11 parasta ja pahinta asiaa mitä matkablogi on tuonut elämään

Kuten moni jo tietää, tämä kesä on kulunut enimmäkseen kotona Helsingissä ja on tuntunut kuin ei olisi mitään kirjoitettavaa blogiin sillä käyn suurta muutosmyllerrystä elämässäni läpi josta en ole vielä valmis puhumaan sen enempää – näin olen kärsinyt siitä, että ei ole juuri ollut ajatuksia jaettavana. Nettisivujanikin suunnitellaan juuri uusiksi ja odotankin innolla blogin faceliftiä myöhemmälle syksyyn!

Tätä matkablogia on tullut kirjoitettua pian jo 11 vuotta, ihan hullua! En olisi aloittaessani uskonut, että tämä pieni paikka internetissä tulisi muuttamaan ja määrittämään oikeastaan ihan koko elämäni. En voisi olla kiitollisempi siitä, että intohimoni kääntyi työkseni – suuri osa kiitoksesta kuuluu teille sinne ruudun toiselle puolelle. Vaikka nyt täällä on ollut vähän hiljaisempaa kun olen parannellut itseäni Balilla maaliskuussa sattuneesta sairaudesta, mutta vihdoin tunnelin päässä näkyy valoa. Vihdoin mieleni uskaltaa jo vähän miettiä uusia seikkailuja maailmalla, but not yet…

Tässä välissä halusin listata 11 parasta ja pahinta asiaa mitä tämä matkablogi on tuonut elämääni!

11 parasta asiaa mitä matkablogi on tuonut elämääni:

1. Ihan koko tämä ura ja ammatti

Ensimmäinen kohta on oikeastaan aika kaiken kattava. Aloitin blogin joskus 2008 asuessani hevostilalla Australiassa ja silloin tämä blogi kulki nimellä Running with Wild Horses. Myöhemmin matkailuopintojen edetessä ja muutamia eri matkailualan työpaikkoja kokeillessa tästä blogista muodostuikin se kaiken työni perusta. Minulla on oma yritys, jonka kautta teen tätä blogia, Instagramia, Jetlagissa podcastia ja muutamia erilaisia asiakastöitä markkinoinnin sekä valokuvauksen saralla.

Suunnitelmani ei ollut koskaan tehdä mistään tästä ammattia, koska en uskonut sen olevan mahdollista. Parempaa ammattia en voisi kuitenkaan tällä hetkellä toivoa.

2. Ison osan rakkaimmista ystävistäni

Oma matkablogini oli 2010 vuodesta eteenpäin Rantapallolla, jonka kautta sain tutustua muihinkin matkabloggaajiin joista on monista tullut vuosien aikana rakkaimpia ystäviäni. Muihinkin bloggaajiin on päässyt tutustumaan yhteisten kampanjoiden sekä tapahtumien kautta.

Blogimatkat ovat yleensä myös niin intensiivisiä, että niiltä tulee kotiin useamman uuden ystävyyssuhteen kanssa. Ja kuten olen tuhannesti todennut, parasta näissä ystävyyssuhteissa on se että oma ystäväpiiri on todella laaja eikä rajoitu esimerkiksi pelkästään toisiin kolmekymppisiin helsinkiläsiin.

Roadtrip Kaliforniassa Finnairin ja Visit Californian kutsumana

3. Onhan blogi tuonut elämään myös rakkauden (tai kaksi)

Blogin kautta en ole saanut pelkästään ystäviä, vaan oikeastaan kaksikin rakkaustarinaa. Toisen rakkaustarina alkoi Nordic Blogger’s Experience -tapahtumassa 2016 ja toinen pressimatkalla Sveitsissä 2017. Vaikka molemmista on seurannut ehkä jopa enemmän niitä sydänsuruja, olen näistäkin kokemuksista enimmäkseen kiitollinen.

