Uncategorized @fi

Eläinten hyvinvointi turistikohteissa

Mikä olisi ihanampaa kuin halailla suloisia tiikerin pentuja Thaimaan lomalla tai päästä valokuvauttamaan itsensä hienosti maalatun norsun selässä Intiassa? Kukapa eläinrakas ei haluaisi päästä näin lähelle villieläintä? Tämä saattaa vaikuttaa hyvältä tavalta auttaa paikallisia tienaamaan, mutta tämän vaikutus näihin eläimiin on lähes aina much more than meets the eye.

Valokuvaustarkoitukseen joutuvat leijonat ja tiikerit useimmiten huumataan, niiltä saatetaan jopa leikata kynnet ja hampaat lähes kokonaan pois, jottei turistille aiheudu vaaraa. Tällainen jatkuva ihmisten käsittely myös stressaa eläintä ja ne on usein viety emoiltaan myös aivan liian varhaisessa iässä. Sitten kun nämä villieläimet kasvaa ja niiden hallitseminen hankaloittuu, joutuvat ne useimmiten teuraaksi.

Suurin osa teistäkin on varmasti nähnyt kavereiden Thaimaan kuvissa tiikereitä, jotka on sidottu pienen pieneen ketjun pätkään kovalle maalle. Usein huumauksen lisäksi eläimet pidetään kuivassa paikassa, johon ei tuule ja josta ei löydy varjopaikkoja. Näin eläin ei varmasti jaksa laittaa vastaan kun turistit sitä taputtelevat. Surullista tässä on myös se, että näitä pidetään silti uhkana ihmisille. Joka vuosi tulee ilmi tilanne, jossa leopardi on käynyt turistitytön kimppuun ja vienyt siltä hengen ja lehdet kauhistelevat tyttöparan kohtaloa. Seriously.

Dancing bears on myös yksi surullisimmista tavoista tienata rahaa. Nimitys tanssiva karhuhan tulee tästä: Karhu viedään emoltaan nuorena, hampaat ja kynnet poistetaan ja nenä lävistetään, jotta siihen saadaan naru millä villieläintä hallita. Tämän jälkeen karhu heitetään metalliselle tulikuumalle levylle ja soitetaan musiikkia. Tätä kautta karhu oppii “tanssimaan” kivun poistamiseksi tassuistaan.  Karhu täten myös oppii yhdistämään musiikin kipuun ja siksi “tanssii” sen soidessa. Sick or what? Turistit pääsevät sitten kuvauttamaan itsensä ihan oikean karhun kanssa, mikä sen parempi tuliainen kotiin vietäväksi kehyksiin. Järjellä jos ajattelee, niin kaikki varmasti tajuaa ettei karhu huvikseen tai vapaaehtoisesti tullut kanssasi poseeraamaan. Tämä ongelma on vähentynyt huomattavasti, kiitos rakkaan International Animal Rescuen. Ongelma oli ehkä suurin Intiassa, jossa tätä ei ole enää ollenkaan. Animal Rescue perusti Agraan luonnonpuiston näille karhuille, koulutti niiden entiset omistajat muihin tehtäviin, jotta heille jäisi kuitenkin keino tienata rahaa. Näin tilannetta voidaan kutsua win-win-situationiksi! Valitettavasti kuitenkin esimerkiksi Bulgariassa tai Venäjällä tällaiseen ilmiöön voi vielä törmätä, jos näin käy, siitä tulee ilmoittaa esimerkiksi tähän: zoocheck@bornfree.org.uk

Sirkuksetkin ovat suureksi osaksi surullinen tarina villieläimille. Toki tämä on hieno taidemuoto, mutta silläkin on hintansa. Siispä kannattaa tarkkaan ottaa selvää jos sirkusta menee ihailemaan. Jatkuvasti matkustavan sirkuksen on kuitenkin valitettavasti mahdotonta tarjota ne sopivat elinolosuhteet eläimilleen. Euroopan maista Itävalta on jo kieltänyt kokonaan kaikkien luonnonvaraisten eläinten käytön sirkuksessa!

