VEERA BIANCA
Thoughts on life

Kuulumisia: I feel a new moon

Kas hei, been a while! Viimeisten kuukausien aikana blogin aiheet ovat pysyneet jotenkin suhteellisen tiukastikin matkakohteissa. Eikä siinä, onhan se suurelti blogin tarkoitus. Mielessä käyneeni myllerrykset ovat kuitenkin olleet viime aikoina niin suuria että en ole osannut pukea ajatuksia sanoiksi Instagram captionia enempää.

Jos olet missanut viime viikkojen matkajuttuja, voit käydä tästä lukaisemassa muutaman:

En oikeastaan osaa välttämättä pukea ajatuksia sanoiksi vieläkään, mutta uuden kuun myötä tuntuu kuin olisin siirtymästä oman elämäni aikakausissa entisestä johonkin uuteen. Johonkin parempaan. Ja se tuntuu harvinaisen hyvältä.

DSC_1726.jpgDSC_1719.jpg

Muutoksen keskellä poistin blogistakin sivupalkin, jotta kuvat pääsisivät entistä enemmän taas oikeuksiinsa. Onhan minulla edelleen nuo valokuvaajan opinnot kesken ja intohimoni valokuvaamiseen kasvaa tunti tunnilta vaan vahvemmaksi. Viime viikonloppu meni koulun kanssa studiolla työskennellessä ja en tiedä saanko mistään yhtä suuria kiksejä kuin valojen ja varjojen ymmärtämisestä. Helsinki Design School oli vuoden 2018 paras idea.

Olen myös pyytänyt teiltä Instagramista vinkkejä mitä haluatte blogissa lukea – ja kiitos toiveidenne, blogiin on tulossa matkailun lisäksi enemmän juttuja yrittämisestä, bloggaamisesta, kodistani, ruoasta ja myös niitä perinteisiä matkapäiväkirjoja matkaopasmaisten juttujen lisäksi. Lauantaina onkin taas uuden seikkailun aika.

Teistä moni tietää myös ainakin osan niistä sydänsuruista mitä viimeiseen vuoteen on mahtunut. Olen aina kuitenkin uskonut siihen että vaikeat kokemukset kasvattavat meitä luotijunan vauhdilla paremmiksi versioiksi itsestämme. Vaikka osan viime vuoden tapahtumista ottaisin mielummin takaisin, olen ylpeä siitä minusta joksi olen niiden tapahtumien myötä kasvanut. Ja mitä kaikkea olen itsestäni oppinut. Olen oppinut hyväksymään itseni ja tapani surra. Olen hyväksynyt, että kaikki ihmiset eivät pysy vierellä vaikeana aikana ja sekään ei ole heidän syytä. Me olemme kaikki erilaisia. Jokainen suree tavallaan. Jokainen on läsnä tavallaan. Ja joskus nuo tavat eivät sovi yhteen ja ihmisten elämät jatkavat yhteisten kuljettujen sijaan omiaan. Se tuntuu pahalta, mutta lopulta kukaan ei ole väärässä eikä kenenkään tulisi pyytää anteeksi omia tunteitaan. We are only human after all.

Kaiken tapahtuneen jälkeisen pahan olon hyväksyminen kevensi oloa. On ihan ok että kaikki ei ole ok. On ihan ok että joistain kokemuksista selviäminen vie vähän pidempään.

DSC_2186.jpgDSC_1956.jpg

En osaa enää vastata kysymykseen ‘mitä kuuluu?’, ainakaan yhdellä sanalla. Koen olevani kotona itsessäni vahvemmin kuin ikinä ennen. Koen että kaikki läpikäydyt koettelumukset ravistivat minua ja muistuttivat minua siitä kuka ihan oikeasti olen. Ikäänkuin löysin osan itsestäni uudelleen, if that makes sense.

Olen oppinut meditoimaan päivittäin. Oppinut olemaan kiitollinen niin hyvästä kuin pahasta. Katsomaan omia tunteita ulkopuolelta ja hyväksymään ne. Kotini näyttää enemmän itseltäni kuin aiemmin. Jalat ovat tukevammin maassa kuin aiemmin.

Kaikki on hyvin. Ja kaikki on jotenkin niin toisin, ainakin mielessäni.

DSC_1783.jpgDSC_1792.jpg

Spotifyissa soi countrymusiikki, se muistuttaa minua Australiasta. Ranteeni täyttyvät koruista joita on kerääntynyt matkojen varrella, en ota niitä enää pois saapuessani kotiin seikkailulta. Olen istunut taas lentokentän lattialla loungen sijaan. Kahvikin on vaihtunut teehen.

Se miksi en osaa kertoa selkein sanoin viimeisten viikkojen tai kuukausien muutoksista selkeästi on se että olen käynyt ne läpi itsekseni. Omassa päässä ja sydämessä. Kotona. Ja maailmalla. Olen löytänyt onnen arjen pienistä asioista vaikka vieläkin välillä säikähdän ohi kulkevaa koiraa tai kuulen jonkun puhuvan sillä samalla ranskalaisella aksentilla kuin mies kehen ei olisi saanut ihastua. Huomaan olevani varovaisempi uusien ystävien kanssa. But that’s life. In the end we just need to find a way come home to ourselves.

Let the new moon change you. Let it heal you…

You Might Also Like...

No Comments

Leave a Reply