4. Mahdollisuuden esiintyä TV:ssä tärkeiden asioiden parissa

Tästä vuodesta on tullut melkoinen telkkarin vuosi ja olenkin päässyt puhumaan vastuullisesta matkailusta ja lentämisen päästöistä A-studioon ja YLE:n kahdeksan minuuttia sarjaan. Se kolmas ja kaikista jännittävin on vasta tulossa.

Katso A-studio täältä.

Katso kahdeksan minuuttia täältä.

5. Unohtumattomia seikkailuja, joita en ilman blogia olisi koskaan saanut kokea

Aina välillä olen saanut todella nipistää itseäni tuolla maailman eri puolilla työmatkoilla. Olen löytänyt itseeni shamaanin juttusilta Balilta, soutamasta pientä puuvenettä Mekongjoella Vietnamissa, pyöräillyt San Franciscon Golden Gate Bridgellä ja pyhiinvaeltanut Japanissa. Olen juonut viiniä kreikkalaisessa purjeveneessä, tanssinut pitkin Hollywoodin katuja ja ihastellut auringonlaskua Atlantin valtameren rannalla. Toki ilmankin matkablogia voi matkustaa, mutta en usko että ilman tätä ammattia olisin itse päässyt kokemaan tätä kaikkea.

Roadtrip Kaliforniassa Finnairin ja Visit Californian kutsumana

6. Uran myös valokuvaajana

Olen oppinut valokuvaamaan blogin kautta ja viime vuonna myös opiskellut valokuvaajan tutkinnon Helsinki Design Schoolissa. Jostain syystä kuvittelin vuosia sitten että minusta ei olisi koskaan valokuvaajaksi. Tälläkin viikolla sain tilaisuuden luennoida matkavalokuvaamisesta matkatoimiston oppaille ja hymyilin koko loppupäivän, koska koin olevani täydellisesti omassa elementissäni.

7. Mahdollisuuden leikkiä diginomadia Chiang Maissa

Diginomadielämä Chiang Maissa oli pitkään sellainen kaukainen haave, jota en olisi joskus uskonut pääseväni toteuttamaan. Vietinkin talven 2016 asuen Chiang Maissa etätöissä ja vaikka täysipäiväinen diginomadin elämä ei houkuttellutkaan, on ihanaa että on mahdollisuus viettää osa jostain tulevastakin talvesta vaikka juuri tuolla Pohjois-Thaimaan pääkaupungissa.

8. Jetlagissa podcastin

Aloitamme ensi viikolla jo kolmannen kauden Jetlagissa podcastia yhdessä blogiystäväni Anna-Katrin kanssa. Molemmilla oli kasvanut ajatus podcastista jo pitkään ja oli yksi vuosikymmenen parhaista ideoista iskeä viisaat päämme yhteen. Podcastimme on kuunneltavissa Suplassa ja se on avannut meille molemmille ihan uudenlaisia ovia tällä uralla.

Kuuntele Jetlagissa podcastia täältä.

9. Bagel-aamiaisen Brooklyn Bridgellä New Yorkissa ystäväni kanssa kerran vuodessa

Työni on tuonut koko maailman jotenkin lähemmäs. Minulla ja bloggajaystävälläni Karoliinalla on tapa kerran vuodessa nauttia yhteinen bagel-aamiainen Brooklyn Bridgellä ja tämä on perinne, josta haluan pitää kiinni. On etuoikeutettu olo kun voi treffata ystävän kerran vuodessa juuri näin.

10. Olen oppinut tuntemaan itseni suurten seikkailujen ja ihmiskohtaamisten kautta

Jokainen meistä varmasti oppii vanhetessaan tuntemaan itseään paremmin, mutta koen että blogin tuomien suurten seikkailujen ja ihmeellisten ihmiskohtaamisten kautta olen saanut itse tutustua itseeni entistä syvemmin. Olen oppinut ymmärtämään niin monelta kulmalta ja kohdannut itseni tuolla maailman laidalla ihan eri tavalla kuin kotona oman arjen keskellä. Moni ystävä kutsuukin minua vanhaksi sieluksi, koska olen ehtinyt elää niin monta pientä elämää tämän 31 vuoden aikana.

