Kuten moni jo tietää, tämä kesä on kulunut enimmäkseen kotona Helsingissä ja on tuntunut kuin ei olisi mitään kirjoitettavaa blogiin sillä käyn suurta muutosmyllerrystä elämässäni läpi josta en ole vielä valmis puhumaan sen enempää – näin olen kärsinyt siitä, että ei ole juuri ollut ajatuksia jaettavana. Nettisivujanikin suunnitellaan juuri uusiksi ja odotankin innolla blogin faceliftiä myöhemmälle syksyyn!
Tätä matkablogia on tullut kirjoitettua pian jo 11 vuotta, ihan hullua! En olisi aloittaessani uskonut, että tämä pieni paikka internetissä tulisi muuttamaan ja määrittämään oikeastaan ihan koko elämäni. En voisi olla kiitollisempi siitä, että intohimoni kääntyi työkseni – suuri osa kiitoksesta kuuluu teille sinne ruudun toiselle puolelle. Vaikka nyt täällä on ollut vähän hiljaisempaa kun olen parannellut itseäni Balilla maaliskuussa sattuneesta sairaudesta, mutta vihdoin tunnelin päässä näkyy valoa. Vihdoin mieleni uskaltaa jo vähän miettiä uusia seikkailuja maailmalla, but not yet…
Tässä välissä halusin listata 11 parasta ja pahinta asiaa mitä tämä matkablogi on tuonut elämääni!
11 parasta asiaa mitä matkablogi on tuonut elämääni:
1. Ihan koko tämä ura ja ammatti
Ensimmäinen kohta on oikeastaan aika kaiken kattava. Aloitin blogin joskus 2008 asuessani hevostilalla Australiassa ja silloin tämä blogi kulki nimellä Running with Wild Horses. Myöhemmin matkailuopintojen edetessä ja muutamia eri matkailualan työpaikkoja kokeillessa tästä blogista muodostuikin se kaiken työni perusta. Minulla on oma yritys, jonka kautta teen tätä blogia, Instagramia, Jetlagissa podcastia ja muutamia erilaisia asiakastöitä markkinoinnin sekä valokuvauksen saralla.
Suunnitelmani ei ollut koskaan tehdä mistään tästä ammattia, koska en uskonut sen olevan mahdollista. Parempaa ammattia en voisi kuitenkaan tällä hetkellä toivoa.
2. Ison osan rakkaimmista ystävistäni
Oma matkablogini oli 2010 vuodesta eteenpäin Rantapallolla, jonka kautta sain tutustua muihinkin matkabloggaajiin joista on monista tullut vuosien aikana rakkaimpia ystäviäni. Muihinkin bloggaajiin on päässyt tutustumaan yhteisten kampanjoiden sekä tapahtumien kautta.
Blogimatkat ovat yleensä myös niin intensiivisiä, että niiltä tulee kotiin useamman uuden ystävyyssuhteen kanssa. Ja kuten olen tuhannesti todennut, parasta näissä ystävyyssuhteissa on se että oma ystäväpiiri on todella laaja eikä rajoitu esimerkiksi pelkästään toisiin kolmekymppisiin helsinkiläsiin.
Roadtrip Kaliforniassa Finnairin ja Visit Californian kutsumana
3. Onhan blogi tuonut elämään myös rakkauden (tai kaksi)
Blogin kautta en ole saanut pelkästään ystäviä, vaan oikeastaan kaksikin rakkaustarinaa. Toisen rakkaustarina alkoi Nordic Blogger’s Experience -tapahtumassa 2016 ja toinen pressimatkalla Sveitsissä 2017. Vaikka molemmista on seurannut ehkä jopa enemmän niitä sydänsuruja, olen näistäkin kokemuksista enimmäkseen kiitollinen.
4. Mahdollisuuden esiintyä TV:ssä tärkeiden asioiden parissa
Tästä vuodesta on tullut melkoinen telkkarin vuosi ja olenkin päässyt puhumaan vastuullisesta matkailusta ja lentämisen päästöistä A-studioon ja YLE:n kahdeksan minuuttia sarjaan. Se kolmas ja kaikista jännittävin on vasta tulossa.
Katso kahdeksan minuuttia täältä.
