Bali Vastuullinen matkailu

Se unohtumattomin matkakokemus: kolme yötä paikallisen perheen luona Balilla

*Kokemuksen tarjosi: Duara Travels

Lapset vilkuttivat ujosti ikkunan takaa. Kanat juoksivat pihasta moottoripyörän parkkeeratessa katoksen alle. Koirat ihmettelivät minua, rinkkaselkäistä turistia joka oli juuri tipahtanut mukavuusalueeltaan kauemmas kuin pitkään aikaan. Perheen isä Wayan osoitti temppeliltä näyttävää rakennusta ja kertoi siellä olevan minun huoneeni. Tyypillinen balilainen perhe asuu tyypillisesti yhdessä siskoineen, veljineen ja isovanhempineen yhteisessä pihapiirissä, jossa jokaiselle perheelle on oma pieni talo. Pihapiirissä on aina temppeli. Illat vietetään yhdessä kuistilla istuen.

Tämä olisi kotini seuraavat kolme yötä. Laskin rinkkani huoneen lattialle ja katselin seinällä kipittävää gekkoa miettien miten pärjään perheen luona, jossa minulla ei ole yhteistä kieltä kuin isän kanssa. Uskaltauduin ulos huoneestani ja nautimme kupit isoäidin pihalla keittämää teetä. Yritin kysellä Wayanilta perheen tavallisista päivistä, lasten harrastuksista ja koulusta, balilaisesta elämästä.

Ankat hyppäsivät keittiön pöydälle ja isoisä hätisteli niitä banaanipuun lehdellä. Kotona Helsingissä hätistelen banaanikärpäsiä sanomalehdellä. Same same but different.

“It was no easy holiday, but a leap outside my comfort zone to a world so unfamiliar, but I was welcomed by the family with arms so open I have never experienced hospitality like that in any five star hotel around the world.”

duara travelsWayan Sila -perheen koti (taaempana näkyy oma majoitukseni)

P3261129.jpg

Perheen koirat

Huoneeni majoituksen aikana (kuva: Duara Travels)

P3261137.jpg

P3261154.jpg

Perheen lapset

P3251064.jpg

duara travels wayan sila

Wayan, eli perheen isä

P3261139.jpgP3251032.jpg

Duara Travels mahdollistaa majoittumisen paikallisen perheen luona

Duara Travels on suomalainen vastuullisen matkailun yritys, joka mahdollistaa majoituksen paikallisissa kyläyhteisöissä kehitysmaissa useassa kohteessa ympäri maailmaa, tavalla jossa kaikki osapuolet hyötyvät. Itse majoituin tällä kertaa paikallisen perheen luona Balilla, mutta kohteita löytyy myös Thaimaasta, Nepalista, Vietnamista, Sri Lankalta, Keniasta, Tansaniasta ja Ghanasta.

Yhä useampi matkailija kaipaa ‘aidompia’ ja kestävämpiä kokemuksia matkoillaan ja Duara Travels on siihen täydellinen vastaus. Yritys mahdollistaa lisäansioita kyläyhteisöille ja siksi voitkin olla varma, että matkasta maksamasi raha menee sinne missä sitä tarvitaan. Kolmen päivän majoituspaketit maksavat tällä hetkellä 120-150 euroa. Isäntäperheelle tästä menee 40%, paikalliselle englantia puhuvalle yhteyshenkilölle 10% ja kylän kehittämisen edistämiseksi 10%. Duara Travelsin oma osuus on 30% ja rahansiirtokulu 10%. Itse mietin ensimmäisenä että olisin ehdottomasti valmis maksamaan kokemuksesta enemmän, koska kokemus oli kokonaisuudessaan niin vaikuttava ettei sitä voi edes rahassa mitata – näin lämmintä vastaanottoa ei voi odottaa yhdessäkään maailman viiden tähden hotellissa. Vaikka summa voi tuntua pieneltä, on täysipäiväisesti töissäkäyvän balilaisen kuukausipalkka n. 200 euroa.

Duara Travels panostaa vastuulliseen ja kestävään matkailuun kaikessa toiminnassaan. Työllisyysmahdollisuuksien lisääminen matkailun parissa syrjäisille alueille on merkittävä tekijä monissa kehitysmaakohteissa sekä Balin kaltaisissa kohteissa, jotka monilla alueilla kärsivät liikaturismista.

Duara Travels käyttää kontaktihenkilöitä kohdemaissa, jotka ovat avustaneet sopivien host-perheiden löytämisessä ympäri maailmaa. Voit lukea täältä lisää vielä siitä miten tämä kaikki kokonaisuudessaan toimii.

