Lifestyle Thoughts on life

Kun koira hyökkää

Ennen sitä kesäistä iltapäivää muutama viikko sitten olen koko elämäni ollut jopa liian peloton koirien kanssa. En ole koskaan osannut pelätä eläintä, en edes raivotautista taistelukoiraa intialaisella koiratarhalla. Olen aina olettanut että minulla on jo niin monen vuoden kokemus vaikeistakin eläimistä että ei ole syytäkään pelätä. Jos joskus kävisi jotain, tietäisin miten toimia tilanteessa. En pelännyt Aasian matkoilla keskellä yötä eksyessäni uhkaavasti käyttäytyvän kulkukoiralauman sekaan. Enkä pelännyt kun naapurini pihalla Australiassa iso labradorinnoutaja kaatoi minut maahan kuvitellessaan minun olevan tunkeilija. Enkä pelännyt juosta pienen lapsen ja ison agressiivisen berhandilaisen väliin lapsen äidin huutaessa apua hädissään ollessani vasta teini-ikäinen.

Nyt pelkään. 

PC020361.jpg

Kun neurologisesti sairas koira hyökkää kotona

Muutama viikko sitten luokseni muutti romanialainen rescuekoira, joka oli purrut lasta ja kaipasi siksi uutta lapsetonta kotia itselleen. En tuolloin tiennyt miten vakava tuo aiempi tilanne oli ollut ja miten se oli lauennut. Dogo Argentino -mixini oli muuten hyväkäytöksinen ja päätin auttaa tarjoamalla koiralle väliaikaisen sijoituskodin kunnes sille etsittäisi loppuelämän koti. Koira ehti olla kotonani viikon ja kaikki sujui erinomaisesti. Koira oli arka uusien ihmisten kanssa ja haukkui niille hetken ovella, mutta muuten se käyttäytyi kiltisti kuin lammas.

Kaikki muuttui kun ystäväni tuli luokseni eräänä lauantaina. Koira tuli hyvin toimeen uuden ihmisen kanssa ja kaikki näytti sujuvan kuin tanssi. Istuimme lattialla ja yhtäkkiä varoittamatta koira repi ystäväni rannetta irti liitoksistaan. Kiltti matolla rauhassa istunut koira oli yhtäkkiä valmis tappamaan. Ystäväni pyrkiessä pakoon, koira lähti perään ja tarttui pohkeeseen eikä ollut päästää irti.

Rappukäytävässä saimme koiran otteen irti ystävän pohkeesta ja revin ystäväni sisälle ja lukitsin vessaan jotta koira ei hyökkäisi kolmatta kertaa. Sain koiran kiinni rappukäytävässä ennen kuin kukaan naapuri ehti astua ovistaan ulos, joka olisi voinut aiheuttaa paljon pahempaa tuhoa. Koira rauhottui ja käyttäytyi kuin mitään ei olisi tapahtunut samalla kuin ystäväni itki pelosta vessassa oman veren seassa. Ilta jatkui nopeasti sairaalaan ja vammojen hoito vei useita viikkoja ja niistä jää loppuelämäksi jäljet. Onneksi ystäväni päästi nopeasti jaloilleen jotta koira ei voinut käydä kiinni hänen kaulaan tai kasvoihin.

Kotonani asunut koira oli sekarotuinen, mutta yksi koiran roduista oli todennäköisimmin Dogo Argentino, joka on aikanaan Argentiinassa puuman metsästykseen jalostettu taistelukoirarotu – vaikka tällainen koirakin voi olla kiltti kotilemmikki, on sen leuan ja hampaiden ote erilainen ja huomattavasti vahvempi mitä monen muun. Tällaisen koiran saalistuksen liikemallista on poistettu jalostuksessa kaikki välivaiheet ja koira siirtyy katseesta suoraan tappopuremiseen vaanimisen ja jahtaamisen sijaan.

Ystäväni on todella onnekas että selvisi kokemuksesta hengissä.

Kahdesti ihmisen kimppuun äkillisesti hyökännyt koira jouduttiin lopettamaan. On mahdollista, että koira kärsi ‘rage syndrome’ -oireyhtymästä, joka on onneksi erittäin harvinainen. Koiran oireet kuitenkin vastasivat hyvin taudin kuvaa. Koira ei hyökkää ilman syytä ja näissä molemmissa tapauksissa vaikutti siltä, että kyse on oltava neurologisesta ongelmasta. Juuri ennen hyökkäystä koiran katse muuttui lähes riivatun näköiseksi ja näin kävi kerran aiemmin minun ollessa koiran kanssa kahden – onneksi tilanne ei silloin lauennut, sillä tuskin olisin tässä kirjoittamassa ajatuksiani tapahtuneesta.