11. Mahdollisuuden palata aina uudelleen Hongkongiin

Asuin puoli vuotta Hongkongissa opiskelemassa 2013 ja tuo ajanjakso on varmasti aina yksi kaikista rakkaimmista muistoistani. Hongkong tuntuu aina kodilta ja sinne palaan kerta toisensa jälkeen. Opiskeluvuoden jälkeen olen kuitenkin saanut matkustaa Hongkongiin kahdesti blogityöni vuoksi ja aina koneen laskeutuessa tuonne päin maailmaa, joudun todella nipistämään itseäni. Viimeksi majoituin työreissullani samassa hotellissa, joka on silloisen kouluni rakennuksessa ja itkeskelin vaan ensimmäisen illan ikkunalla koska tuolloin 2013 olin osannut vain haaveilla tästä hetkestä.

---

Ei kuitenkaan näin paljoa hyvää ilman sitä toistakin puolta elämästä. Näin seikkailurikkaaseen elämään on mahtunut paljon sattumuksia, joista suurelle osalle voi onneksi jo vähän nauraa. Välillä matkailijan elämä on kuitenkin todella koetellut ja tässä onkin 11 ikävämpää asiaa jotka on seurannut matkabloggaajan ammatista:

1. Denguekuume Vietnamin työmatkalta

Saan kerran vuodessa kutsun matkamessuille Ho Chi Minh Cityyn, Vietnamiin. Rakastan Vietnamia ja minulla on maasta monia mahtavia matkamuistoja. Vuoden 2017 Vietnamin matkalta nappasin kuitenkin tuliaiseksi denguekuumeen, joka diagnosoitiin vasta palattuani kotiin Japanin, Kreikan ja Islannin kautta.

2. Teho-osastolla yksin Indonesiassa

Vietin elämäni kaikista pelottavimman viikon maaliskussa Balilla kun epämääräinen tulehdus keuhkoissa ja sydämessä vei teho-osastolle, jossa lääkäri totesi ettei voi olla varma selviänkö täältä enää kotiin. Lopulta jäi vähän epäselväksi mikä tuo sairastuminen oikeastaan edes oli, mutta useampien lääkärikäyntien ja -keskustelujen jälkeen uskoisin saaneeni pahemman keuhkokuumeen ja sitä kautta sydänpussitulehduksen. Taudista täysin parantuminen on ollut hankalaa ja kärsinkin edelleen päivittäin tämän mysteerisen pöpön oireista, mutta mahdollisesti niille löytyi vihdoin selitys. Fingers crossed pääsen vielä kaukomatkalle tämän vuoden puolelle.

Teho-osastolla Indonesiassa

3. Juurettomuuden ja kuulumattomuuden tunne

Tämä on tunne jonka kanssa olen oppinut elämään, mutta etenkin viimeisenä parina vuotena kun olen viettänyt melkein yli puolet vuodesta jossain muualla on elämä kotona Helsingissä tuntunut vieraalta. Välillä tuntuu että oma elämäntyyli on niin erilainen, että en oikein kuulu mihinkään.

4. Can’t have doggo

Tämä on tietenkin pahin kaikista. Kaikkia minua somessa seuraavat tietää varmasti mun #dailydoggot ja rakkauden karvaisia koirakavereita kohtaan. Haluaisin hirmuisesti oman pienen rescuehauvan jostakin reissujeni varrelta mukaani, mutta toistaiseksi yksin asuessa ja paljon matkustaessa hauva ei oikein sovi omaan arkeen. Saddest of things.

Balilaisen paikallisen perhemajoituksen vahtikoira

5. Suurista tunteista seuranneita sydänsuruja

Hyvien asioiden joukossa oli kaksi suurempaa sydänsuruihin johtanutta rakkautta. Kaikessa on puolensa. Nämä 2017-2018 aikana satuttaneet ihmissuhteet ovat olleet vaikeimpia asioita elämässä, mutta onneksi elämme jo siinä vaiheessa missä voin muistella molempia lähes pelkällä lämmöllä.

