Australia Goulburn

KYMMENEN VUOTTA SITTEN

I’ve been to cities that never close down, from New York to Rio to old London town. But no matter how far or how wide I roam, I still call Australia home.

PA041827

5.7.2006

Nousin Turun linja-autoasemalta Expressbussin kyytiin kohti Helsinki-Vantaan lentoasemaa. Ovien sulkeutuessa vilkutin vielä jäähyväiset ystävilleni ja tajusin sen tosiasian, että tästä hetkestä eteenpäin en tule puoleen vuoteen törmäämään tuttuihin kasvoihin missään. Olin matkalla elämäni ensimmäiselle suurelle seikkailulle, vaihto-opiskelijaksi Australiaan.

IMG_2384IMG_2082

Tänään, kymmenen vuotta myöhemmin luen tuolloin raapustamiani muistoja revenneistä päiväkirjan sivuista. Naureskelen miten olen ihmetellyt Qantasin kaksikerroksista lentokonetta, omaa tv-ruutua istuimessa tai Hongkongin pilvenpiirtäjiä välilaskun aikana.  Tuo 18-vuotias pikkutyttö tuntuu kaukaiselta, vaikka monella tapaa tuolloin alkanut seikkailu ei ole vieläkään tullut päätökseensä.

Muistan edelleen niin hyvin miten kaikki alkoi. Vuosia sitten teinityttönä makasin tylsistyneenä huoneessani ja äiti totesi, että tuon ulko-oven takana on kokonainen maailma just waiting to be explored. Siitä sain idean, että johonkin on lähdettävä. Ehkä au pairiksi Italiaan tai Ranskaan. Todellisuudessahan Australia oli jo pitkään ollut haaveissani, mutta tiesin ettei siihen olisi varaa – kunnes eräänä iltana mummi kysyi minulta mitä oikeasti haluaisin jos saisin mitä tahansa. Kerroin haluavani Australiaan enemmän kuin mitään muuta. Mummi mietti hetken ja totesi, että sitten sinä lähdet Australiaan. Muistan edelleen hämmennyksen kasvoillani. Kävikö se kaikkein suurin haaveeni juuri toteen? Mummi otti tuhansien eurojen lainan pankista, jotta saisin toteuttaa unelmani. En tiedä miten voisin koskaan kiittää tarpeeksi. 

Kiitos mummi, mahdollistit sen kaiken mitä minulla tänä päivänä on. 

IMG_2399IMG_2400

Saapuessani hostperheeni luokse Australiassa, en olisi koskaan arvannut löytäväni kodin maailman toiselta puolelta. Kymmenessä vuodessa ei ole ollut päivääkään jolloin ajatukseni ei olisi karanneet takaisin tuonne eukalyptusmetsien keskelle. Juuri viime viikolla ostin itselleni lennot takaisin Sydneyyn, neljännen kerran.

Australian matkalla ymmärsin miten matkailu avartaa ja miten matkailu on koulutuksista se arvokkain. And I never ever looked back. Se kaikki mitä olen tänä päivänä vie niin monella tapaa takaisin tuonne Australian maaseudulle. Vielä kymmenen vuotta sitten olin mahdollisesti ujoin tyttö jonka moni oli elämässään tavannut, mutta heti Heathrown välilaskun aikana pienessä vaihtariporukassamme tuolloin 2006 tiesin, että on aika ottaa ohjat omiin käsiin. Ja vaihtariporukasta puheen ollen, nämä tytöt on edelleen rakkaimpia ystäviäni.

Australia, muutit kaiken. Muutit koko elämäni. Ilman Australiaa ei olisi tätä blogia. Ilman Australiaa en olisi koskaan ehkä päätynyt matkailualalle.

IMG_2909
IMG_2890

Ranteeseeni on tatuoitu sana wut-da, joka tarkoittaa koti-ikävää vanhalla Australian aboriginaalikielellä. Se muistuttaa minua joka päivä kaukaisesta kodistani, johon pääsen taas huhtikuussa palamaan.

You Might Also Like...

3 Comments

  • Reply
    Jenn - forever abroad
    heinäkuu 5, 2016 at 5:47 pm

    Absolutely beautiful! And that’s a place I’d miss too.

  • Reply
    ulla
    heinäkuu 6, 2016 at 9:47 pm

    Voi miten ihanaa. Niin ihanaa. <3 Voi sinä ihana inspiraatio-tyttö! <3

  • Reply
    Noora
    elokuu 16, 2016 at 12:49 pm

    Moi Veera! Seurailen blogiasi säännöllisen epäsäännöllisesti ja on ihana nähdä, minne kaikkialle elämäsi on sinut vienyt. Muistan puhuneeni sinun kanssasi joskus teininä IRC-Galleriassa, kun ihailin Australian kuviasi ja itse hevosia harrastavana kuvasi tietysti herättivät mielenkiintoni. 🙂 Olit silloin inspiraation lähde minulle ja taidat edelleen olla, en varmaan muuten tätä blogiasi kävisi vilkuilemassa. Kaikkea hyvää jatkoon!

  • Leave a Reply