VEERA BIANCA
Bloggaaminen

Where you want to go, how much you want to risk?

Se alkoi oikeastaan jo lukiossa. Koin kaipaavani jotain vähän enemmän. Kaikki oli hyvin, mutta jokin minussa ei suostunut tyytymään tavanomaiseen. Kaipasin seikkailua.

Olin lähdössä Au Pairiksi Ranskaan, mutta kun selvisi että vastassa olisi ollut nudistiperhe päädyin hylkäämään au pair -haaveet kerralla kokonaan – ihan näin paljoa seikkailua en minäkään kaivannut. Lukiokaverini ihmettelivät jatkuvasti muuttuvia suunnitelmiani ja pitivät minua ehkä hieman omituisena. Kymmenien vaihtoehtojen jälkeen päädyin lähtemään vaihto-oppilaaksi. Ensimmäisenä suunnitelmissani oli vaihto-oppilasvuosi Etelä-Afrikassa, mutta monen sattuman kautta päädyin unelmieni kohteeseen Australiaan hevostilalle.

Siitä se kai kaikki alkoi.

P3260874.jpg

I am not the same having seen the moon shine on the other side of the world.

Australiassa ujosta kaupunkilaistytöstä kuoriutui rohkea, itsevarma aavikon lapsi. Yhtäkkiä olin kaikista eniten kotona hevoseni selässä kaukana kaikesta. Nojauduin iltahämärässä valkoisen arabianhevoseni Spookyn kaulaan ja mietin miten kuu maailman tällä puolen näyttääkään niin erilaiselta, kuin se hymyilisi.

Vuosia myöhemmin tuosta hetkestä vietin syntymäpäivääni kotikaupunkini Hongkongin Lan Kwai Fongissa ja tatuoin ylläolevan lainauksen hetken mielijohteesta muutaman samppanjalasin jälkeen reiteeni. Mukanani ollut ystäväni nappasi samalla hetken mielijohteesta nännilävistyksen ja humaltunut irlantilainen mies varmisti lauseen kieliopin, eikä tatuoitsija puhunut englantia. Jostain ihmeen syystä siinä ei ole kuitenkaan kirjoitusvirhettä.

P3260817.jpgP3260873.jpg

Koen olevani aika onnekkaassa asemassa siinä, että voin kutsua niin monta paikkaa maailmassa kodikseni. En osaa edes kuvitella miten kapea maailmankatsomukseni voisi olla jos en olisi koskaan jättänyt kodin turvaa taakseni kerta toisensa jälkeen.

Vuodet Australiassa, opiskelu Hongkongissa, diginimadikuukaudet Chiang Maissa tai se kerta kun kerran muutin ihan muuten vaan Tukholmaan. Pari kuukautta Intiassa. Mitä näitä nyt on, toteuttamisen arvoisia ideoita, life with a side of adventure.

Mitä enemmän matkustan, sitä enemmän huomaan kaipaavani seikkailua. Matkablogin muuttuminen työksi on tuonut elämääni aivan käsittämättömiä seikkailuja ja niiden myötä mitä upeampia ihmisiä ympäri maailmaa. Yksin viime vuosi vei kolmesti Islantiin, New Yorkiin, Kaliforniaan, Floridaan, Sveitsiin, Ruotsiin, Tšekkiin, Italiaan, Australiaan, Hongkongiin, Kroatiaan, Saksaan, Vietnamiin, Kreikkaan, Japaniin, Dubaihin ja Itävaltaan. Vietin viime vuonna niin monta hetkeä tuijottaen auringonlaskuja ja -nousuja lentokoneen ikkunasta onnen kyynel silmäkulmassa hämmentyneenä siitä miten elämästäni olikin tullut juuri niin omannäköiseni.

Nykyinen elämäntyylini on hyvin spontaania, enkä vielä tiedä mitä vuosi 2018 tuo tullessaan. Takana on matkat Espanjaan ja Thaimaahan. Edessä on ainakin Hongkong, Islanti, Texas, Intia ja Slovenia.

P3260871.jpg

Matkustaminen ei toki ole yksinään mikään avain onneen, se on itseasiassa välillä ollut minulle jopa keino paeta. Olen matkailijana nautiskelija ja kaipaan elämyksiä. Elämykset eivät aina tarkoita suuria seikkailuja, vaan esimerkiksi tämän kuvien aamuaurinkoa hotelllin parvekkeella Malagassa. Saatan viettää pitkän tovin vaan tuijottaen lintuja talojen katoilla, ohikulkevia ihmisiä ja tarkkaillen miten valo koskettaa mitäkin rakennuksen kulmaa. Nautin niistä pienen pienistä hetkistä.