Delfiinien kanssa uiminen on myös jokaisen pikkutytön elinikäinen ongelma, mutta tämäkin tuo näille kavereille valtavasti ongelmia. Kaikenmaailman delfinaariot tai aidotetut merialueet ovat luonnoton ja huono kasvuympäristö delfiinille. Kaikki ovat kuulleet tarinoita turhautuneina leikkivistä delfiineistä, jotka stressaavat, masentuvat ja kuolevat normaalia aikaisemmin outoihin sairauksiin. Delfiini tarvitsee lähes kokonaisen valtameren elääkseen normaalia elämää. Jos et kuitenkaan suostu luopumaan tästä haaveestasi, tärkeintä on se, että delfiinit ovat ympärilläsi täysin vapaasta tahdostaan. Tämän takaaminen on kuitenkin vaikeaa, sillä tällaisten retkien järjestäjät joutuvat ajamaan valtavia veneitään ja häiritsemään niiden elinympäristöä toteuttaaksesi unelmasi.

“Delfiini-turismi” ei tule koskaan loppumaan, mutta tästä voidaan myös saada irti hyötyä. Ihmiset, jotka pääsevät nauttimaan positiivisesta kokemuksesta luonnonvaraisen delfiinin kanssa, usein haluavat lahjoittaa rahaa niiden hyvinvoinnin edistämiseksi. Jos tästä saadaan tienattua tarpeeksi rahaa, voidaan mahdollisesti peräti onnistua lopettamaan jopa valastus! Tärkeintä on, että veneellä niiden elinaluella kuljettaessa muistetaan hidastaa vauhtia ja antaa delfiineille mahdollisimman paljon omaa tilaa. Turisti rakas, älä siis pety tai syytä matkanjärjestäjää jos et satu delfiiniä bongaamaan.

Omakohtaisesti multa hevosihmisenä löytyy kokemusta eniten ratsastuksista ja kärryajeluista lomakohteissa. Jos haaveilet rannalla laukkaamisesta auringonlaskiessa, katso tarkkaan hevosten kunto ja miten niistä huolehditaan. Etelä-Euroopassa ei hevosen tarvitse näyttää ihan samanlaiselta pumpatulta pullaponilta kuin meillä Suomessa, mutta kyllä hevosihminen osaa sen verran silmiään käyttää, että näkee mikä on liian laiha. Hevoskärryjä tarjotaan myös lomakohteissa ja myönnän, että olen teininä ollut ihan liian huonokuntoisten hevosten kyydissä, jonka huomasin vasta oikeastaan ottamistani valokuvista. Ohessa siitä kuva ja siinä näettekin hyvin miten hevoset suorastaan nojailevat toisiinsa, koska ovat niin heikkoja 🙁 Hävettää, että olen kyydissä ollut, mutta juuri tällaisia virheitä me matkailijat joskus teemme. Emme osaa ajatella eläinten todellista tilannetta välttämättä ja siksi menemmekin kuvauttamaan itsemme sen tiikerin kanssa!

Miettikää siis näitä asioita seuraavalla lomallanne ja tehkää voitavanne sen pysäyttämiseksi. On niin paljon, mitä “rikas” länkkärituristi voi lomallaan tehdä eläinten hyvinvoinnin edistämiseksi! Matkustetaan siis kaikki vähän vastuullisemmin ja jätetään ne upeat villieläimet rauhaan tai ainakin otetaan selvää niiden kohtelusta ennen kuin kiivetään vaikka elefantin selkään 🙂 Maailmassa on kuitenkin vielä hyviäkin ihmisiä ja esimerkiksi Intiasta tai Sri Lankasta löytyy myös paikkoja, jossa kehtaa kyllä hyvälläkin omalla tunnolla hypätä elefantin selkään jos välttämättä haluaa.

You Might Also Like...

