Uncategorized @fi

How Many Goodbyes Can You Handle?

“Once you have traveled, the voyage never ends, but is played out over and over again in the quiestest chambers. The mind can never break off from the journey.” – Pat Conroy

Rakkauteni matkailuun ja siihen villiin vapauteen toki vaatii myös veronsa. Jokainen aurinkoinen päivä kookospalmujen alla on päivä poissa rakkaimpien ystävieni ja perheeni luota. Kun kertoo ihmisille lähtevänsä pitkäksi aikaa kauas, reaktiot ovat lähinnä luokkaa: “Wow, mahtavaa. Olet niin onnekas, voisimpa minäkin!” Toki kuka tahansa voi, kuten tässä blogissa on useampaan kertaan todettu, mutta kaikella on myös varjopuolensa. Mitä tapahtuu kun poistut ihmisten elämästä puoleksi vuodeksi lähes kokonaan?

IMG_4673

Ensimmäistä kertaa Australiasta takaisin muuttaessani minulla oli todella vaikeaa sopeutua elämään Suomessa, koska koin yksinkertaisesti pudonneeni kärryiltä, pudonnneeni pois siitä elämästä jota osa ennen olin. Maailma kun ei pysähdy, vaikka itse on poissa -jokainen jatkaa elämäänsä ja se voi tulla ensimmäistä kertaa yllätyksenä. Tuolloin jopa päätin, etten lähde enää koskaan, koska en kestä enää ainuttakaan jäähyväistä. Koin oloni täysin juurettomaksi pieneksi ihmiseksi, joka ei enää kuulunut mihinkään. Olin vain vierailija jokaisen elämässä. Kulttuurishokki kotiin palatessa on usein huomattavasti haasteellisempi, etenkin jos se tulee yllätyksenä.

Sen lisäksi, että elämä jatkuu kotimaassa, on sitä itse yleensä pitkälti eri ihminen palatessaan takaisin. I am not the same having seen the moon shine on the other side of the world. Kun on asunut pidemmän aikaa maailmassa kaukana Suomen kaltaisesta hyvinvointivaltiosta, sitä kasvaa ihmisenä ihan uudella tavalla. Saatat olla niinkin erilainen, että et enää mahdu entiseen muottiisi ja tämä voi tehdä sopeutumisesta vaikeaa.

IMG_4670

When the road is your driver, niin kovin pitkään ei voi olla lähtemättä uudelleen. Jossain vaiheessa sitä tekee valinnan, että nauttiiko sitä aidosti juurettomasta elämästä vai kaipaako sitä jotain tuttua ja turvallista ympärilleen. Itse tein valinnan joka pitää minut tien päällä varmasti lopun elämääni. Vaikka olen tottunut lähtemään, niin ihmiset ympärilläni ei välttämättä halua tottua siihen. Olen varmasti sanonut enemmän jäähyväisiä viimeisen viiden vuoden aikana mitä ihmisen pitäisi koko elämässään. Matkailussa ihmisten tapaaminen on varmasti yksi parhaista jutuista, mutta niistäkin jäähyväisistä erään tutkimuksen mukaan  90% ovat ikuisia. Onneksi tämä jättää 10% mahtavia tyyppejä, joiden kanssa ja joiden luokse reissaat aina yhä uudelleen.

Tiedän ihan varmaksi, että muutama entinen rakas ystävä on kaikonnut elämästäni aivan kokonaan vain sen vuoksi että reissaan niin pitkiä matkoja kaukomailla. Toisiin on syynä vain se, että kun ei niin usein törmää, yhteys vaan jossain vaiheessa katkeaa ja toisiin taas typerät riidat siitä millainen ystävä voi toiselle olla jos ei ole koskaan läsnä. Yksikään piloille mennyt ihmissuhde ei ole sen arvoinen, mutta en silti vaihtaisi päivääkään. 

DSC00051

IMG_5209

Toisaalta onneksi löytyy aina ne ystävät, joiden takia sinne kotiin palataan. Ne ystävät, jotka (toivottavasti) laskevat päiviä paluulentoosi. Lähtemällä kauas, sitä aina näkee selkeämmin lähelle ja näin sitä oppii keitä ne ihan oikeat ystävät ovat. Ketkä jaksavat pitää yhteyttä sinuun ja ketkä vielä muistavat sinut kun palaat takaisin. Näitä ihmisiä odotan  ja näiden takia aina palaan kotiin kerta toisensa jälkeen ♥

Seurustelusuhteet ovat vielä ihan oma asiansa. Jos olet paikallasi korkeintaan puoli vuotta kerralla, niin ei välttämättä kannata kiintyä kehenkään liikaa. Viimeksi kun joku sanoi rakastuvansa minuun, juoksin karkuun ja teen niin varmasti vielä uudelleen. En halua tehdä lähtemisestäni vaikeampaa kuin se jo on. Viikon päästä voitte bongata Hong Kongin kentän liloilla lattiamatoilla Celine Dionin ranteet-auki-ballaadeja kuuntelevan itkuisen matkabloggaajanne, joka lupasi itselleen olla ihastumatta siinä epäonnistuneena.