Viime vuonna huomasin jopa muuttuneeni matkailijana. Kaipaan entistä enemmän luontoon ja pieniin kaupunkeihin. En välttämättä valitse enää yhtä paljoa viiden tähden majoitusta, kiireisiä suurkaupunkeja ja shoppailua, vaan ehkä mielummin villiä aavikkoa, vuoria ja istumista loungen sijaan lentokentän lattialla. Toki olen edelleen tietyissä asioissa matkailijana melko mukavuudenhaluinen; en jaksa jonottaa lentokentillä halpalentoyhtiön ruuhkaiseen check-iniin tai majoittua hostellin dormissa tai kyykistellä aasialaisen huoltoaseman kyykkyvessoissa.

Ostin tänä vuonna jopa rinkan, mutta viikko se selässä Espanjassa sai minut kaipaamaan matkalaukkuani – koen sen kätevämmäksi missä tahansa metroissa ja vähän vaikeammissakin maastoissa. Ehkä jos joskus lähden vaeltamaan Nepaliin voin harkita sen käyttämistä uudelleen.

P3291331.jpg

Eipä tässä oikeastaan muuta kuin tällaisia sekavia ajatuksia kotisohvalta tänään. Nappasin jostakin taas pienen flunssan, joten parantelen sitä muutaman päivän ennen kuin lennän tiistaina Joensuuhun ja sitä seuraavalla viikolla Sloveniaan.Tekisi mieli jatkaa matkaa Sloveniasta bussilla Italiaan ystäväni luokse Toscanaan Venetsian kauta, mutta nyt taitaa työkiireet Helsingissä viedä voiton sillä PING Festival alkaa jo koputella ovelle!

You Might Also Like...

38 Comments

  • Reply
    ulla
    huhtikuu 1, 2018 at 10:29 pm

    “miten elämästäni olikin tullut juuri niin omannäköiseni.” Se on kyllä totta, olet tehnyt sun näköisen elämän <3 Oot ihan one of the kind ja avoimesti sellainen kuin oot. I like that! Pus!

  • Reply
    Teea | Curious Feet
    huhtikuu 2, 2018 at 10:36 am

    On niin ihanaa kuulla kuinka ihmiset toteuttavat unelmiaan ja elävät itsensä näköistä elämää. Harmillisen moni tuttavani ei meinaan uskalla seurata niitä omia polkujaan elämässä, joten nää vastakkaiset tarinat ovat siksi niin inspiroivia. Ihanaa Veera kun menet ja elät <3

    • Reply
      Veera Bianca
      huhtikuu 15, 2018 at 10:43 am

      Toivottavasti voin näin tekemällä inspiroida edes yhtä ihmistä toteuttamaan omia unelmiaan! <3

      Ja kiitos Teea kauniista sanoista!

  • Reply
    Stacy Siivonen
    huhtikuu 2, 2018 at 7:53 pm

    Sanoinkin jo pitäväni hymyilevästä kuusta ja vieraasta tähtitaivaasta. Nudistien kanssa ei olisi tarvinnut ainakaan pingoittaa pukeutumisesta. Myös minulle oli nuoresta asti selvää, että ulkomaille. Esimerkkinä tässä toimi minulle kolmessa maassa asunut äitini, mutta minua myös rupesi Savo ahdistamaan aika tavalla ja hankin kirjekavereita ympäri maailman. Minun vanhempiani voi monesta moittia, mutta eivät ne ainakaan pistäneet esteitä minun reissuamiselleni. Ehkä niistä on nyt tullut varottelevampia. Jännä asia, että olen tavallaan hyvin sosiaalinen ja minua kiinnostaa ihmiset ympäri maailman, mutta toisaalta minulla on sosiaalinen fobia. Australian sijasta minulle USA oli elämän koulu. Vieläkin vaikea nähdä se pahan valtakuntana pelkästään. Sen politiikka on pahuutta, ei ne ihmiset.

    • Reply
      Veera Bianca
      huhtikuu 15, 2018 at 10:45 am

      Haha kyllähän sitä piti hetki miettiä että olisihan nudistielämä Ranskan maaseudulla ainakin erilainen kokemus, mutta olin vielä vähän turhan nuori moiseen! 😀 Haha! Jokaisen nuoren jolla on mahdollisuus nähdä maailmaa, pitäisi nähdä maailmaa, se kasvattaa ja opettaa niin monella tavalla!