12 Comments

  • Reply
    Anne
    toukokuu 27, 2012 at 4:00 pm

    “Suurin osa teistäkin on varmasti nähnyt kavereiden Thaimaan kuvissa tiikereitä, jotka on sidottu pienen pieneen ketjun pätkään kovalle maalle”

    Thaimaassa Koh Samuilla mentiin kattomaan yhtä vesiputousta ja siinä yhteydessä oli myös joku safaripuisto tms. Nähtiin tuloporteilla yksi tiikeri, joka oli sidottu sellasen asfalttikorokkeen päälle kiinni ketjulla, joka oli ehkä metrin pitunen! Se tikru ei voinut muutakuin talsia pientä ympyrää tai maata paikoillaan. Pahaa teki 🙁 Tosiaan ne tiikerit ei oo mitään halileluja, ihmiset käy makoilemassa niiden päällä ja ottamassa yhteiskuvia. Ne on villieläimiä mitkä ei kuulu tuollaseen paikkaan! Toki joku keskus joka ottaa loukkaantuneita tai “orvoksi” jääneitä huostaansa, hoitaa niitä kuntoon, on sitten eri asia. Joku yksilö ei enää saata sopeutua luontoon, mutta tuskin sitä sitten enää sirkuspelleksi lähetetään.

    Intiassa Agrassa tuli nähtyä niitä hevoskärryjä. Oltiin kävelemässä ja vieressä laukkasi ohi joku länkkärimuija kärryillä kuski kyydissään, se huus meille että “hei tulkaa kokeilemaan! tää maksaa vaan 20 rupiaa ja ne antaa sun ajaa itse!” No, jätettiin väliin, varsinkin kun kattelin niitä polleja joilla oli turvonneet jalat haavoja täynnä. Kylkiluiden paistamisesta puhumattakaan..

    Ja mitä tohon delfiini-asiaan tulee, niin mä en vaan enää pysty mennä mihinkään delfinaarioon tai vastaavaan ihmettelemään niitä, kun katoin pari vuotta sitten The Cove-dokkarin jossa puhutaan siitä niiden teurastamisesta (valitaan “hyvät” yksilöt jotka myydään eläintarhoille yms, loput sitten vaan kylmästi tapetaan sen sijaan että päästettäis takasin luontoon). Kannattaa muuten tsekata toi dokkari, jos ei oo nähny! Japanissa muutamia vuosia takaperin hostperheeni vei mut delfinaarioon, jossa oli näytöksessä mukana sellanen miekkavalas. Se ei suostunut tekemään temppuja vaan ui masentuneen näköisenä ympyrää. Kouluttaja/ohjaaja tai mikä lie sitä eläintä siinä ohjasi, totesi vaan nolona että “valaalla on tänään vähän huono päivä”.. D:

    Käytiin Intiassa kamelisafarilla, mutta punnittiin eri vaihtoehtoja ja lopulta päädyttiin firmaan, joka oli saanut sekä LP:n suositukset että myös monien muiden matkailijoiden suositukset TripAdvisorissa. Aina kun harrastaa jotain aktiviteettiä jossa on eläimiä mukana, mun mielestä on tärkeää, että eläimillä on hyvät oltavat. Ja ennen sinne norsu/kameli/heppasafarille menoa pitäis jokaisen vähänkin eläimistä välittävän ottaa selville että minkälainen lafka on kyseessä ja miten eläimiä kohdellaan. Onneks on tosiaan niitä paikkoja, joissa eläimiä kohdellaan hyvin, mutta valitettavasti kaikki paikat ei oo sellasia. 🙁

    Tää on kyllä tärkeä aihe ja kiva kun kirjotit siitä. 🙂

  • Reply
    noona
    toukokuu 27, 2012 at 4:12 pm

    Nyt on pakko olla hieman erimielta osasta delfiinitekstia. Jai jotenkin maku, etta kaikki delfiinien kanssa uinti olisi turmiollista.. ainakin NZ:n Kaikourassa homma oli hoidettu taysin delfiinien ehdoilla ja todella kontrolloitua. Uintiretkia jarjestava Dolphin Encounters panostaa samalla myos tutkimukseen. Veneiden maara (2 kpl), lahtojen maara/paiva (3 kpl) ja turistien maara oli rajoitettu. Jokaiselle retkueelle annettiin max. 5 pudotusta mereen, riittavan kauas parvesta, ja sit oli ihan omista uimataidoista ja delfiinien kiinnostuksesta kiinni, tavattiinko puolimatkassa vai ei. 😉 Usein tavattiin, johtuen niiden omasta uteliaisuudesta. Uitiin hetki kimpassa, ne jatkoi matkaa ja me ihasteltiin veneesta hyppyshowta. Paivasta toiseen delfiinit kuitenkin Kaikouraan tulee, niita ei ruokita tai muuten houkutella, joten siina on ainakin yks mesta, mita voin lampimasti suositella jos haluaa uimaan villidelfiinien kanssa.

