Kaupunkilomat Pariisi Ranska

A love affair called Paris

Siitä on jo yli kaksikymmentä vuotta kun heräsin bussin kyydistä aamuauringon lämmittäessä ikkunaa moottoritien varrella jossakin Hampurin ja Pariisin välissä. Olin ensimmäistä kertaa ulkomailla. Matkalla Pariisiin bussilla. Jostain syystä tuo pieni hetki kymmenvuotiaasta elämästäni on painautunut mieleen. Koin olevani kuin se satukirjoista lukemani seikkailija, matkalla johonkin josta minulle luetut tarinat kertoivat. Little did I know what life would be about.

Muistan kävelleeni Seinejoen varrella ihastellen kaikkea sitä tuntematonta ympärilläni, olinhan ensimmäistä kertaa ulkomailla. Palasin Pariisiin perheeni kanssa myös vuotta myöhemmin, bussilla. Päätin, että isona minusta tulee sellainen tyylikäs pariisitar.

Kymmen vuotta myöhemmin palasin taas rakkauden pääkaupunkiin tapaamaan paikallista ystävääni Paulinea, joka tätä nykyä asustaakin jossain tuolla Väli-Amerikan viidakoissa sairaanhoitajana. Vietin kahtena kesänä aikaa Pariisissa ja sen lähellä olevassa pienessä kaupungissa Amiensissa. Istuin terassilla erään komean ranskalaisen miehen, Xavierin, soittaessa kitaraa. Lauloimme Celine Dionin Por que tu m’aimes encorea ja joimme bourdeauxlaista punaviiniä. Oh the memories.

Paris is not a city, it’s a world.

P2029163.jpg
P2039175.jpgP2039176.jpgP2020223.jpgP2020202.jpg

Pariisin ja minun sielussa on jotain samanlaista. Jotain kaunista ja hyvää, mutta samalla niin rikkinäistä.

Seuraavaan kymmeneen vuoteen syystä tai toisesta en kokenut mitään kiinnostusta Pariisia kohtaan, been there done that, ajattelin. Pariisi oli se kliseinen lomakohde, ehkä jopa yliarvostettu sellainen. Liian suuri kaupunki, jossa saat viettää koko päivän metrossa matkalla aina paikasta toiseen. Lomakohde joka hukkuu turisteihin ja tylsiin nähtävyyksiin. Voi kuinka mieleni muuttuikaan viime viikolla.

Ajatukseni Pariisia kohtaan palasi ennalleen siskopuoleni Ronjan ehdotettua yhteistä pitkää viikonloppua kaupungissa, koska hän ei ollut siellä vielä käynyt. Halusimme lähteä yhteiselle Euroopan minilomalle siskoni kanssa, sillä olemme tunteneet toisemme vasta muutaman hassun vuoden emmekä ole koskaan matkustaneet yhdessä. And as we all know, matkustaminen on paras tapa tutustua toiseen ihmiseen. Tämä matka oli siis siinäkin mielessä tavallista merkityksellisempi, että sain vihdoin tutustua paremmin siskooni jonka olemassaolosta tuskin tiesin viimeksi ollessani Pariisissa silloin kymmenen vuotta sitten.

Pariisi oli juuri sitä melankolista romantiikka, joka toivotti minut tavallista tervetulleemmaksi tähän kaupunkiin. Pariisin ja minun sielussa on jotain samanlaista. Jotain kaunista ja hyvää, mutta samalla niin rikkinäistä.

Cappuccinoja kulmakahvilassa, vaniljaisen sikarin tuoksu ja tuore croissant. Pariisi on juuri niitä kliseitä mitä sen kuuluukin olla.

Kaipaatko ravintolavinkkejä Pariisiin? Löydät kaikki vinkkini Wowanders-sovelluksesta tämän linkin takaa.*

P2020226.jpgP2030270.jpgP2030260.jpgP2030256.jpg

Pariisissa tulee vastaan koko elämän kirjo. Istuessamme autossa matkalla Charles De Gaullen lentokentältä Generator Hostelliin, hetken kuvittelin saapuvani johonkin huomattavasti Eurooppaa kauemmas. Ympärillä oli surullinen määrä kodittomien ihmisten telttoja, kerjäläisiä koputtamassa mustan Mersumme oveen liikennevaloissa niin että vaistomaisesti piilotin Louis Vuittonin nahkaklaukkuni takapenkin jalkatilaan – tämä hetki oli radikaali muistutus siitä epätasa-arvosta joka lyö vasten kasvoja Pariisissa, siitä puolesta kaupunkia jossa ei ole mitään muuta kaunista kuin toivo jostain paremmasta.