  • Reply
    Tilli
    huhtikuu 3, 2018 at 8:47 am

    Kyllä sä olet uskomaton nainen ja vielä hyvällä suojelusenkelillä varustettu. 😁👍

  • Reply
    Tilli
    huhtikuu 3, 2018 at 9:12 am

    Ai niin piti vielä sanoa, että kun näkee tarpeeksi loungeja ja viiden tähden hotelleja, niin alkaa arvostamaan muutakin. Luxushotellien huono puoli on se että sinne on niin helppoa unohtua nautiskelemaan itse hotellielämästä, siksi itsekin varaan myös pieniä perhehotelleja, mistä pääsee uloskin kokemaan kaupunkia tai luontoa. Loungien aika taas on niin pysähtynyt ja kaikki kiva vipinä on lähtöhalleissa. Zurichissä tein loungemokan, kävin piipahtamassa mutta totesin että ovat tylsiä kaikki. Sitten laahustin terminaalin upeisiin kahviloihin ja ravintoloihin nauttimaan ohikiitävästä elämästä. 😀

    • Reply
      Veera Bianca
      huhtikuu 15, 2018 at 10:49 am

      Nimenomaan! Tuntuu että nykyään jaksan vähemmän ja vähemmän istua loungeissa kentillä vaan jopa mielummin nuokun jossain lattian kulmassa haha! 😀

      ja totta tuo, välillä on stressaavaa jos on lyhyellä matkalla ja on ihan mieletön hotelli, koska on vaikea löytää se balanssi kohteen ja hotellin välillä haha! 😀 #firstworldproblems

      Ja totta tuo, että Zurichin kentällä tylsät lounget ja terminaalissa tosi hyviä kahviloita – näin se on monesti. Aasiassa tuntuu olevan enemmän kenttiä mistä löytyy aivan huikeita loungeja!

  • Reply
    Tilli
    huhtikuu 3, 2018 at 9:15 am

    Täytyy kyllä myöntää, että schengen puolen Finnair lounge on huikea! Sitä en vaihtaisi, mutta se onkin tutussa kotimaassa ja kaupungissa.

    • Reply
      Veera Bianca
      huhtikuu 15, 2018 at 10:50 am

      Tykkään myös, tosin vielä enemmän non-schengenin loungesta! 🙂

  • Reply
    Merja | Matkan Tuntua
    huhtikuu 4, 2018 at 12:30 pm

    Matkailijana ja ulkosuomalaisena muuttuminen on huikean mielenkiintoinen prosessi. Vaikka kyse ei olisi niin suurista kysymyksistä kuin missä koti on tai onko sitä vaan enemmänkin lennänkö halpalennolla vai ei tai mitä nyt kukakin miettii, näistä oppii aika paljon. Hienoa rohkeutta myös ottaa elämä omiin käsiin!

    • Reply
      Veera Bianca
      huhtikuu 15, 2018 at 10:50 am

      No aivan varmasti! On hauska miettiä aina omia ajatuksia pari vuotta taaksepäin näissä asioissa ja katsoa mistä ollaan tultu ja mihin ollaan menty! 😀

  • Reply
    Rosita - Matkaopas Vapauteen
    huhtikuu 6, 2018 at 5:54 am

    Mahtavasti oot onnistunut rakentamaan elämästäsi jo nuoresta pitäen omannäköistä ja heittäytynyt seikkailuihin rohkeasti! Tuntuu ihan höpsöltä ajatella miten pelkuri sitä on itse ollut nuorempana ja konservatiivinen mitä tulee reissailuihin. Toki joka vuosi jonnekin reissattiin, mutta mittakaavat ja tyylit ovat alkaneet vasta viime vuosina olemaan sitä, mikä tuntuu hyvältä ja niin ettei reissussa ole kyse ole vain vuoden highlightista, vaan jostain pysyvämmästä.. Yksinkertaista ja hyvää elämää juuri noita pieniä hetkiä arvostaen ja erilaisia tunnelmia uteliaana aistien. Alle kolmekymppisenä dormit ja vastaavat eivät vedonneet, sitten vasta myöhäisnuorella iällä tuli kaikki bussireissut euroopan festareille ja reppureissut Aasiaan, huomaten, että oikeastaan kaikki käy ja kaikkeen sopeutuu, no problem! Monipuolisuus matkailussa mahdollistaa rikkaat kokemukset ja sellaisen vähän syvempää kuoraisevan “I am alive!” -tunteen. Toki pikku mukavuudet on ihan jees, ei sitä sovi kieltää, mutta oon edelleen lentokentillä sujuvasti nukkuva ja kustannustehokkaita reissutapoja ja niiden myötä myös kiinnostavia kokemuksia uteliaasti etsivä. Nyt meininkinä kuitenkin se, että koittaa etsiä ne parhaat diilit kulloisellekin budjetille. Itselleen lojaalina oleminen ja muista piittaamatta sen oman tien kulkeminen on varmasti tuonut sulle paljon hyvää ja onnistumisia elämään! Onnittelut siitä, ei onnistu kaikilta 🙂 Samaan malliin vaan etiäpäin!