Koko lomaa ei tarvitse viettää kyläyhteisössä, mutta suosittelen harkitsemaan hyppyä tuntemattomaan ja kokeilemaan asumista paikallisessa kyläyhteisössä ainakin kolmen yön verran.

P3251091.jpgP3240880.jpgPerheen kissa

Lounaaksi tempeh ja riisi (tempehiä ei haluta tarjota vieraille, koska se on ‘köyhien ruoka’, mutta kerroin rakastavani sitä)

P3240884.jpgP3251116.jpgWayanin toinen veli

P3250992.jpgKylän miehet valmistautuvat seremoniaan teurastamalla sian ja valmistamalla joka osasta ruokaa

Aitoa balilaista arkea – kolme yötä Sindun kylässä

Wayan Silan perheeseen kuuluu vaimo ja heidän tytär, isoäiti ja -isä sekä Wayanin veli ja vaimo lapsineen. Perheen lisäksi kotiin kuuluu kolme koiraa, kanoja, hanhia ja possuja. Minulla oli oma (toki kovin yksinkertainen) huone erillisessä rakennuksessa, mutta täällä kävin ainoastaan nukkumassa sillä muutoin halusin olla aktiivisesti osana perheen arkea.

Alussa en oikein tiennyt mitä tehdä ja join vaan teetä kuistilla ihmetellen uutta kotiani ja pohtien miten pärjään pelkän kyykkyvessan kanssa useamman päivän. Etenkin jos ei ole tottunut asumaan tuntemattomien ihmisten luona, voi alku olla hankalaa. Pitäisikö tässä auttaa päivän askareissa? Ottaa aurinkoa kuistilla ja pysyä poissa tieltä? Yrittää leikkiä lasten kanssa? Onneksi jo ensimmäisenä iltana tuntui siltä kuin olisin osa Wayan Silan perhettä.

Satuin majoittumaan perheen luona juuri samaan aikaan kun kylässä vietetään vuoden suurinta hinduseremoniaa, joten suuri osa ajasta kului sen valmisteluun. Pääsin perheen äidin kanssa temppelille valmistelemaan uhrilahjoja ja hetken ujostelun jälkeen paikalliset naiset ottivat minut avosylin vastaan yhteisöönsä. Istuin temppelin portailla ja taittelin bambulehdistä erilaisia koristeita ja poseerasin milloin kenenkin selfiessä. Joukosta löytyi myös nainen nimeltä Putu, jonka kanssa olimme kaikkien mielestä ihan samannäköisiä ja nyt hän onkin minun balilainen sisko, joka aina välillä kirjoittelee terveisiä Facebook Messengerissä.

Illalla Wayan ja hänen tytär vei minut paikallisille markkinoille, jossa nautimme katukeittiön herkkuja kärpästen pörrätessä ympärillä ja kulkukoirien odotellessa tippuvia lihanpaloja pöydän alla. Olin hyvin kaukana kotoa, mutta juuri tässä oli niin hyvä olla.

Perhe näytti minulle Sindun kylää ja ajelimme riisipeltojen vierellä saman moottoripyörän selässä koko porukka. Wayan toimii myös matkaoppaana ja yhtenä päivänä halusi näyttää minulle lähialueen upeimpia nähtävyyksiä vesiputouksista temppeleihin.

Viimeisenä iltana sain kunnian osallistua vuoden suurimpaan seremoniaan. Me naiset pukeuduimme kaikki valkoisiin paitoihin ja keltaisiin saronkeihin ja kävelimme kylän halki kulkueen kanssa kohti seremoniapaikkaa musiikin tahdissa. Sain olla seremonian kunniavieras ja mahdollisesti ainoita ulkopuolisia, joka oli saanut osallistua – sainkin osakseni paljon hämmästyneitä katseita, mutta suurin osa niistä muuttui nopeasti lämpimiksi hymyiksi. Itse seremonia jäi valitettavasti kesken kovan kaatosateen vuoksi, mikä voi aina sadekaudella yllättää.

Majoittuessa perheen luona syöt myös heidän kanssa kaikki ateriat – ja voin käsi sydämellä vannoa, että missään en ole Balilla saanut yhtä herkullista ruokaa kuin Wayan Sila -perheen luona. Toki heikompaa voi hirvittää possunverikastike tai muut sisäelimet sekä kokattujen ruokien pitäminen ihan vain kaapissa jääkaapin sijaan. Itsekään en nyt possun verestä sen suuremmin nauti, mutta pähkinäiset tempeh-kastikkeet riisillä ja banaanilla on varmasti nykyään lempiruokani.