Valitettavasti Pariisissa on monenlaisia yhteiskunnallisia ongelmia ja epätasa-arvoisuutta, joka ei periaattessa tavallista turistia häiritse tuota taksimatkaa enempää. Sain itse matkamme aikana seuraajiltani paljon kysymyksiä tällä hetkellä tapahtuvista keltaliivien mielenosoituksista, jotka ovat vielä selkeämpi osoitus koko Ranskan valtion poliittisista haasteista. Mielenosoitukset alkoivat polttoaineveron nostamisesta, mutta on laajentunut heijastelemaan yleistä tyytymättömyyttä presidentti Emmanuel Macronin talouspolitiikkaan. Lue lisää täältä.

Mielenosoituksia järjestetään usein ja ympäri Ranskaa keltaliivien toimesta ja ne ovat monesti todella väkivaltaisia ja vaarallisia. Turvallisuustilanne Pariisissa on todella erilainen kuin kymmenen tai kaksikymmentä vuotta sitten. Champs Élyséelle kävellessä poliisit tarkistivat jokaisen kadulle tulevan käsilaukun ja pyysivät avaamaan takin näyttääkseen ettei piilota yhtään mitään. Poliiseja riitti joka kadun kulmassa ja jossain vaiheessa isot autot lähtivät ajamaan pillit päällä katua alas ja me totesimme sen sopivaksi ajaksi poistua paikalta. Pysähdyimme läheisessä kahvilassa, jossa ikkunat oli hajotettu edellisen lauantain mielenosoituksissa ja kahvilan työntekijä keskusteli kanssamme hetken todetakseen että, “Paris can be a dream if you visit here, but to live, it’s a different story.”

Seuraavana päivänä istuessani cappuccinolla Notre-Damen katedraalin sivukadulla nauttien täydellisen aurinkoisesta talvipäivästä samalla kun vieressäni seisoi kaksi sotilasta kivääreineen – times have changed. En kuitenkaan kokenut oloani missään vaiheessa oikeasti turvattomaksi ja Pariisi onkin todellisuudessa ihan turvallinen matkakohde siinä missä mikä tahansa Euroopan kaupunki tänä päivänä.

Pariisin romantiikan ja kauneuden takana on kuitenkin niin paljon muutakin, eikä siltä pidä sulkea silmiä.

Paris can be a dream if you visit here, but to live, it’s a different story.

P2029143.jpgP2029125.jpgP2020094.jpgP2020089.jpgP2028967.jpgP2020085.jpgP2028966.jpgP2028965.jpgP2028963.jpgP2028960.jpgP2028957.jpgP2030473.jpgP2028953.jpg

Tällä matkalla kuitenkin rakastuin Pariisiin, jotenkin sillä lailla palavasti. Se muutti jotain minussa. Haluan palata jo pian takaisin. Parasta kaupungissa on ehkä se, että turisteista huolimatta sieltä löytää paljon alueita missä ympärillä on vain paikallisia ja että jopa maailman kuuluisinta monumenttia Eiffel-tornia voi ihailla ihan läheltä kaikessa rauhassa Seinen varrella.

Mieleeni painui haave kokonaisesta keväästä Pariisissa, ehkä jo ensi vuonna. Olen jo vuosia haaveillut oman kirjan kirjoittamisesta ja mikä olisikaan kliseisemmän täydellistä kuin viettää kevät Pariisissa istuen kaupungin lukuisilla terasseilla ohikulkevia ihmisiä katsellen ja kirjoittaen ensimmäistä kirjaa. Tämän haaveen aion toteuttaa ja se tuntuu heti konkreettisemmalta kun sen kirjoittaa tähän tuhansien ihmisten luettavaksi.