    • Reply
      Veera Bianca
      huhtikuu 15, 2018 at 10:53 am

      Olen minäkin ollut ihan täys pelkuri ja joissain ihme asioissa saatan olla sellainen edelleenkin, mutta pelkurin vastapainoksi mussa on ollut tarpeeksi rohkeutta tehdä asioita pelosta huolimatta – feel the fear and do it anyway!

      Ja tuo sopeutuminen on hienoa, mäkin voin nauttia siitä viiden tähden hotellista ja omasta autokuljettajasta, mutta tällä hetkellä uskon että voisin lähteä bussireissulle Euroopan halki ja nukkua jopa hostellin dormissa pitkästä aikaa – why not?

      Jotenkin sitä itse joskus ajatteli että etenkin bloggaajana pitäisi päättää minkä tasoinen matkailija sitä on kaikilla matkoillana, että kirjoittelenko tänne aina hostelleista vai hotelleista yms, mutta kyllähän moni muukin matkailija nauttii vaihtelusta! 🙂

  • Reply
    Pia /. Lyhyenä hetkenä
    huhtikuu 6, 2018 at 11:48 am

    Pienet kylät, luonto ja maisemat ovat muuttuneet yhä tärkeämmiksi myös tällä puolen ruutua. Suurkaupunkien humullekin on paikkansa, mutta neljänkympin rajan ylitettyäni huomaan entistä enemmän kaipaavani rauhallisempaan ympäristöön lähelle luontoa. Suurimmat elämykset saattavat odottaa yllättävän lähellä!

    • Reply
      Veera Bianca
      huhtikuu 15, 2018 at 10:54 am

      Ihana kuulla! <3 Niissä on sitä jotain! <3 Ja ehdottomasti suurkaupunkien humulle on paikkansa, ennen en osannut nauttia itse mistään muusta. Kesäkuussa suuntana onkin taas Hongkong ja siellä ajattelin nauttia juuri tuosta kaupungin vilinästä, mutta käydä myös vuorilla palloilemassa keskellä ei mitään! 😉

  • Reply
    Sandra
    huhtikuu 7, 2018 at 8:55 am

    Mukava lukea tällaisia tajunnanvirtamaisia kirjoituksia. Upeaa, että olet uskaltanut ja että uskallus on kannattanut. Toivottavasti saavutat vielä lisää hienoja asioita 🙂

    • Reply
      Veera Bianca
      huhtikuu 15, 2018 at 10:55 am

      Pitäisi varmaan edelleen kirjoitella tällaisia useammin! 😀 Itsekään en tiedä vielä aloittaessa että mikä teksti syntyy! 😀

  • Reply
    Sonja Evita
    huhtikuu 7, 2018 at 3:48 pm

    Olen niin onnellinen puolestasi, että toteutat juuri omanlaistasi elämää ja inspiroit kirjoituksillasi myös muita. <3 Minua nauratti tekstisi alussa tuo kohta, että meinasit lähteä lukioaikana au pairiksi Ranskaan, mutta vastassa olisi ollut nudistiperhe. Itse nimittäin myös jo lukioaikana koin valtavaa seikkailunhalua lähteä koko ajan maailmalle. Olinkin ensin vaihto-oppilaana ja myöhemmin yhden kesän au pairina Jenkeissä. Samana vuonna marraskuussa sain erityisluvan suorittaa yhden lukiojakson etänä itsenäisesti, kun sain lyhytaikaisen au pair -pestin Sveitsin Genevestä. Siellä minua oli vastassa nudistiperhe! 😀 Se oli kyllä jo tiedossa ja hetken asiaa mietittyäni ajattelin, että miksen avartaisi vähän maailmaani. Itse en toki nudistina siellä ollut, mutta aika nopeasti siihen perheen alastomuuteen tottui eikä siinä ollut mitään kummallista. Lapset pitivät vaatteita. Ehkäpä kirjoitan tästä joskus blogiini, sillä kokemus oli aikamoisen hauska. 🙂