Näin jo parin viikon yhteiselon jälkeen rapsutin uuden koiraystäväni pientä karvaista kuonoa samalla kun sen sydän lakkasi pikkuhiljaa lyömästä. Suuri kiitos Musti & Mirri -eläinlääkärikeskuksen erinomaiselle palvelulle tämän kamalan kokemuksen aikana!

IMG_0907.jpg

IMG_0911.jpg

Miten toimia jos koira hyökkää itseni tai jonkun toisen kimppuun?

En ole koirakasvattamisen ammattilainen, mutta tällainen kokemus opettaa paljon ja muistuttaa että asioista kannattaa ottaa selvää jo etukäteen. Etenkin me paljon reissaavat ihmiset olemme joskus suuremman riskin alla kun puhutaan koirista. Suomessa ei ole kulkukoiria, mutta koskaan ei voi tietää minkälainen koira on päässyt vapaaksi tai miten lemmikkikoiran käytös voi muuttua äkillisesti.

Erityisesti Aasian kohteissa vesikauhutartunta on aina suurin uhka jos kulkukoira puree yllättäen. Haavan ei tarvitse olla edes suuri, vaan vakavasti sairaan koiran tekemä pieni naarmu voi olla hengenvaarallinen. Jos ikinä tulet koiran puremaksi kohteessa jossa voi olla vesikauhua, on erittäin tärkeää hakeutua hoitoon välittömästi. Vesikauhua vastaan on rokote, mutta sitä ei yleensä suositella ottamaan etukäteen ellet erityisesti tee töitä kulkukoirien kanssa. Vesikauhurokote on tärkeä saada muutaman tunnin sisään puremasta. Lisäksi sekä ulkomailla että kotimaassa on tärkeää että uhrilla on voimassaoleva jäykkäkouristusrokote.

Oli tilanne mikä tahansa, tärkeintä (ja varmasti myös vaikeinta) on pysyä rauhallisena. Koira aistii ihmisen olotilan ja se vaikuttaa vahvasti myös koiraan. Mitä rauhallisempi pystyt olemaan, sitä todennäköisemmin mitään ei tapahdu. Itsekin sain ystäväni kimppuun hyökänneen koiran rauhoittumaan pysymällä itse rauhallisena sen sijaan että olisin komentanut koiraa kun hyökkäys oli jo ohi. Koiran käyttäytyessä uhkaavasti ei kannata milloinkaan lähteä juoksemaan, sillä se saattaa herättää koiran saalistusvietin. Et varmasti ole koiraa nopeampi, joten peruuta mielummin rauhallisin askelein pois paikalta jos mahdollista.

Jos koira puree, on tärkeä muistaa että sen otetta ei kannata repiä irti, sillä näin syntyy usein vain pahempi haaveri. Jos koira pitää hampailla kiinni, voi yrittää laittaa hampaan ja ihon väliin jotain muuta purtavaa, kuten jonkun ylimääräisen vaatteen. Toinen vaihtoehto on nostaa koiraa takajaloista ylöspäin jotta sen ote irtoaisi.

Viisi vinkkiä koiran hyökkäyksestä selviytymiseen: 

  1. Älä revi koiraa irti (etenkin jos kyseessä pit bull -tyyppinen rotu). Jos revit purevan koiran irti, saattaa uhrille jäädä pahemmat jäljet, sillä koira ei välttämättä päästä irti ja repii tällöin palan lihaa mukanaan.
  2. Pysy mahdollisimman rauhallisena, äläkä juokse pakoon (helpommin sanottu kuin tehty). Koiralla on vahva metsästysvietti ja jos lähdet juoksemaan pakoon innostat koiran viettiä entisestään. Jos koira on jo purrut eikä päästä irti, vähennät vammoja pysymällä edelleen rauhallisena. Varo repimästä raajoja irti koiran otteesta, sillä tämä pahentaa vammaa ja innostaa koiraa puremaan kovemmin. 
  3. Yritä saada koira puremaan jotain muuta (paitaa, keppiä,..). Jos lähelläsi sattuu olemaan maila, keppi tai edes joku ylimääräinen vaate, yritä ujuttaa se uhrin ja koiran hampaiden väliin. Taistelukoirarotua on turha yrittää lyödä tilanteessa, sillä se vaistomaisesti sivuttaa kaiken kivun hyökätessään ja taistelutilanteessa jatkaa missiotaan vaikka siltä repisi jalan irti.
  4. Jos et pääse pakoon, yritä suojata ainakin kasvosi ja kaulasi – koira voi tehdä pahaa jälkeä tarttumalla mihin vaan, mutta on erityisen tärkeää pyrkiä suojaamaan herkempiä alueita. Kasvojen kohdalla koira voi tehdä pahaa jälkeä ja sen korjaaminen voi vaatia useamman leikkauksen. Lisäksi on hyvä suojata ruumiin osat, jotka vuotavat paljon verta. Meidän tapauksessa koira kävi ranteeseen ja pohkeeseen, jotka voivat molemmat vuotaa verta niin paljon että tilanne on nopeasti hengenvaarallinen. 
  5. Hyödynnä palosammutinta, pippurisuihketta tai hiuslakkaa. Jos olet kotona ja lähelläsi on jotain mitä voit sumuttaa koiraa päin, hyödynnä sitä. Palosammutin ja pippurisumute toimii varmasti, mutta jopa hiuslakka saattaa ärsyttää koiran otteen irti. 

