa kotiin, muttei sellasta kuitenkaan ole. mutta sen olen myös oppinut, että sitten kun se on niin kaipaakin takaisin maailmalle. but honey, those who wonder arent always lost 😉

    Heidi: se on ihmeellistä miten nopeasti se välillä unohtuu. ei osaakkaan yhtäkkiä arvostaa asioita. miksi kaikki pitää menettää ennen kuin oppii arvostamaan?

  • Reply
    Jamy
    huhtikuu 18, 2012 at 11:34 pm

    Hassua, miten voitkin kirjoittaa noin omaan ajatusmaailmaan täysin osuvasti. Itse lähdin kokeilemaan siipiäni Saksaan, kun tunsin epäonnistuneeni Suomessa ja oon palannut taas siihen pinnalliseen “Mulla ei oo mikään hyvin, koska ulkona sataa” -mentaliteettiin ja se ärsyttää. Tollanen Intian reissu varmasti tekis mullekin hyvää, ja kiinnostais vapaaehtoistyö esim. siellä eläintilalla, missä säkin olit. Pitää nyt vaan ruveta tutkailemaan mahdollisuuksia.

    • Reply
      Veera Bianca
      huhtikuu 19, 2012 at 7:41 am

      Kivaa et ihmisiltä löytyy samoja fiiliksiä:) mut juuri tollasessa kohtaan kun “mikään ei ole hyvin”, juuri intia saattaisi olla hyvä vaihtoehto! mäpä kirjotan kuule jutun sulle siitä, että miten pääset esim just tolle eläintilalle hommiin.

      • Reply
        Jamy
        huhtikuu 19, 2012 at 8:03 pm

        Kiiiiitos! Oli todella kattava ja mahtava juttu!

  • Reply
    nomad
    huhtikuu 22, 2012 at 4:35 pm

    Mutta ei se matkailu aina avarrakkaan. Riippuu vähän, miten ja minne sitä matkustaa. Jos sitä tavoitteena on olla kännissä jossain lämpimässä viikko tai pari ja vielä syö suomi-ravintoloissa tai mäckärissä ja pyörii turistibaareissa, niin ei siitä varmaan paljon avartunut. Rentoutui kuitenkin (luultavasti).

    • Reply
      Veera Bianca
      huhtikuu 26, 2012 at 8:46 pm

      jep, niinhän minä tekstissäni kirjoitinkin 🙂

  • Reply
    veeta
    huhtikuu 25, 2012 at 7:11 pm

    …avartua voi myös ilman matkailua. Ottamalla nimittäin vieraita kulttuureja luokseen. Itse ainakin koen että usein ulkomaalaisen hostaaminen suomessa rikastuttaa vähintään yhtä paljon kuin matkaaminen hänen luokseen. Siinä kun näkee oman ympäristönsä toisens silmin.

    Tosin ”vitt tänne mitään ulkomaalasia viemään meijän muijat ja duunit” -tyypit tuskin saavat tästäkään mitään irti. Monet suomalaisista vaihtareiden ensiottajista kokevat kuulema vaihtarit ”rasitteina”

    • Reply
      Veera Bianca
      huhtikuu 26, 2012 at 8:48 pm

      Totta tuokin, avartaa sitä moni muukin asia:) ja ton oon kyllä todennut melko avartavaksi kun toimin kansainvälisenä tutorina koulussani niin on ollut vieressä katsomassa kun muut sopeutuvat arkeen suomessa 🙂 sitä välillä näiden ihmisten kautta oppii arvostamaan jotain ihan perusjuttuja, kuten vaikka opintotukea 🙂

  • Reply
    ramona
    toukokuu 5, 2012 at 7:02 pm

    Hei, mulla olisi kysymys liittyen aikaasi austraaliassa!
    Uskon, että olet siitä jossain blogisi syövereissä kertonut, mutta haluaisin vielä kysellä 🙂
    Eli miten päädyit sinne ja minkälainen paikka oli kyseessä?
    Itseäni kiinnostaisi ihan hirveästi lähteä juuri australiaan jonnekkin hevosfarmille töihin/vapaaehtoistyöhön pariksi kuukaudeksi tai pidemmäksikin aikaa!
    Toivottavasti osaat auttaa! 🙂

    • Reply
      Veera Bianca
      toukokuu 8, 2012 at 3:42 pm

      Heippa Ramona!

      Joo, no oon päätynyt alunperin australiaan niin, että lähin vaihto-oppilaaksi lukiosta ja ihan sattumalta päädyin hevostilalle, jota pitää perhe, joka pelastaa esim vanhoja ravihevosia etc.

      sulle voisin suositella work&travel viisumin hankkimista ja vuoden tai puolen viettämistä ausseissa. australiassa, etenkin canberran alueella on valtava määrä hevosia ja sieltä varmasti löytyy sopiva paikka tollaselle duunille. eli alappa tsekkaan work&travelia 🙂 jos on enemmän kysyttävää niin heitä ihmeessä mailia tai kommentttia 🙂

    Leave a Reply