5. Unohtumattomia seikkailuja, joita en ilman blogia olisi koskaan saanut kokea
Aina välillä olen saanut todella nipistää itseäni tuolla maailman eri puolilla työmatkoilla. Olen löytänyt itseeni shamaanin juttusilta Balilta, soutamasta pientä puuvenettä Mekongjoella Vietnamissa, pyöräillyt San Franciscon Golden Gate Bridgellä ja pyhiinvaeltanut Japanissa. Olen juonut viiniä kreikkalaisessa purjeveneessä, tanssinut pitkin Hollywoodin katuja ja ihastellut auringonlaskua Atlantin valtameren rannalla. Toki ilmankin matkablogia voi matkustaa, mutta en usko että ilman tätä ammattia olisin itse päässyt kokemaan tätä kaikkea.
Roadtrip Kaliforniassa Finnairin ja Visit Californian kutsumana
6. Uran myös valokuvaajana
Olen oppinut valokuvaamaan blogin kautta ja viime vuonna myös opiskellut valokuvaajan tutkinnon Helsinki Design Schoolissa. Jostain syystä kuvittelin vuosia sitten että minusta ei olisi koskaan valokuvaajaksi. Tälläkin viikolla sain tilaisuuden luennoida matkavalokuvaamisesta matkatoimiston oppaille ja hymyilin koko loppupäivän, koska koin olevani täydellisesti omassa elementissäni.
7. Mahdollisuuden leikkiä diginomadia Chiang Maissa
Diginomadielämä Chiang Maissa oli pitkään sellainen kaukainen haave, jota en olisi joskus uskonut pääseväni toteuttamaan. Vietinkin talven 2016 asuen Chiang Maissa etätöissä ja vaikka täysipäiväinen diginomadin elämä ei houkuttellutkaan, on ihanaa että on mahdollisuus viettää osa jostain tulevastakin talvesta vaikka juuri tuolla Pohjois-Thaimaan pääkaupungissa.
8. Jetlagissa podcastin
Aloitamme ensi viikolla jo kolmannen kauden Jetlagissa podcastia yhdessä blogiystäväni Anna-Katrin kanssa. Molemmilla oli kasvanut ajatus podcastista jo pitkään ja oli yksi vuosikymmenen parhaista ideoista iskeä viisaat päämme yhteen. Podcastimme on kuunneltavissa Suplassa ja se on avannut meille molemmille ihan uudenlaisia ovia tällä uralla.
Kuuntele Jetlagissa podcastia täältä.
9. Bagel-aamiaisen Brooklyn Bridgellä New Yorkissa ystäväni kanssa kerran vuodessa
Työni on tuonut koko maailman jotenkin lähemmäs. Minulla ja bloggajaystävälläni Karoliinalla on tapa kerran vuodessa nauttia yhteinen bagel-aamiainen Brooklyn Bridgellä ja tämä on perinne, josta haluan pitää kiinni. On etuoikeutettu olo kun voi treffata ystävän kerran vuodessa juuri näin.
10. Olen oppinut tuntemaan itseni suurten seikkailujen ja ihmiskohtaamisten kautta
Jokainen meistä varmasti oppii vanhetessaan tuntemaan itseään paremmin, mutta koen että blogin tuomien suurten seikkailujen ja ihmeellisten ihmiskohtaamisten kautta olen saanut itse tutustua itseeni entistä syvemmin. Olen oppinut ymmärtämään niin monelta kulmalta ja kohdannut itseni tuolla maailman laidalla ihan eri tavalla kuin kotona oman arjen keskellä. Moni ystävä kutsuukin minua vanhaksi sieluksi, koska olen ehtinyt elää niin monta pientä elämää tämän 31 vuoden aikana.
11. Mahdollisuuden palata aina uudelleen Hongkongiin
Asuin puoli vuotta Hongkongissa opiskelemassa 2013 ja tuo ajanjakso on varmasti aina yksi kaikista rakkaimmista muistoistani. Hongkong tuntuu aina kodilta ja sinne palaan kerta toisensa jälkeen. Opiskeluvuoden jälkeen olen kuitenkin saanut matkustaa Hongkongiin kahdesti blogityöni vuoksi ja aina koneen laskeutuessa tuonne päin maailmaa, joudun todella nipistämään itseäni. Viimeksi majoituin työreissullani samassa hotellissa, joka on silloisen kouluni rakennuksessa ja itkeskelin vaan ensimmäisen illan ikkunalla koska tuolloin 2013 olin osannut vain haaveilla tästä hetkestä.