Aamiaiseksi nautin aina tuoreen kookoksen suoraan puusta, oloni oli kuin Tarzanin Janella kiivetessäni puuhun viidakkoveitsi kädessä napatakseni aamiaisen – puun latva oli tosin alle kahden metrin korkuudessa, eli ei, en oppinut ketterästi kiipeämään pitkin palmun vartta, just to make it clear.

Kolmen yön jälkeen lähteminen tuntui vaikealta. Osa minusta kaipasi hotelliluksusten ja oman ajan pariin, mutta osa minusta oli valmis laittamaan jarrut päälle ja jäämään. En tiedä onko mikään paikka tehnyt minuun aiemmin tällaista vaikutusta. Pakkasin rinkkani kyyneleet silmissä ja heitin aurinkolasit silmille, jotta kukaan ei huomaisi. Perhe halasi minua tiukasti ja sanoi että voin tulla koska tahansa takaisin, ovathan he nyt minun balilainen perheeni.

P3250968.jpgP3250960.jpgP3240922.jpgP3240931.jpgP3240914.jpgP3240912.jpgP3240900.jpgKoko päivän valmistautumista seremoniaan

P3240940.jpg

Varaa oma seikkailusi paikalliseen kyläyhteisöön seuraavalle matkalle

Lähtiessäni Balille, moni seuraajistani kysyi minulta onko sitä oikeaa Balia enää olemassa – tietenkin on. Jos omalla matkalla haluaa aidosti sukeltaa syvälle uuteen kulttuuriin, suosittelen koko sydämeni pohjasta tällaista kokemusta Duara Travelsin kautta. Voit valita joko kolme tai kuusi yötä. Katso kaikki kohteet täältä.

Jos haluat majoittua nimenomaan samassa perheessä missä itse majoituin, löydät lisätiedot täältä. *Huomioithan, että perheen koirat ovat vahtikoiria ja perhe ei siksi välttämättä sovi jos et koe oloasi mukavaksi sinulle mahdollisesti haukkuvien koirien keskellä.

Duara Travels on turvallinen tapa päästä vähän lähemmäs paikallista kulttuuria ja päästä osaksi kyläyhteisöä. Perheet on valikoitu tarkasti ja sinulla on aina ulkopuolinen paikallinen kontaktihenkilö tukena, joka puhuu hyvää englantia. Oma kontaktihenkilöni Buana tuli iltaisin käymään ja auttoi myös kuljetusten kanssa. Sindun kylä on hyvin lähellä Ubudia, mutta osa kyläyhteisöistä on paljon kauempana tuttuja turistikohteita.

Lue myös Adalmina’s Adventures -blogista hänen kokemus majoittumisesta paikallisessa perheessä Balilla.

Tehdessäsi varausta, voit käyttää koodia VEERABIANCA ja saat 10 euron alennuksen kaikista majoitusvaihtoehdoista. Alennusta ei vähennetä perheen tai kyläyhteisön palkkiosta!

P3251046.jpg

Varaa majoitus kyläyhteisössä täältä.

2

You Might Also Like...

10 Comments

  • Reply
    Pirkko / Meriharakka
    kesäkuu 7, 2019 at 8:50 am

    Kuuntelinkin tästä jo podcastissanne ja jäin omalta osaltani erityisesti miettimään tuota tietynlaista sosiaalisuuden pakkoa. Itse voisin kuvitella meneväni mukaan vaikka ruuanlaittoon, mutta siippani olisi varmaan vähän eksyksissä tuollaisessa ympäristössä. Mongoliassa kävimme päivävierailulla paikallisessa perheessä ja valmistimme yhdessä heidän kanssaan lounaan ja sen lyhyen ajan vähemmän sosiaalisellekin löytyi rooli tilanteen kuvaamisessa, mutta pitempi oleskelu voisi olla vaikeampi juttu.

