Uncategorized @fi

Pieni oodi yksin matkustamiselle

Yksin matkustaminen on ollut elämäni tärkein oppitunti. Se ensin ujo ja sitten seurankipeä pikkutyttö minussa ei olisi koskaan uskonut, että voin viihtyä yksin maailmalla. Lapsena itseasiassa tein jopa päätöksen, että en koskaan matkustaisi mihinkään mihin ei pääsisi bussilla tai laivalla. Koska perheeni oli lentopelkoinen, päätin suojella itseäni tekemällä päätöksen olla koskaan astumatta lentokoneeseen. En kuitenkaan aina pysy päätöksissäni ja tuosta ajatuksesta 15 vuotta myöhemmin löysin itseni maailman toiselta puolelta opiskelemassa ilmailualaa. Miten meni noin niinkuin omasta mielestä?

Vaikka lapsuuden minäni ei välttämättä antaisi anteeksi sitä, että päätinkin myöhemmin omistaa matkustamiselle ja ilmailualalle koko elämäni, uskon silti että lapsuuden minäni ei olisi osannut odottaa miten onnelliseksi suuri seikkailu voi pienen ihmisen tehdä.

IMG_5394.jpg

Yksin matkustamisen ansiosta minusta on tullut tarkkailija ja ajatuksissa taiteilija. Olen onnellisimmillani monesti hetkissä, jotka ulospäin ei näytä edes merkityksellisiltä. Hetkissä, joissa istun yksin kahvilassa tien varrella ja kuuntelen mitä ihmiset ympärilläni puhuvat. Katselen kun viereisessä pöydässä oleva tyttö punastuu saamastaan tekstiviestistä tai takana oleva vanhus murustaa pullan torilla tepasteleville puluille.

Kun matkustaa yksin, on ympäristöä helpompi tarkkailla ja panna merkille mitä pienempiä asioita. Monesti saatan yhtäkkiä avata puhelimeni muistiinpanolehtiön ja kirjoittaa ylös päässäni laukkaavia ajatuksia. Selittääkseni paremmin mitä tarkoitan, on tässä pieni ote jonka kirjoitin ylös lentokoneessa pari viikkoa sitten: The night sky was a powerful sight. The lighting around the plane made me feel calm in a bizarre way. The moon was painting the sky in shades of red as we descended into the skies. It was like the city knew how much it still meant to me, and decided to put on a show. 

Seuraavassa muistiinpanossa lukikin pelkästään vohvelirauta. Koska vohvelit. Vohvelit on rakkaita.


IMG_0362.jpg

Yksin matkustaminen teki minusta avoimen ja ystävällisen – vaikka ehkä osakseen sitä olenkin aina ollut, koska äitini ja mummini sattui kasvattamaan minusta noin osakseen ihan hyvän tyypin. Yksin matkustaessa kuitenkin eri tavalla heittäytyy pieniin kanssakäymishetkiin mitä päivän varrella tulee vastaan. Yksin matkustaessa päivittäisten asiakaspalvelutilanteiden merkitys korostuu, vaikka sitä miten hyvin viihtyisikin keskenään.

Ja osakseen osa tästä voi olla asenteeseeni syvälle pinttynyttä asiakaspalvelutarvetta, mutta löydän itseni todella usein neuvomassa matkustajia lentokentällä, googlettamassa milloin minkäkin paikan sijantia tai taluttelemassa pieniä mummeleita katujen yli. Kun matkustaa yksin ja pitää silmät auki sille mitä ympärillä tapahtuu, voi helpommin huomata jonkun olevan avun tarpeessa. 

Yksin matkustaessa on jo valmiiksi niin oman mukavuusalueensa ulkopuolella, että tapaa helpommin myös todella erilaisia ihmisiä. Välillä sitä vaihtaa kuulumisia viittomankielellä sen katua ylittävän mummelin kanssa kun taas toisena hetkenä päätyy illallispöytään vanhemman amerikkalaisen liikemiehen kanssa ja kolmantena potkii jalkapalloa 14-vuotiaiden poikien kanssa. Ystävien ei tarvitse aina olla samanlaisia tai saman ikäisiä kuin itse. Erilaisuus on ihan oikeasti rikkaus. 

IMG_0461.jpg

Siispä kaikki te, jotka joskus sääli silmäkulmassa ihmettelette nuorta naista istumassa yksin ravintolassa viinilasin äärellä Pariisissa tai Lontoossa – they should know I wouldn’t have it any other way.