Ei kuitenkaan näin paljoa hyvää ilman sitä toistakin puolta elämästä. Näin seikkailurikkaaseen elämään on mahtunut paljon sattumuksia, joista suurelle osalle voi onneksi jo vähän nauraa. Välillä matkailijan elämä on kuitenkin todella koetellut ja tässä onkin 11 ikävämpää asiaa jotka on seurannut matkabloggaajan ammatista:
1. Denguekuume Vietnamin työmatkalta
Saan kerran vuodessa kutsun matkamessuille Ho Chi Minh Cityyn, Vietnamiin. Rakastan Vietnamia ja minulla on maasta monia mahtavia matkamuistoja. Vuoden 2017 Vietnamin matkalta nappasin kuitenkin tuliaiseksi denguekuumeen, joka diagnosoitiin vasta palattuani kotiin Japanin, Kreikan ja Islannin kautta.
2. Teho-osastolla yksin Indonesiassa
Vietin elämäni kaikista pelottavimman viikon maaliskussa Balilla kun epämääräinen tulehdus keuhkoissa ja sydämessä vei teho-osastolle, jossa lääkäri totesi ettei voi olla varma selviänkö täältä enää kotiin. Lopulta jäi vähän epäselväksi mikä tuo sairastuminen oikeastaan edes oli, mutta useampien lääkärikäyntien ja -keskustelujen jälkeen uskoisin saaneeni pahemman keuhkokuumeen ja sitä kautta sydänpussitulehduksen. Taudista täysin parantuminen on ollut hankalaa ja kärsinkin edelleen päivittäin tämän mysteerisen pöpön oireista, mutta mahdollisesti niille löytyi vihdoin selitys. Fingers crossed pääsen vielä kaukomatkalle tämän vuoden puolelle.
Teho-osastolla Indonesiassa
3. Juurettomuuden ja kuulumattomuuden tunne
Tämä on tunne jonka kanssa olen oppinut elämään, mutta etenkin viimeisenä parina vuotena kun olen viettänyt melkein yli puolet vuodesta jossain muualla on elämä kotona Helsingissä tuntunut vieraalta. Välillä tuntuu että oma elämäntyyli on niin erilainen, että en oikein kuulu mihinkään.
4. Can’t have doggo
Tämä on tietenkin pahin kaikista. Kaikkia minua somessa seuraavat tietää varmasti mun #dailydoggot ja rakkauden karvaisia koirakavereita kohtaan. Haluaisin hirmuisesti oman pienen rescuehauvan jostakin reissujeni varrelta mukaani, mutta toistaiseksi yksin asuessa ja paljon matkustaessa hauva ei oikein sovi omaan arkeen. Saddest of things.
Balilaisen paikallisen perhemajoituksen vahtikoira
5. Suurista tunteista seuranneita sydänsuruja
Hyvien asioiden joukossa oli kaksi suurempaa sydänsuruihin johtanutta rakkautta. Kaikessa on puolensa. Nämä 2017-2018 aikana satuttaneet ihmissuhteet ovat olleet vaikeimpia asioita elämässä, mutta onneksi elämme jo siinä vaiheessa missä voin muistella molempia lähes pelkällä lämmöllä.
6. Vähän liikaa viiniä ja kissanristijäisiä
Don’t get me wrong, pidän viinistä – comes as a shock, I know. Loputtomat pressimatkat, edustustilaisuudet ja kaukolennot businessluokissa voi kuulostaa glamourilta, mutta niiden mukana on tullut lipitettyä vähän liiakseen viiniä vuosien aikana. Pitäisi varmaan raahata omat kombuchat mukana, koska kerran San Franciscon lennollakin yritin juoda vain vihreää teetä, mutta muu ryhmä teki selväksi että nyt on kyllä syytä nauttia viiniä, so what’s you gonna do haha?
Blogimatkalla Kreikassa / Kuvat: Rania Rönntoft
7. Rutiinien ja arjen puute
Olen oppinut kesän aikana rakastamaan arkea, niitä tavallisia sateisia maanantai-aamuja ja kahvikuppia sähköpostilaatikon äärellä. Pariin edeltävään vuoteen ei ole paljoa arkea mahtunut ja rutiinien puute on saanut koko kehon hieman sekaisin niin henkisesti kuin fyysisestikin.