6. Vähän liikaa viiniä ja kissanristijäisiä

Don’t get me wrong, pidän viinistä – comes as a shock, I know. Loputtomat pressimatkat, edustustilaisuudet ja kaukolennot businessluokissa voi kuulostaa glamourilta, mutta niiden mukana on tullut lipitettyä vähän liiakseen viiniä vuosien aikana. Pitäisi varmaan raahata omat kombuchat mukana, koska kerran San Franciscon lennollakin yritin juoda vain vihreää teetä, mutta muu ryhmä teki selväksi että nyt on kyllä syytä nauttia viiniä, so what’s you gonna do haha?

Blogimatkalla Kreikassa / Kuvat: Rania Rönntoft

7. Rutiinien ja arjen puute

Olen oppinut kesän aikana rakastamaan arkea, niitä tavallisia sateisia maanantai-aamuja ja kahvikuppia sähköpostilaatikon äärellä. Pariin edeltävään vuoteen ei ole paljoa arkea mahtunut ja rutiinien puute on saanut koko kehon hieman sekaisin niin henkisesti kuin fyysisestikin.

8. Jatkuva jetlag ja väsymys

Ennen tämän kesän reissujen vähentämistä kärsin varmaan jostakin kroonisesta jetlagista, koska työmatkat saattoivat koostua kahdesta viikosta jossa lensin ensin Vietnamiin, sieltä New Yorkiin, jonka kautta taas Japaniin ja sieltä Kreikkaan. Logic much.

9. Paine seikkailla enemmän kuin jaksaisi

Tästä paineesta olen onneksi oppinut myös päästämään hiukan irti. Välillä sitä kuitenkin ajattelee, että jos oma matkablogi on valittu Suomen parhaaksi matkablogiksi, pitäisi minun elää sen mukaisesti ja reissata jatkuvasti. Maaliskuun sairastumisen jälkeen en ole juuri reissannut ja olenkin tämän viiden kuukauden aikana käynyt läpi pienen identiteettikriisin asian kanssa.

Automatka San Franciscosta Los Angelesiin

10. Ihmissuhteet kärsivät

Jatkuva poissaolo ja ihmissuhteiden ylläpito ei kulje ihan käsi kädessä. Vaikka moni ystäväni reissaa ja asuu myös ympäri maailmaa, on jatkuva poissaolo maailmalla vaikuttanut joihinkin ystävyyssuhteisiin. Moni on tottunut ajattelemaan, että ‘Veera on kuitenkin poissa’. Olen vuosien aikana löytänyt tavan arvostaa hieman erikoista elämääni ja löytämään rikkauden siitä että minulla ja jollain vanhoilla ystävillä ei välttämättä ole elämässä paljoa yhteistä, mutta joku yhteys, huumori ja samat arvot ovat aina pohjalla ne mitkä yhdistää.

11. Matkustamiseen menee rahaa

Toki ansaitsen ison osan elannostani matkustamalla, mutta kyllähän siihen samalla menee myös rahaa. En ole muutenkaan kovin hyvä rahan kanssa ja silloin kun pitää elää milloin minkäkin valuutan mukaan, en jaksa edes miettiä rahan arvoa vaikka pitäisi. Kotona on kasapäin eri valuuttaa pölyttymässä kaapin pohjalla. Monesti kaukomatkoilla vaikka yhteistyökumppani kustantaisi lennot, saatan upgreidaa itseni businessluokkaan ja näin käyttää rahaa vaikka ei olisi tarvinnut. Kuljen myös liian usein taksilla lentokentälle ja kirjanpitäjäni huomauttikin että vuoden aikana menee yhden kuukauden keskipalkan verran vaan siihen, että ehdin kotoota kentälle. I’m hopeless.

Blogimatkalla Maltalla

Tulipahan pitkä postaus. Oman elämäni paras päätös on ollut aloittaa tämä blogi. Mitäs te muut bloggaajat? Mitä bloggaaminen on tuonut elämään?