IMG_5424.jpg

PC020363.jpg

Traumatilanteesta selviäminen ja luottamuksen uudelleen rakentaminen

Koiraihmisenä kuvittelin, että vaikka kokemus oli kamala ja niin monella tavalla surullinen, ei minulle jäisi siitä traumaa koiria kohtaan. Viikkoa tai paria myöhemmin sain kuitenkin paniikkikohtauksen pienen koiranpennun haukkuessa minulle ja näykätessään kättäni leikillä. Tapasin myös aiemmin ystäväni rescue pit bull -koiran ja ensin koiraa iloisesti tervehdittyäni tajusin pelkääväni sitä. Huomaan myös kiertäväni ohi kulkevat koirat kaukaa tai jopa vaihtavani puolta kadulla. Tämä kaikki tuntuu vieraalta kun miettii niitä hetkiä intialaisissa pienissä kylissä missä olisin saattanut pysähtyä rapsuttamaan vihaisesti murisevaa kulkukoiraa halutessani tarkistaa tarvitseeko se hoitoa.

En koe olevani oma itseni tai ainakaan se sama oma itseni mitä aikaisemmin.

En halua jäädä koirapelkoiseksi tämän kokemuksen jälkeen, mutta varmasti tulen aina olemaan huomattavasti entistä varovaisempi. Olen rapsuttanut naapurini kääpiömäyräkoiraa pari kertaa ja muutenkin lähestyn mielummin pieniä koiria tällä hetkellä. Hyökkäyksestä ei kuitenkaan ole vielä edes kuukautta, eli ehkä tämä on hyökkäyksestä jäänyt trauma joka hälvenee edes jonkun verran aikanaan. Toivon ainakin näin.

Juuri nyt pysyn kuitenkin mielummin hieman kauempana koirista.

P5060947.jpg

Oletko sinä ikinä kohdannut agressiivista koiraa? Tai onko sinua purrut koira? Miten selvisit siitä? Tell me!

You Might Also Like...

10 Comments

  • Reply
    Meri / Syö Matkusta Rakasta
    elokuu 16, 2017 at 10:42 pm

    Ihan hirveä koettelemus koko tapaus! Aika parantanee kuitenkin haavat, ja luottamus koiriin tulee takaisin ennemmin tai myöhemmin, niin haluan uskoa.

    • Reply
      Veera Bianca
      elokuu 17, 2017 at 8:58 am

      Jep kieltämättä 🙁 Eiköhän tämä järkytys aikanaan laannu ja varmaan ihan hyväkin olla vähän entistä varovaisempi esim. reissuilla kulkukoirien kanssa 😀

  • Reply
    Rimma
    elokuu 17, 2017 at 8:29 am

    Ihan kamalaa! Kaikin tavoin järkyttävän surullinen kokemus. Toivottavasti ystäväsi voi hyvin <3

    Itseäni kohtaan en ole lapsuuden jälkeen kohdannut aggressiivista koirakäytytymistä, mutta omia pieniä koiriani kohtaan valitettavasti kyllä 🙁

    • Reply
      Veera Bianca
      elokuu 17, 2017 at 8:59 am

      Oli kyllä…Tämän koiran piti olla itsellenikin piristystä muuten vaikean kesän päätökseen – ei mennyt ihan niin kuin piti.

      Mun pitää tulla joskus moikkaan teidän pieniä koiria <3

  • Reply
    Maria
    elokuu 17, 2017 at 8:36 am

    Jos koira oli purrut jo edellisessä kodissa, miksi sitä ei ollut tutkittu sairauksien varalta jo silloin? Useinhan jos muuten lempeä koira saa äkkinäisiä agressiivisuuskohtauksia, kyse on kivuista/sairaudesta. Silloin ei kodin vaihtaminen yksinään auta. Oliko koira yksityinen tuonti, vai jonkun yhdistyksen?

    Eiköhän koirapelko hälvene, kun saat taas positiivisia koirakokemuksia. Toki ymmärrettävää, että tuollainen jättää traumoja, ainakin hetkeksi. <3

    • Reply
      Veera Bianca
      elokuu 17, 2017 at 9:01 am

      En valitettavasti osaa sanoa, tämä selitettiin vähän sillä että koirat ei aina tule lasten kanssa toimeen. Koira olisi ehdottomasti pitänyt tutkia tuon jälkeen, vaikka se nyt onkin myöhäistä.