8. Jatkuva jetlag ja väsymys
Ennen tämän kesän reissujen vähentämistä kärsin varmaan jostakin kroonisesta jetlagista, koska työmatkat saattoivat koostua kahdesta viikosta jossa lensin ensin Vietnamiin, sieltä New Yorkiin, jonka kautta taas Japaniin ja sieltä Kreikkaan. Logic much.
9. Paine seikkailla enemmän kuin jaksaisi
Tästä paineesta olen onneksi oppinut myös päästämään hiukan irti. Välillä sitä kuitenkin ajattelee, että jos oma matkablogi on valittu Suomen parhaaksi matkablogiksi, pitäisi minun elää sen mukaisesti ja reissata jatkuvasti. Maaliskuun sairastumisen jälkeen en ole juuri reissannut ja olenkin tämän viiden kuukauden aikana käynyt läpi pienen identiteettikriisin asian kanssa.
Automatka San Franciscosta Los Angelesiin
10. Ihmissuhteet kärsivät
Jatkuva poissaolo ja ihmissuhteiden ylläpito ei kulje ihan käsi kädessä. Vaikka moni ystäväni reissaa ja asuu myös ympäri maailmaa, on jatkuva poissaolo maailmalla vaikuttanut joihinkin ystävyyssuhteisiin. Moni on tottunut ajattelemaan, että ’Veera on kuitenkin poissa’. Olen vuosien aikana löytänyt tavan arvostaa hieman erikoista elämääni ja löytämään rikkauden siitä että minulla ja jollain vanhoilla ystävillä ei välttämättä ole elämässä paljoa yhteistä, mutta joku yhteys, huumori ja samat arvot ovat aina pohjalla ne mitkä yhdistää.
11. Matkustamiseen menee rahaa
Toki ansaitsen ison osan elannostani matkustamalla, mutta kyllähän siihen samalla menee myös rahaa. En ole muutenkaan kovin hyvä rahan kanssa ja silloin kun pitää elää milloin minkäkin valuutan mukaan, en jaksa edes miettiä rahan arvoa vaikka pitäisi. Kotona on kasapäin eri valuuttaa pölyttymässä kaapin pohjalla. Monesti kaukomatkoilla vaikka yhteistyökumppani kustantaisi lennot, saatan upgreidaa itseni businessluokkaan ja näin käyttää rahaa vaikka ei olisi tarvinnut. Kuljen myös liian usein taksilla lentokentälle ja kirjanpitäjäni huomauttikin että vuoden aikana menee yhden kuukauden keskipalkan verran vaan siihen, että ehdin kotoota kentälle. I’m hopeless.
Blogimatkalla Maltalla
Tulipahan pitkä postaus. Oman elämäni paras päätös on ollut aloittaa tämä blogi. Mitäs te muut bloggaajat? Mitä bloggaaminen on tuonut elämään?
23 Comments
THEPROUDKING
elokuu 24, 2019 at 4:12 pmSiis tätä oli niin mielenkiintoista lukee :). Ja täs postaukses on vaa nii hyvät kuvat!
Mm no bloggaaminen on tuonut mulle vaa iloa, esim. se, että ku joku on kommentoinut tai tykännyt postauksestani on jo mulle tosi iso juttu 😀
Milla
elokuu 24, 2019 at 7:05 pmMielenkiintoinen postaus, ihan kaikkia en olisi arvannut, vaikka osa hyvistä puolista on tuttuja itsellenikin. 🙂 Tunnistan huonoista puolesta myös tuon taksilla kulkemisen, joka tosin miulla pätee myös lähes jokaisen blogitapahtuman kohdalla – julkisilla liikkuessa pitää siellä varata paljon enemmän aikaa liikkumiseen! :O Täällä pääsee autolla isolle tielle ja 35km lähimpään kaupunkiin samassa ajassa, kuin siellä 14km omalla autolla tai taksilla. 😀 Julkisilla menisi ainakin tuplat, niin usein taksi on nopein vaihtoehto liikkua. Tosi hankala arvioida, miten aikaiseen pitää lähteä julkisiin ja sitten se, että jos myöhästyy niin pitäisi olla suunnitelma B tai niin ajoissa pysäkillä, että ei varmasti myöhästy (tai niin ajoissa, että ehtii vielä seuraavalla ajoissa).