Lisää yksin matkustamisesta voit lukea täältä:

Miksi sinunkin pitäisi matkustaa yksin

Tämä on parasta yksin matkustamisessa

You Might Also Like...

9 Comments

  • Reply
    miija
    October 6, 2016 at 9:00 am

    Hienoja ajatuksia! 🙂 Itsekin nykyään mieluiten matkustan yksin, vaikka toki hyvän kaverinkin seura aina kelpaa. On vaan jotenkin vapauttavampaa tehdä just sitä mitä itse haluaa. Ja toisaalta itelle tulee myös yksin reissatessa se fiilis että “oon mä vaan aika rohkea supernainen!” 😀

    • Reply
      Veera Bianca
      October 12, 2016 at 9:56 pm

      Jep, kyllä välillä on kiva matkustaa myös hyvän kaverin kanssa! 🙂 Mutta on kyllä vapauttavaa olla ihan oman onnensa nojassa ja päättää ihan itse mitä milloinkin tekee! 🙂

  • Reply
    Heidi / Auringon alla
    October 6, 2016 at 11:03 am

    “Kun matkustaa yksin, on ympäristöä helpompi tarkkailla ja panna merkille mitä pienempiä asioita.” Tää on niin totta! Tavallaan mua harmittaa, että en ole pitkään aikaan matkustanut missään yksin. Siksipä ehdotin Antille, että seuraavalla reissullamme Nykissä pidetään molemmat oma päivä, että ollaan ihan yksin. Hieman tätä piti selittää, mutta toisaalta nyt kun sen on suunnitellut ennakkoon, ei tule sellaista fiilistä, että onko toinen suuttunut jostain. Odotan kyllä innolla sitä, että matkakumppanin sijaan voin ihan täysillä kiinnittää huomiota ympäristöön! Siis niin täysillä, kuin tällainen lahopää haaveilija nyt ylipäätään osaa 😀

    • Reply
      Veera Bianca
      October 12, 2016 at 9:57 pm

      Ihana ehdotus – ja ihana että on ollut myös ymmärtäväinen vastaanotto. Varmasti noin etukäteen suunniteltuna ei tule ihmetyksiä että miksi haluat yhtäkkiä viettää päivän yksin! Ja varmasti hauska illalla kuulla millainen toisen päivä onkaan ollut 🙂 Ihanaa Nykin reissua!

  • Reply
    ulla
    October 6, 2016 at 6:41 pm

    Ihana postaus! Tää sai mut ylpeäksi, että minäkin olen uskaltanut matkustaa yksin. Koska se on juuri kuten kirjoitit. Ja sitä tunnetta on vaikea monesti selittää, mutta sait tässä sen kauniisti sanoitettua. Mun mielestä on jotenkin sähköistä olla yksin suuressa maailmassa. Silloin kaikki aistit ovat jotenkin tosi virittyneet huomaamaan monenlaista. Ja se hetki, kun on aivan onnensa kukkuloilla pienessä hetkessä, jota kukaan muu ei voi tajuta. Se on vaan jotain hienoutta =)

    • Reply
      Veera Bianca
      October 12, 2016 at 9:58 pm

      Se vaatii rohkeutta, ja on siistiä huomata jos sitä onknin itsessään <3 Mutta se on totta, yksin matkustaminen olisi kuulostanut mullekin joskus tosi vieraalta koska olen aika seurankipeä tyyppi, mutta siitä tulikin lopulta itselleen se rakkain laji!

  • Reply
    Mira
    October 7, 2016 at 2:52 am

    Hienosti kirjoitettu ja hienoa, että nautit yksin matkustamisesta noin paljon. Itse matkustan todella harvoin yksin, mutta ne kerrat ovatkin sitten aika spesiaaleja – omalla tavallaan ihan mahtavia! Totta on, että yksin matkailu vaatii mm. rohkeutta ja oma-aloitteisuutta aivan toisella tavalla kuin kimpassa reissailu,

    • Reply
      Veera Bianca
      October 12, 2016 at 9:59 pm

      Mikä sen parempaa kuin osata nauttia monenlaisesta tavasta matkustaa, välillä yksin, välillä jonkun toisen kanssa 🙂

  • Reply
    Amanda
    October 29, 2016 at 12:49 pm

    Kommentoin näin jälkijunassa, mutta pakko jättää tää kommentti: tää oli mun lempparipostaus sulta aikoihin. Kaunista tekstiä, ja niin samaistuttavaa. 🙂

  • Leave a Reply