    WA:ssa Albanyssa on taas shokkiarvoltaan ihan toisenlainen kohde, valaanpyyntimuseo. Tuli paha olo. Bloggaan siita varmaan ens viikolla kun saan kuvat koneelle..

    • Reply
      Veera Bianca
      toukokuu 27, 2012 at 4:21 pm

      Niinkuin tekstissäni mainitsinkin, delfiinien on voitava uida ihmisten kanssa ihan omasta tahdostaan, joten ihan sitä mieltä minäkin olen, koska itsekin tästä haaveilen 🙂 Kaikouran kaltaiset paikat vaan sattuvat olevan harvinaisia, mutta onneksi sellaisia on ja Kaikoura onkin kuulunut pitkään jo mun unelmiini!

      Ja kuten myös mainitsin, voi delfiini-turismista olla myös hyötyä, kun se vaan osataan toteuttaa oikein ja delfiinien ehdoilla 🙂

      • Reply
        noona
        toukokuu 27, 2012 at 4:55 pm

        Jeesh, ei ollut tarkotus olla karkas (milta toi mun teksti noin toisella lukemalla kylla vaikutti), ja toinen lukema sun tekstia teki kans ihan hyvaa.. 😉
        Kaikouraa (ja koko NZ:n kierrosta senpuoleen) suosittelen lampimasti! Oli upeat kolme viikkoa, ihan liian lyhyt aika vaan! Harmittaa, etta taalta lannesta on niin pitka matka sinne(kin), ettei voi suunnitella ees pitkia viikonloppuja siella. :/

        • Reply
          Veera Bianca
          toukokuu 27, 2012 at 5:44 pm

          Eipä mitään haittaa, mut meinasin vaan et kun tuon kuitenkin mainitsin, en vaan hirveesti painottanut…enkä itseasiassa oo miettinykkään Kaikouraa aikoihin, joten kiva ku muistutit 🙂 Se on ehdoton haave, varmaan ihan uskomaton paikka!

          Ite oon varmaan ens kesäkuun Ausseissa ni katsotaan jos ehin poiketa oikein tuollakin päin, hävettää melkein et on ollu Ausseissa 3 kertaa pidemmän aikaa eikä koskaan Uudessa-Seelannisa !

  • Reply
    Veera Bianca
    toukokuu 27, 2012 at 4:18 pm

    Kiitos Anne kommentistasi ja kokemuksiesi jakamisesta 🙂 Toi on tosiaan ihan järkyttävää miten sitä bongailee tollasia tiikereitä ja muita, joskus turisti ei välttämättä edes osaa ajatella niiden kohtaloa. Juuri delfinaarioissa nämä otukset näyttää iloisilta kun leikkivät leluillaan, mutta usein se on vain turhautumisen purkausta..enkä ole tosiaan nähnyt tota dokkaria, mutta taidan sen tosi pian katsoa! Kiitos siis vinkistä!

    Ja nimenomaan eläinrakas on se joka näistä jutuista maksaa ja se siitä vasta surullista tekeekin..Onneks on kuitenkin teitä fiksuja jotka selvittävät millaisen kamelin alleen jossain Rajasthanin aavikolla ottaa:)

    Niin ja on tosiaan eri asia kaikki keskukset joissa pidetään orpoja tai loukkaantuneita rauokkoja..Tästä juuri esimerkkinä nuo intian tanssivat karhut, ei ne enää sovellu elämään luonnossa, mutta luonnonpuisto lajitovereiden kanssa on miljoonia kertoja parempi kohtalo kuin tanssiminen turistien kuvissa tuskaisena !