Elina | Vaihda vapaalle
elokuu 24, 2019 at 8:27 pmSulle blogi on kyllä tuonut huomattavasti keskivertobloggaajaa enemmän vaikutuksia elämään. Mulla vaikutukset on ollut pienempiä, mutta silti omaan elämään kohtalaisen isoja. Juuri ihanat ihmiset ja upeat matkat, jotka blogi on mahdollistanut. Kivaa, että niitä blogin mahdollistamia matkoja on tulossa jatkossakin! 😉 Mulle kyllä koirattomuus on mahdottomuus!
Suunnaton
elokuu 25, 2019 at 9:59 amElinaa kompaten, sun elämään matkabloggaaminen on vaikuttanut aivan käsittämättömän paljon! Mutta onnekseni voin sanoa, että vajaan kolmen vuoden bloggaamisen aikanakin blogi on ehtinyt tuoda yllättävän paljon muutoksia. En olisi ikinä arvannut, miten paljon matkabloggaaminen voi muuttaa elämää. Ennen kaikkea bloggaaminen on tuonut ympärille upeita uusia ystäviä sekä yhteisön, jonka kanssa voi jutella matkailusta aivan loputtomiin <3 Bloggaaminen ja varmasti etenkin tää yhteisö on muuttanut myös sitä, millä tavoin elämää ja sen tuomia mahdollisuuksia näkee. Matkabloggaajien joukossa on niin upeita ja urheita esikuvia, jotka ovat esimerkillään todistaneet sen, miten monilla eri tavoin elämäänsä voi elää.
Cilla
elokuu 25, 2019 at 9:59 amOma blogini on sen verran uusi, että mitään suurempaa se ei ole vielä tuottanut. Olen kuitenkin oppinut tarkastelemaan itseäni kirjoittajana ja toivon mukaan kehityn siinä koko ajan paremmaksi. Faktapitoiset tekstini puolestaan ovat tuoneet myös itselleni uutta tietoa eri aiheista, sillä teen monesti laajaakin taustatutkimusta blogiteksien takana.
Matkustaminen itsessään on antanut paljon iloa ja uusia kokemuksia elämään. Ainoa negatiivinen kokemus on ollut sairaalaan joutuminen Belizessä. Inhottavia matkakohteitakaan ei ole Panama Cityä lukuunottamatta kohdalle toistaiseksi osunut.
Laura
elokuu 25, 2019 at 12:45 pmMoikka! Kiva ja ajatuksia herättävä postaus! Olen kuunnellut tällä viikolla Jetlagissa-podcastianne ja olen kokenut monenlaisia valaistumisen ja samaistumisen hetkiä! 😄 Ihan mahtava podcast siis! 😊 Olen itsekin monesti miettinyt, että olenko se jonka tilin saldo on 0e kun arkkurahaa aletaan kaipailemaan kun kaikki varat on mennyt matkoihin, mutta toisaalta, matkailu antaa niin paljon ettei sitä pysty kenellekään kotio pihistelemään jääneelle kuvailemaan. ..
Sini
elokuu 25, 2019 at 8:21 pmKirjoitin ekan juttuni reilu kolme vuotta sitten. Blogi oli hyvä keino saada matkakuvat ja tarinat talteen yhteen paikkaan. Sittemmin olen tavannut mielenkiintoisia ihmisiä tästä yhteisöstä. Kiva kun saa jutella pelkästään matkajuttuja samanhenkisten kanssa erityisesti livenä ja viinilasillisen kanssa.