      Koira tuotiin järjestön kautta Suomeen jo muutama vuosi sitten.

      Joo nyt pitää kyllä saada muutama positiivinen koirakokemus kun aika on taas oikea, jotta ei jää elinikäinen trauma 🙂

  • Reply
    Susanna
    elokuu 17, 2017 at 6:23 pm

    Kauhea tapaus ja toivon että koirapelko hälvenee ajan kanssa! teit oikein lopettamalla koiran. Olen kokenut vähän samaa mutta lievemmässä muodossa: kun olin Belgiassa yhdessä toimistossa oli erittäin suurikokoinen ja punasilmäinen pitbull, jolla oli tapana kiertää toimiston ikkunaa ja katsella ihmisiä. Sitten kerran kun olisin mennyt sisään koira hyökkäsi täydellä voimalla ikkunaa+ovea päin! ja siinä vaiheessa vasta omistaja “heräsi!” niin tuon jälkeen sain itsekin pienimuotoisen koirakammon, joka hälveni vuosien aikana. Mietin myös mikä sai koiran raivon partaalle? oliko se kenties punainen laukku, vaiko vain ulkomaalaisen haju. Niin myös Saksassa oli yksi pikkupaikkakunta, jossa kaikki koirat inhosivat minua. Aina oli jossain nurkan takana räksytys päällä ja kova haukunta. Siinä kylässä jopa pikkukoiratkin tulivat vastaan hampaat irvessä, vaikka yleensä esim. Italiassa pikkukoirat pitävät minusta. En enää vaihda katua pitbulleja nähdessäni, mutta kyllä vieläkin voi säpsähtää tai olla varuillaan, mutta toisaalta koirille ei pidä näyttää sitä jos jännittää. Nyt kuitenkin tiedän että joskus jotkut koirat valitsevat kohteen ja hyökkäävät tahalteen, ennen luulin että koirat hyökkäävät lähinnä vain härnätessä tms. Lapsuudessa perheelläni oli kultainennoutaja, joka oli todella kiltti ja kultainen. Niin nykyään pidän eniten noutajista, pikkukoirista sun muista joita ei tarvitse pelätä yhtään 🙂 mutta en kyllä enää viitsi syöksyä silittämään suurikokoisia vieraita koiria. Kulkukoiria on tullut myös nähtyä, Ateenassa asui sataman edessä muutamia koiria. Yksi näytti kiltiltä mutta saikin kovan raivokohtauksen mopolle. Myös Sardiniassa oli yksi puoli pitbull joka sai kovan haukuntakohtauksen kadulla ja sen jälkeen välttelin sitä. Oli aivan vähällä ettei purrut ja kaiken lisäksi hotellissa ottivat sen koiran hotelliin sisälle, jolloin jouduin varovaisesti menemään ulos. Toinen koirista oli kiltti ja toinen agressiivinen ihmisille

    • Reply
      Veera Bianca
      elokuu 18, 2017 at 7:26 am

      Kiitos kannustavista sanoistasi! Ikävää kuulla että sinullakin on ollut niin monta tuollaista ikävämpää tilannetta koirien kanssa, onneksi mitään vakavempaa ei ole päässyt sattumaan! Koira on parhaimmillaan paras ystävä, mutta pitää muistaa että se on kuitenkin eläin ja omanlaisensa peto, josta me emme voi koskaan olla täysin varmoja 🙂 Kultaisen noutajan ehkä itsekin voisin joskus ottaa jos koiraa vielä tulevaisuudessa harkitsen!

  • Reply
    Jstreet
    elokuu 17, 2017 at 8:47 pm

    Ymmärrän, että kokemuksesi on ollut pelottava ja olen pahoillani, että niin on käynyt. Kirjoituksesta kuitenkin jää vaikutelma, että kokemus ja ymmärrys eivät nyt ihan ole sama asia. Itse en löydä kirjoituksesta koiran elekielestä mitään, jolloin vaikutelmaksi jää, ettei kirjoittaja tunnista sitä. Se on kuitenkin kaiken a ja o, taustoista ja syistä riippumatta.

  • Reply
    Veera Bianca
    elokuu 18, 2017 at 7:27 am

    Kiitos pahoittelusta. En ottanut tekstissä kantaa koiran elekieleen, osakseen varmaan koska en tullut sitä kirjoittaessani tällä kertaa ajatelleeksi ja toiseksi sen vuoksi että meidän tapaukseen koiran elekieli ei muuttunut normaalista miksikään ennen hyökkäystä, joka johtui koiran neurologisesta ongelmasta josta emme olleet tietoisia. Kyllähän koira normaalisti elekielellään antaa ymmärtää kannattaako koiran lähelle tulla tai poistua rauhallisesti pois paikalta.

  • Leave a Reply