  • Reply
    Heidi
    toukokuu 27, 2012 at 8:12 pm

    Nämä eläinjutut on aina niin ikäviä 🙁 Eikä nää aina kohdistu vain turisteihin, sillä esim pattayalla asuessani törmäsin ruokakaupasta palatessani paikallisen kuntosalin pihalla paikallisille tarkoitettuun tapahtumaan (kaikki oli thaikuksi eli en ymmärtänyt mistään mitään, eikä paikalla ollut yhtään turisteja), johon oli roudattu erinäisten eläinten pentuja: norsuvauva, tiikerinpentuja, apinan poikasia, käärmeitä… En enää edes muista, että mitä kaikkia. Kävi kyllä sääliksi, kun musiikki pauhasi ja ihmiset pyörivät peloissaan olevien eläinten ympärillä 🙁

    Delfiinien kanssa uiminen on ollut pitkään haaveenani, mutta ei ole toistaiseksi toteutunut missään rahallisista syistä. Ja toisaalta on tosiaan vaikea löytää paikkaa, jossa kyseisestä elämyksestä ei tulisi paha mieli huonojen olosuhteiden takia…

    • Reply
      Veera Bianca
      toukokuu 27, 2012 at 8:53 pm

      Niin on 🙁 Todella ikäviä, eikä tosiaan pelkästään kohdistukaan turisteihin, se on vaan yksi osa ihmisten ikäviä ideoita 🙁 Ja niinkuin noona tuossa kommenttoi noista delfiiniestä, Uuden-Seelannin Kaikoura on kyllä paikka missä delfiinien olosuhteista välitetään ja muutenkin näkemisen arvoinen! 🙂

  • Reply
    Jenna
    toukokuu 28, 2012 at 1:19 pm

    Löysin sun blogis just ja rakastuin!! Luin KOKO blogin, jokaikisen postauksen kerralla läpi..voit vaan kuvitella kuinka kauan aikaa siihen meni :DD Ja sähän elätkin ihan kun mä, itsekin opiskelen matkailualaa ja olen aivan yhtä intohimoinen kaikkeen matkailuun liittyvän suhteen. Harmi vaan, että oma kouluryhmäni ei ole :/ Todella hankalaa joskus tehdä projekteja ihmisten kanssa jotka on selvästi väärällä alalla ja asenne on surkea. Luen varmasti blogiasi tästä eteenpäin! Ihanaa kesää ja tulevia reissuja, itse lähden muutaman päivän päästä Köpikseen kaverin luo 😉 Siellä en ole aiemmin vielä käynytkäään :O

    • Reply
      Veera Bianca
      toukokuu 28, 2012 at 4:27 pm

      Moikka Jenna! 🙂 Kiitos kauniista sanoista ja härre gud on varmaan mennyt aikaa jos luit koko blogin 😀 hehe! Kiva et löytyy samanhenkistä porukkaa, iteki kyllä välillä koulussa joutunut miettimään tota miten tuntuu et osa ihmisistä on täysin väärällä alalla ja ettei niitä kiinnosta…Mut kannattaa vaan miettiä miten onnekas sitä itse on kun on juuri sillä itselleen oikealla alalla, vai mitä 🙂

      Nauti Köpiksestä, niinkuin ehkä huomasitkin, olin siitä jossain välissä kirjoittanutkin jutun, mielestäni Euroopan yksi ihanimpia paikkoja ! 🙂

  • Reply
    N
    toukokuu 28, 2012 at 11:04 pm

    Onneksi osa noista on menossa parempaan suuntaan ja että tuo karhutanssi on lähes saatu lopetettua! Aivan hirveää

    • Reply
      Veera Bianca
      toukokuu 29, 2012 at 1:24 pm

      Niimpä, jonkun verran sitä vielä on Venäjällä ainakin, mutta on tosi hienoa et asialle on tehty jotain, koska toi on ehkä yks karuimmista ideoista mitä ihminen on taas saanut!

    Leave a Reply