Marja
elokuu 26, 2019 at 9:16 amMinulle bloggaaminen on vain harrastus, joten se on tuonut lähinnä kirjoittamisen iloa ja sen, että matkojen muistoja on nyt koottuna johonkin (eivät vain jää kameran muistikorteille). Lisäksi olen saanut itselleni entistäkin pahemman matkakuumeen, kun olen löytänyt muut matkablogit😉
Martina
elokuu 26, 2019 at 10:46 amBloggaaminen on kyllä tuonut elämään niin paljon! Onneksi enemmän positiivista kuin negatiivista, vaikka sulla on kieltämättä käynytkin aika huono tuuri mm. noiden tautien kanssa, Leikin joskus ajatuksella millaista elämäni olisi ilman blogia ja näen sen paljon köyhempänä. Olisin montaa kokemusta, ihmissuhdetta ja oppia köyhempi, vaikka eihän sitä voi todellisuudessa tietää mitä olisi saavuttanut jos kaiken blogille antamansa ajan olisi käyttänyt muuhun. Tämä oli ihana postaus etenkin kun keskittyi enemmän postauksen alkupuoliskoon. 🙂
Jenna / Citylights & Sunsets
elokuu 26, 2019 at 4:38 pmHurjan paljon mahtavia asioita oot saanut blogin kautta sun elämään! Tietty kaikella on se huonokin puolensa, kun maailmalla saattaa sattua ja tapahtua, eikä joka paikassa pysty olla yhtä aikaa.. Mulle tää bloggaaminen on vaan rakas harrastus, johon panostan joskus enemmän ja joskus vähemmän. Viime aikoina oon oikeastaan vaan käyttänyt reissujen taltiointiin 🙂 Arki on aika hektistä opiskelun, satunnaisten töiden ja lapsiperhearjen kanssa, että blogille ei pystykään antaa niin paljoa kuin ehkä haluaisi.
Inka / Ollaanko jo perillä?
elokuu 28, 2019 at 10:02 amMiten mielenkiintoisia juttuja se matkabloggaaminen tuokaan elämään! Ymmärrän täysin tuon paineen seikkailla kokoajan, vaikka välillä kaipaisikin aikaa vain olla ja hengittää. Tsemppiä Bob the Bali bugin selättämiseen, toivottavasti pääset taas pian reissuun! 🙂
Pirkko / Meriharakka
elokuu 28, 2019 at 10:10 amVaikka olenkin kirjoittanut blogia jo todella pitkään, niin jotenkin osaltani blogi tuli elämään, mutta siitä ei tullut elämä 🙂
Joitakin tuttavia olen matkabloggaajienkin kautta saanut – mutta enemmän kyllä Maailmanmatkaajien kautta, mutta se onkin jo järjestäytyneempää toimintaa kuukausittaisine tapaamisineen ja välillä yhdessä matkustamistakin. Ehkä erottavana tekijänä on myös se, että bloggaajat ovat kuitenkin keskimäärin kolmekymmentä vuotta minua nuorempia.
Muiden ystävien osalta hienoinen juurettomuus ja se, että tapaamisajat kotimaassa ovat matkojen takia joskus kortilla on kyllä totta omaltakin osaltani.
Miika / Scenic Road Hunters
elokuu 28, 2019 at 12:06 pmHienoa tuossa listassa oli se, että noista negatiivisistakin asioista sää oot kaivanu esiin jotain positiivista. Mä olen nyt kirjoittanut matkablogia vuodesta 2016 ja autoista vuodesta 2011. Molemmat ovat olleet mulle se paikka työntää omaa luomisenhalua. En oikein keksi, mikä sitten olisi korvaavaa ellei näitä olisi. Joka tapauksessa valo- ja videokuvaaminen (joista erityisesti pidän) on tuossa aina taustalla mukana.
Matkailupuolella olen myös saanut paljon uusia samanhenkisiä tuttavia. Autoista kirjoittaessa samanlaista sosiaalista kanssakäyntiä ei ollut.
Stacy Siivonen
elokuu 29, 2019 at 2:43 pmYllätys, yllätys, myös minä sairastan paljon ja silloin tulee mietittyä, miksi ja mitä olisi voinut tehdä toisin ja tulee heti Mieleen raha ja sen käyttö tai käytön puute kotona. Tällä hetkellä minulla on popoissa reikiä, mitä ei ole sinne alun perin tarkoitettu, mutta ei hotsita ostaa uusia, koska you know what. Etenkin tänä vuonna olen joutunut kotoilemaan. Silloinkin olen kolunnut maastopyörällä kaikkia polkuja täällä.