    • Reply
      Veera Bianca
      huhtikuu 15, 2018 at 11:00 am

      Kiitos kauniista sanoista! <3

      Ei voi olla totta tuo sun tarina, ahahahah! 😀 Ihan kreisiä! Ehkä sitä olisi sitten itekin vaan pitänyt lähteä tuolle nudistiseikkailulle! 😀 Mutta kirjoita ehdottomasti kokemuksesta blogiin, uskon että monia saattaisi kiinnostaa! 😀

  • Reply
    Anna-Katri / Adalmina's Adventures
    huhtikuu 7, 2018 at 6:57 pm

    Sinä ja sun seikkailut. <3 Ja oudot sattumukset! 🙂

    • Reply
      Veera Bianca
      huhtikuu 15, 2018 at 11:00 am

      Sinä ja sun seikkailut <3 Ja myös oudot sattumukset, haha! 😀 Eillinen bisnesluokkastoori oli mun suosikki!

  • Reply
    Annakaisa Lindell
    huhtikuu 7, 2018 at 10:40 pm

    Ihania kirjoituksia sulla! Rohkeaa rehellisyyttä! Arvostan.

  • Reply
    Sannahof // Unelmamaja
    huhtikuu 7, 2018 at 10:59 pm

    On aina upeaa nähdä, kun ihmiset rakentavat elämästään juuri omannäköisensä ja kulkevat omia polkujaan. Se on jotain sellaista, johon jokaisen tulisi tähdätä. Itsekin yritän tätä toteuttaa parhaani mukaan. Väittäisin, että viimeistään siitä saakka, kun lähdin 16-vuotiaana vaihto-oppilaaksi Brasiliaan, olen kulkenut aina omaa polkuani, niinkään välittämättä muiden mielipiteistä.

    • Reply
      Veera Bianca
      huhtikuu 15, 2018 at 11:01 am

      Näinpä! <3 Nuorean maailmalle lähteminen kasvattaa ja saa meistä monet kulkemaan omia polkujaan!

  • Reply
    Anna | Muuttolintu.com
    huhtikuu 8, 2018 at 5:39 am

    Ai nudistiperhe ei kelvannut 😀 Voin niin samaistua tuohon seikkailukärpäseen, ja samasta maastakin meidän seikkailut on alkaneet. Uskon, että se reissukärpänen on geeneissä, itse koen ainakin olevani ihan liian seikkailunjanoinen ja elämyshakuinen ikinä asettumaan kokonaan paikalleni. Ihana teksti tatskaan muuten!

    • Reply
      Veera Bianca
      huhtikuu 15, 2018 at 11:02 am

      Haha, ei se tällä kertaa kelvannut, välillä kyllä mietin että millainen seikkailu se olisi ollut! 😀

      Mitä sitä paikalleen edes asettumaan! Itselläni toki on tämä yksiö Helsingissä, mutta on ihanaa että siinä vastapainona on vapaus matkustaa näin paljon! 🙂

  • Reply
    Anna-Maria K
    huhtikuu 8, 2018 at 8:06 am

    Ihanaa luettavaa tämä. Teitsillä on sana hanskassa 🙂 Upea tarina. Siirryin mielessäni sinne Australiaan ja olin ihan että joooo! <3

  • Reply
    Ester
    huhtikuu 9, 2018 at 5:19 pm

    Kiva postaus ja todella kauniit kuvat! 🙂

  • Reply
    Susanna
    huhtikuu 13, 2018 at 1:49 pm

    Hyvä aihe, itsekin ajattelen niin että olisi tylsää viettää koko elämä vain yhdessä ja samassa paikassa. Matkustelu avartaa. Ja kaikkien ei myöskään tarvitse hankkia sitä punaista tupaa ja perunamaata, tai muuta kallista omistusasuntoa jos ei halua.

    • Reply
      Veera Bianca
      huhtikuu 15, 2018 at 11:04 am

      Nimenomaan! Elämässä voi kulkea niin montaa polkua sen sijaan että jämähtäisi paikalleen!

  • Reply
    Iina
    huhtikuu 14, 2018 at 2:25 pm

    “Koin kaipaavani jotain vähän enemmän” – loistavasti sanottu! Kuvastaa erittäin hyvin myös minua ja varmaan muitakin seikkailijoita. Se on se selittämätön levottomuus, joka asuu meissä ja joka vie maailman ääriin, vaikka kotonakin on ihanaa.

    • Reply
      Veera Bianca
      huhtikuu 15, 2018 at 11:07 am

      Näinhän se on, onneksi sitä on myöhemmin löytänyt juuri blogin kautta niin paljon kaltaisia levottomia sieluja! <3

    Leave a Reply