IMG_5661

Pitkään matkaaminen vaatii tietynlaisen persoonan. Pitää osata viettää aikaa itsekseen ja olla itsenäinen. Pitää olla valmis jatkuvaan muutokseen ja tekemään itselleen kodin missä tahansa ja milloin tahansa. Kaikkeen tottuu, on pieni sanonta joka on osottautunut lähes todeksi. En pelkää lähtemistä tai paluuta, sillä tiedän mitä odottaa. Olen oppinut ja olen tottunut.Välillä kadehdin niitä ihmisiä, jotka käyvät viikon reissulla Thaimaassa ja toteavat sen jälkeen, että on mukava olla taas kotona. Itse en ole kokaan kokenut samaa, ehkä jonain päivänä vielä. Nyt alan kuitenkin jo pohtimaan seuraavaa reissuani;  Meditoimista Chiang Maissa? Shoppailua New Yorkissa? Safari Afrikassa? Remains to be seen. 

You Might Also Like...

14 Comments

  • Reply
    Mirppu
    toukokuu 12, 2013 at 10:49 am

    Minä ainakin lasken päiviä <3

    • Reply
      Veera Bianca
      toukokuu 12, 2013 at 11:39 am

      Jeee <3 Points for that <3

  • Reply
    Anne
    toukokuu 12, 2013 at 10:49 am

    Tosi hyvä kirjoitus! Itselle tuli kanssa aika shokkina kun palasin vaihtarivuodelta ja huomaamattani kaverit olivat menneet elämässä eteenpäin ja tuli sellanen olo että oli “pudonnut kelkasta”. Toisaalta sitä oli itsekin aika erilainen ja se taas oli shokki esin. äidilleni 😀

    • Reply
      Veera Bianca
      toukokuu 12, 2013 at 11:40 am

      Kiitos! Ton kun keran kokee niin sitä yrittää jotenkin toisella kerralla jo mukautua tilanteeseen ettei niin kävisi. Se ensimmäinen kerta oli kyllä shokki , ihan kaikille osapuolisille varmasti 😀

  • Reply
    Sanna
    toukokuu 12, 2013 at 10:58 am

    Pakko kommentoida: niin samat kokemukset kuin itsellä kun au pair-vuoden jälkeen palasin Suomeen, ei ollut enää paikkaa ja kykyä/taitoa olla siellä. Tuli niin hyvin nuo ajat nyt mieleen kun luki tän tekstin. Tsemppiä kotiinpaluuseen! Mä tuun sit seuraavana iltana Hong Kongin kentällä nappaamaan sut mukaan lennolle, jos vielä olet siellä.. 🙂

    • Reply
      Veera Bianca
      toukokuu 12, 2013 at 11:41 am

      Hahaa, sounds like a deal. Saatan hyvinkin unohtua koneesta ja kieriskellä pitkin kenttää niin saat rahata mut sitten koneeseen -jossa juodaan sitten paljon viintä!

  • Reply
    seidi
    toukokuu 13, 2013 at 1:36 pm

    Hei, ootko vielä Hong Kongissa tällä viikolla? Oon yrittänyt etsiä mailiosoitettasi, mutta en löytänyt, niin laitan nyt tämän tänne. Sanoit, että aiot vielä käydä Lammalla ennen lähtöäsi? Mä asun nyt toukokuun Lammalla, ja jos sulla olis yhtään intressejä vaikka tavata pikaisesti Lammalla, niin laita mailia! Oon lukenut superinspiroivaa blogiasi jo jonkun aikaa ja saanut paljon vinkkejä tätä matkaani varten. Ajatus siitä, että saattaisin törmätä seuraamaani suomalaiseen bloggaajaan Lammalla, on niin outo, että mietin, että voishan sitä vaikka törmätä tarkoituksella! x

    • Reply
      seidi
      toukokuu 13, 2013 at 1:38 pm

      Laitan vielä blogini osoitteen tähän, niin ehkä tunnistat mut aiemmista kommenteistani… 🙂

      http://2-roads-diverged.blogspot.hk/

      • Reply
        Veera Bianca
        toukokuu 13, 2013 at 2:27 pm

        Kavin stalkkaan sun blogia niin tunnistan sut todennakoisesti 😀

    • Reply
      Veera Bianca
      toukokuu 13, 2013 at 2:27 pm

      Heippa! Muistankin, sulla oli poikaystava joka lahti ennen sua Lammalle if I am right? …Olen viela taman viikon Hongkongissa ja mietinkin, etta mista varastaisin aikaa kayda jaahyvastelemassa suosikkipaikkani eli Lamma. Minapa laitan siulle meilia 😀

  • Reply
    Norita
    toukokuu 13, 2013 at 4:22 pm

    Kiitos ihanasta inspiroivasta blogista! Oon tässä tenttilukujen lomassa selannu melkein sun kaikki postaukset läpi ja saanu mahtavia vinkkejä Hong Kongiin liittyen. Oon suuntaamassa sinne tulevaksi kesäksi ja oon sun postausten jälkeen entistä enemmän innoissani. 🙂 Mukavaa kevään jatkoa sinne!:)

    • Reply
      Veera Bianca
      toukokuu 13, 2013 at 6:18 pm

      Ihanaa insiroida ihmisiä <3 🙂 Oon vähän kateellinen, että pääset kesäksi Honkkariin! Jos on jotain mitä vielä haluat paikoista tietää niin I'm here 🙂 Hauskaa kevättä myös sinne päin!