Eveliina | Korkkarit rinkassa
elokuu 30, 2019 at 11:21 amEdelleenkin oon fiilistelen ihan hurjana tuota vapauden tunnetta, minkä oot saanut ikuistettua näihin Californiasta otettuihin kuviin! <3 Pystyn samaistumaan niin moniin noihin kohtiin. Itselle blogi on ollut ehkä enemmän väline oppia itse uusia taitoja. Aluksi oli kiehtovaa opetella tekemään nettisivu itse. Sen seurauksena viime talvena kävin ahkerasti koodauskurssilla, kun ärsytti etten ymmärtänyt valmiin teeman koodia. Sitten tuli valokuvaus ja ylipäätään kirjoittaminen – miten pukea ne sotkuiset ajatukset ja elämykset teksteiksi. Aina voi kehittyä jossain! Parasta on kuitenkin ihmiset, joihin olen blogin kautta tutustunut! 🙂
Annemaria/Samppanjaa muovimukista
elokuu 30, 2019 at 9:43 pmJos tästä voisi jotain yhteenvetoa tehdä, bloggaaminen on antanut sulle ilmiselvästi rikkaan elämän. Onneksi näyttäisi vaaka kallistuvan reilusti tuonne hyvien asioiden puolelle 🙂 Mulle bloggaaminen on rakas harrastus, joka tarjoaa mahdollisuuden purkaa luovuuden janoa. Uskon, että blogin avulla olen myös kehittynyt niin kirjoittajana kuin kuvaajana. Mutta aika koukuttavaa tämä on…
Anna / Muuttolintu
elokuu 31, 2019 at 12:19 amEhdottomasti parhaita asioita bloggaamisessa on se, että tutustuu muihin yhtä matkahulluihin ihmisiin. 🙂 Nomadielämän myötä voin kyllä samaistua vielä enemmän noihin negatiivisiin puoliin, rutiinien puuttumiseen, jatkuvaan jetlagiin, ihmissuhteiden kärsimiseen ja siihen kun ei voi ottaa karvaisia kavereita…
Espanjaan
elokuu 31, 2019 at 7:37 amOlipa mielenkiintoista lukea elämästä, johon bloggaaminen on vaikuttanut noin paljon sekä hyvää että vaikeaa. Oma näkökulmani matkusteluun ja bloggaamiseen on paljon harrastelijamaisempi. Elämme elämäämme, johon kuuluu paljon muuta kuin matkustelu, mutta kun matkustamme, jaamme kokemuksiamme blogissa. Minulle se merkitsee enemmän kirjoittamisen ja kuvaamisen iloa ja muistoja itselle. Ja näin se meillä säilyykin.
Merja / Merjan matkassa
elokuu 31, 2019 at 9:25 amMinulle bloggaaminen on (toistaiseksi) tuonut vain positiivisia asioita; uusia ystäviä, tilaisuuksia ja kokemuksia joihin ei muuten olisi päässyt sekä olen löytänyt taas kirjoittamisen ilon. Vaikea olisi kuvitella elämää ilman matkablogia 😉
Flygskam
elokuu 31, 2019 at 7:14 pmTestaa, oletko uhka vai mahdollisuus?
Ovatko elämäntapasi ympäristön puolella vai sitä vastaan?
Miia Merissa
elokuu 31, 2019 at 8:26 pmAhh, maailma on niin auki ja täynnä mahdollisuuksia <3 Kai se menee niin, että yhtä paljon kun on menestystä ja hengityksen salpaavia, unohtumattomia hetkiä, on myös haasteita matkalla – nekin omalta osaltaan tekee elämästä unohtumatonta ja vie eteenpäin. Mulle matkablogeissa yleisesti parasta on se voimakas yhteisöllisyyden tunne, mitä kirjoittaessa, kommentteihin vastatessa ja muiden juttuja lukiessa tuntee: että on täällä muitakin hulluja ja perinteisiin elämän muotteihin sopeutumattomia liikenteessä 😀 Ihanaa syksyn alkua Veera, seuraavaa Jetlagissa jaksoa odotellessa! 😉
VEERAPIRITA / Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa -matkablogi
syyskuu 1, 2019 at 8:49 amKiva tälläinen vähän erilaisempi postaus! Paljon se antaa ja paljon se ottaa, mutta enemmän antaa. Tuo koira-juttu on kyllä niin harmi, voin vaan kuvitella miten harmillisesti tuntuu välillä. Köpiltä pusut ja hännänheilutukset, kyllä joskus löytyy se sopiva ajankohta omalle koiralle! <3
Iida in Translation
syyskuu 1, 2019 at 11:01 amKiehtovaa kuulla ammattilaismatkabloggaajan suusta noista hyvistä ja huonoista puolista! Tätä oli tosi kiva lukea. 🙂
Uusia postauksiasi odotellessa!