Mitä kirjaan tulee, on se vasta ideatasolla. Koen, että mielessäni on monta tarinaa kerrottavaksi, mutta miten ne järjestelen ja mistä löydän punaisen langan – that remains to be seen still.

Pariisiin palaan vielä, useammin kuin kerran kymmenessä vuodessa.

Jokin sydämessä ja sielussa huutaa jo takaisin tähän kaupunkiin. Se tunne on vahvempi kuin moni tunne aikoihin.

Being a Parisian isn’t about being born in Paris, it is about being reborn there.

P2030624.jpgP2030623.jpgP2028950.jpgP2039210.jpg

Pariisin valokuvaaminen on myös jotain sellaista mistä nautin enemmän kuin monestakaan muusta asiasta tässä maailmassa, onneksi siskoni oli samaa mieltä. Meidän molempien sydän sykkii valokuvalle ja kiitos Ronjan, löysin uuden objektiivirakkauden Olympukselta*. Moni näistä kuvista joissa syväterävyys on tyyppillistä kapeampi on otettu M.Zuiko Digital Ed 75mm 1:1.8 -objektiivilla. Objektiivi on täydellinen muotokuviin, mutta hyvin epäkäytännöllinen moniin tavallisiin tilanteisiin. Minulla on käytössä myös 45mm -objektiivi josta pidän, mutta olen kokenut että siitä kapeampi olisi aivan liian epäkäytännöllinen. Nyt haaveilen kuitenkin omasta 75 millisestä enemmän kuin mistään muusta objektiivista hetkeen.

Kameroina meillä oli reissussa Olympus OM-D E-M10 Mark III ja E-M1 Mark II sekä PEN E-PL 8. Osa kuvista on myös otettu suosikkireissulinssilläni PRO 12-40mm.

Lisäjuttuja valokuvaamisesta on muutenkin tulossa tänä vuonna blogiin, koska niitä on toivottu kaikista eniten. Stay tuned.

Lue lisää valokuvausjuttuja blogista täältä.

P2028948.jpgP2028942.jpgP2028925.jpgP2028863.jpgP2028976.jpg

I had forgotten how gently time passes in Paris. As lively as the city is, there’s a stillness to it. A peace that lures you in. -Kristin Hannah

P2020460.jpgP2020446.jpgP2010006.jpgP2030598.jpgP2030556.jpgP2030429.jpg

Pariisi kiittää ja kuittaa. Halusin tehdä vinkkipostauksen sijaan tällaisen fiilispostauksen kuvapäiväkirjalla kaupungista. Jos kaipaat konkreettisia vinkkejäni Pariisin ravintoloihin ja nähtävyyksiin, löydät ne täältä.

Kuvat minusta: Ronja Oudenhoven

*Toimin Wowanders-sovelluksen brändilähettiläänä ja jaan kaikki ravintola-, hotelli- ja nähtävyysvinkkini siellä eri matkakohteisiin.

*Kamerat saatu brändilähettiläs-yhteistyönä Olympukselta

You Might Also Like...

3 Comments

  • Reply
    Susanna
    helmikuu 12, 2019 at 9:09 pm

    Olin viime elokuun Lyonissa ja sielläkin on joki ja vähän saman tyylisiä alueita joen luona kuin Pariisissa. Tosin turisteja oli vähän. Valvontaa oli sielläkin lisätty runsaasti

  • Reply
    Nimetön
    helmikuu 14, 2019 at 2:04 pm

    Kuvista välittyy se täydellinen Pariisin tunnelma; rosoinen ja vähän surullinen, mutta niin kaunis!

  • Reply
    Milla
    helmikuu 14, 2019 at 7:32 pm

    Ensimmäisen kerran olin lentokoneessa “vasta” vuonna 2001 kun matkustin Pariisiin äitini kanssa. Tasan kaksi vuotta sitten olin uudestaan/toisen kerran Pariisissa ja kiinnitin kyllä huomiota siihen että tornin juurella on tarkastuspisteet mitä ei ollut aikaisemmin ja muutenkin näkyi aseistettua virkavaltaa kaupungilla. Ikävät tapahtumat ei kuitenkaan saa pelkäämään matkustamista. Ja matkailu tosiaan avartaa mieltä.

  • Leave a Reply