    • Reply
      Veera Bianca
      kesäkuu 13, 2019 at 11:39 am

      Ei tämä varmasti kaikille sovikaan, mutta toisaalta mietin myös että monelle tämä kokemus voisi olla luontevampi jos sen jakaa vaikka oman puolisonsa kanssa!! 🙂 Duaralta on mahdollisesti tulossa myös 2-yön paketteja, jotta helpompi lähteä kokeilemaan tällaista kokemusta! 🙂

  • Reply
    Miraorvokki/Pöndekengissä
    kesäkuu 7, 2019 at 6:54 pm

    Tätä reissua oli niin upeaa seurata. Pitäisi ehdottomasti varata seuraavaa matkaa tällaiseen yhteisöön, mutta täytyy kyllä myöntää, että jännitys onnistumisesta olisi kova. Ihan siis sillä, että pelkään aina välillä käyttäytyväni jotenkin typerän länkkäristi, että huomaamattani väheksyisin tai loukkaisin jotain (vaikka tapoja, uskontoa) omilla sanoillani, teoillani tai tekemättä jättämisilläni. Tästä syystä en raaski mennä useissa paikoissa esim. temppeleille, kun pelkään että noloilen siellä jotain. Voi minua.

    Tämä postaus kyllä pisti miettimään omaa sosiaalisuutta ja heittäytymistä. Pitäisi vaan uskaltaa ja nähdä se maailma tällaisin silmin, täysin paikallisen silmin. Sitähän kuitenkin reissuiltaan haluaisi löytää.

    • Reply
      Veera Bianca
      kesäkuu 13, 2019 at 11:41 am

      Kiitos Mira, ihana kuulla! Ja moni pelkää tuollaisia ihan liikaa, sattuuhan sitä välillä, mutta monesti nämä tällaiset on enemmän meidän omassa mielessä ihan turhaan! 🙂

      Tällaista kokemusta voin kyllä suositella lämpimästi, vaikka se ei varmasti ihan helppo välttämättä olekaan! Duaralta on mahdollisesti tulossa myös kahden yön paketteja, joten sitten kynnys on varmasti vielä matalampi! Ja uskon että tällainen kokemus on huomattavasti helpompi myös jos sen jakaa oman matkakumppanin kanssa!

  • Reply
    Maarit - niceMatkaaja
    kesäkuu 8, 2019 at 8:30 am

    Kaltaiseni introvertti kauhistelee ajatusta perhemajoituksesta, koska oma tila ja aika on reissussakin niin tärkeää. Mutta en yhtään epäile, etteikö kokemus olisi mahtava ja sen kautta matkakohde avautuisi uudella tavalla. Onneksi on muitakin keinoja harrastaa vastuullista matkailua ja ainakin yrittää jättää roponsa paikallisille. Ihana Bali ja ihanat balilaiset ❤.

    • Reply
      Veera Bianca
      kesäkuu 13, 2019 at 11:42 am

      Ehdottomasti, tämän kaltainen toiminta ei ole missään nimessä ainut tapa harjoittaa vastuullista matkailua! 🙂

      Jos matkustat jonkun toisen kanssa, on tällaiseen kokemukseen varmaankin helpompi heittäytyä!

  • Reply
    Anna-Katri / Adalmina's Adventures
    kesäkuu 8, 2019 at 4:37 pm

    Duara Travels tekee kyllä aivan mahtavaa työtä ja olen sitä mieltä että jokaisen reissaajan pitäisi kokeilla heidän perhemajoitustaan – antaa ihan uuden ulottuvuuden matkailuun! <3

  • Reply
    Hanna / Parastamatkalla.fi
    kesäkuu 9, 2019 at 1:56 pm

    Kuulostaapa hienolta kokemukselta! Jos introvertti kauhistelee tällaista osallistavaa kotimajoituskonseptia, niin mielestäni välimalleja tämän tyyppisestä majoituksesta voi löytää Booking.comista tai Airbnb:stä. Kasvottomissa hotelliketjuissa sitä on usein todella kaukana paikallisesta elämänmenosta. Itse löysin Balin vierestä Nusa Penidan saarelta ihanan pienen perheen pyörittämän majatalon. Eräänä päivänä perhe kutsui minut tyttärensä “naiseksitulo”-seremoniaan. Kokemus oli upea. Fidzillä taasen päädyin sattuman kautta pieneen paikalliseen kylään homestayhin. Kylä ja majoitus olivat todella alkeelliset, mutta onneksi päädyin sinne! Olen huomannut, että usein hienoimmat kokemukset tulevat silloin, kun venyy oman mukavuusalueensa ulkopuolelle.

    • Reply
      Veera Bianca
      kesäkuu 13, 2019 at 11:43 am

      Ehdottomasti, vaihtoehtoja on monia! 🙂 Haaste näissä on monesti se, että tällaisia perheomisteisia ihania pieniä paikkoja on vaikea löytää, mutta niitä kyllä on jos jaksaa vähän nähdä vaivaa! Kuulostaa hienolta tuo kokemuksesi Nusa Penidalla!

    Leave a Reply