  • Reply
    Essi
    toukokuu 22, 2013 at 6:26 pm

    Apua, miks en oo tienny sun blogista aiemmin? Luin ekan postauksen ja jäin jo koukkuun. Tässä menee nyt varmaan koko yö kun alan lukemaan läpi vanhoja postauksia ;).

    Mä oon ollut tän vuoden maaliskuusta vaihtarina Shanghaissa ja lauantaina aamulla koittaa paluu takasin Suomeen. Mua hirvittää ihan kauheesti mitä siitä tulee. Asiaa ei helpota se, että tää paikka on aivan mahtava! En millään haluaisi lähteä täältä, mutta velvollisuudet kutsuu.. 🙁 Oon myös asunut Espanjassa n. 5 vuotta pätkissä ja muutin sieltä takas Suomeen viime kesänä. Heh, kauaa en malttanut Suomessa pysyä :). Niin ja tokihan tuossa välissä tuli reissattua muualla.

    Joka kerta Suomeen palatessa paluushokki on ollut aivan kauhea. Siitä oon kyllä aina tiennyt ja yrittänyt varautuakkin, mutta silti se iskee yllättäen. En kuulu mihinkään, masentaa, kaikki on tyhmää, miten siellä kaupassa piti nyt toimiakkaan, ai eikö kassaneiti pakkaakaan mun ostoksia… jne. Tuntuu samalta kuin uuteen maahan muuttaessa, kaikki pitää opetella uudeelleen, paitsi paluumuutossa se ei ole jännittävää ja kutkuttavaa vaan ihan mälsää. Asiaa ei tietenkään paranna se, että kaikki kuvittelevat, että oot vielä se sama tyyppi joka lähti. Yhtäkkiä ärsyttää ihan hulluna muitten valitukset turhista asioista, muita ärsyttää mun valitukset siitä kun ne valittaa ja kävisivät kattomassa muualla miten asioiden laita on. Sekin ärsyttää, että kun meet takaisin kotimaahan niin tottakai sun pitää osata käyttäytyä kulttuurin mukaisesti. Sitten kun et niin teekkään niin johan mollotetaan silmät pyöreinä.

    Voisin kertoa yhen hauskan jutun teinivuosistani… Asuin ensimmäisen kerran teininä Espanjassa ja siellä myös aloin ensimmäistä kertaa käymään shoppailemassa kavereitten kanssa ja syömässä ulkona jne… Itsenäistymistä siis. Kävin myös ensimmäistä kertaa Mäkkärissä (meijän perhe on aina suosinu Heseä tai autogrilliä ;)) ja siitä tulikin tapa kavereiden kanssa. Siellä käytiin niin kuin kaikki muutkin teinit. Noh, Suomeen palatessani menin Mäkkäriin ja yritin tilata. Eihän siitä tullut yhtään mitään! Olin oppinut tilaamisen espanjaksi ja myyjällä meni ihan pasmat sekaisin kun mullakin meni pasmat sekaisin. Kaverille sitten osoitin kuvaa (Bic Mac) ja se tilasi mulle. Tän tilanteen jälkeen olo oli hämmentävä ja vähän hävettikin. Mähän oon suomalainen niin tottakai mun pitää suomea osata puhua. Kaveri ei tietenkään ymmärtäny mun tilannetta yhtään ja vähätteli koko asiaa. Noh, nykyään osaan tilata bic mac -aterian ihan suomeksikkin.

    • Reply
      Veera Bianca
      toukokuu 27, 2013 at 10:42 pm

      Voih, onneksi nyt tiedät 😀 Toivottavasti pääsit myös nukkumaan 😀

      Shangahi kuulostaa melko hyvältä, itseäni harmittaa etten päässyt siellä nyt HOnkkarista käymään, mutta nyt on sitten enemmän syitä palata Aasiaan 😉

      Paluushokki on pahin, itselläni sitä ei sinänsä vielä edes ole, mutta sen pelko on vielä pahempi mitä se itsessään tällä hetkellä edes on 😀 Onneksi tääälläkin on nyt kuitenkin kesä niin se hieman helpottaa sopeutumista takaisin.

      Ihana mäkkäri-tarina 😀 Tuollaset tilanteet on kyllä hassuja. Mullakin on ollut vähän haasteellista nyt uudessa lentokenttäduunissa kun on opiskellut airport managementtiä englanniksi, mutta eiköhän tämä tästä 😀

    Leave a Reply