Bloggaaminen

Koska elät vain kerran

Google+ Pinterest LinkedIn Tumblr

”Biggest missed opportunities come from playing it safe.”

Teemme töitä yleensä kahdeksan tuntia viitenä päivänä viikossa. Jos lasket tuon ajan yhteen ja kerrot sen eliniälläsi – tai ainakin työvuosillasi – on tosiasia se että työ on valtavan iso osa elämää. Jos koet elämäsi olevan vain se aika työn ulkopuolella, elämäsi jää kovin lyhyeksi.

IMG_6990.jpg

Seitsemän päivän viikonloppu

Tulevaisuustutkija Ilkka Halava kertoi viime viikolla PING-bisnesfestareilla keynotessaan että elämme työelämässä valtavaa murroksen aikaa. Elämme aikaa jolloin me milleniaalit somenatiivit elämännälkäiset experience-seekerit uskallamme kyseenalaistaa työlämän olevan muutakin kuin maanantai-aamuinen rangaistus räntäsateella. Muutakin kuin toinen toistaan monimutkaisempia prosesseja ja protokollia noudattavia hyödyttömiä kehityskeskusteluita.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että me avokadotoastejamme Instagrammaavat tulevaisuuden muuttajat olisimme omahyväisiä tai laiskoja – päinvastoin. Olemme sukupolvi jonka yli ei työelämän setäihmiset kävele. Me olemme sukupolvi joka kyseenalaistaa työelämän vanhat ja ontuneet rakenteet. Tai yleensäkään rakenteen joissa erotellaan elämä ja työelämä.

Lähipiirini tuntee minut työnarkomaanina. Tyttönä joka jouluaattonakin tarkistaa sähköpostinsa. Joka ei koskaan lomaile. Istun tälläkin hetkellä lentokoneessa – ihan kesken työpäivän. Olen matkalla kotiin Australiaan kahdeksi viikoksi ja nappasin työn taskussa mukaani. En keräillyt saldovapaita tai anellut lomapäiviä, jotta pääsisin hetkeksi pakoon velvotteita lomarahat taskussa. Laskeuduttuani Heathrowlle, ajattelin hyödyntää kuusi tuntia loungessa töitä tehden.

Työelämämurros tapahtuu juurikin nyt. Ihan tässä meidän tyky-päivien ja työhöntulotarkastusten keskellä. Itse perustin oman yritykseni puolisentoista vuotta sitten pelko p*rseessä kauhusta lamaantuneena. Puolitoista vuotta myöhemmin liiketoimintani on kasvanut ja saan elättää itseni tekemällä mitä rakastan.

Minulle ei ole työelämää, minulla on vain tämä yksi elämä.

Tuli sinusta sitten yrittäjä tai ei, siitä huolimatta työelämässä tapahtuu juuri tällä hetkellä vallankumous. Teit töitä sitten itsellesi tai jollekin toiselle, trust me when I say this – liityt vielä työelämävallankumouksen tälle puolen. Welcome to the wild side  – täällä elämä maistuu elämälle ja maantai on kuin mikä tahansa perjantai.

PC030564.jpg

PC030595.jpg

Do what you can’t

”To the haters, the doubters, my seventh-grade vice principal, everyone who’s ever told anyone with a dream they can’t. This video is for you,” toteaa Casey Neistat viitisen miljoonaa kertaa katsellulla videollaan. Casey Neistat on PINGissä keynoten pitänyt amerikkalainen Youtube-julkkis, joka rakensi itselleen käsittämättömän uran tyhjästä.

Videon ensimmäinen lause on tuttu omastakin elämästä. Yläasteella ilmaisutaidonopettajani kertoi, että en voi hakea näyttelijäkouluun Lontooseen sillä niihin on niin vaikea päästä. Luovutin. Musiikinopettajani kertoi etten voi nauhoittaa demoa, koska minulla ei olisi sellaiseen varaa. Luovutin. Yrittäminenkään ei kuulemma kannattanut sillä yrittäjäkin voi epäonnistua. Jopa ystäväni muistuttivat minua että ei yritystä voi aloittaa jos ei ole rahaa säästössä.

Mitä olisi tapahtunut, jos nuo opettajat yläasteella olisivatkin kertoneet minulle kaiken olevan mahdollista? Nuorena saatoin kuunnella niitä ’vanhempia ja viisaampia’, mutta jos olisin kuunnellut ihan kaikkia niitä ihmisiä jotka käskivät minun olla realistisia, en varmasti olisi juuri tässä tänään.

Mitä tapahtuisikaan jos me uskoisimme toisiimme? Ehkä meistä yhä useampi uskaltaisi uskoa myös itseensä.

Työelämävallankumous on meille kaikille mahdollisuus toteuttaa villeimpiäkin unelmia. Tulevaisuustutkija Ilkka Halavan mukaan kaikki tylsä katoaa ja muuttuu digitaaliseksi. Tulevaisuudessa kaikki meistä voi olla artisteja (jos haluamme) tai mitä tahansa oman elämän taiteilijoita vaan haluamme ja voimme juurikin siten muuttaa maailmaa.

PC010244.jpg

Nyt lentokoneen pyörät osuvat kuitenkin jo pian Heathrowlle ja menen jatakamaan sunnuntaita lentokentälle kahvikupin äärelle työn parissa, koska minulle ei ole työaikoja – on vain tämä seitsemän päivän viikonloppu.

On vain tämä yksi elämä.

Veera Bianca is a passionate storyteller with an urge to roam the globe. She spends her time on the road searching for nice hotels, trendy cafes & healthy food. Her blog is a place for all women with wanderlust and love for all things fabulous.

8 Comments

  1. ”Maanantai on kuin mikä tahansa perjantai.” Tästä pitäisi tulla yrittäjyyden uusi slogan! Sä olet Veera malliesimerkki jokaiselle, joka tälläkin hetkellä tätä juttua lukiessaan ajattelee ”but I can’t”. Ainoa tämän nykypäivän yrityskulttuurin varjo on somessa raivoavat vihanlevittäjät. Tosin nekin vihaa pursuavat kommentit on syytä kääntää pieniksi voitoiksi, usein niistä paistaa läpi kommentoijan vallannut kateus ja saamattomuus. Oli ihana nähdä pitkästä aikaa. Hauskaa matkaa, nauti seitsemän päivän viikonlopuistasi – olet ne ansainnut! <3

  2. Mun opo KIELTÄYTYI kertomasta mulle meidän tet-jakson ajankohtaa kun halusin hakea lehtitaloihin ajoissa koska niihin oli niin korkea tunku. Kun hän vihdoin suostui antamaan ne, niin oli jo liian myöhäistä.

    Sama opo myös kielsi (!!) mua hakemasta amikseen kampaamokoulutukseen, koska siinä tarvitaan kuulemma ”tosi paljon kemiaa ja matikkaa” joissa olin niin huono.

    Kannustavaa, jne. 😀 Molemmat koulutusjuttuja joihin musta vielä tänäkin päivänä olisi ollut silloin järkevää hakea.

  3. Ihana juttu Veera! Voin myös samaistua. Varsinkin nuorempana kun itsetunto oli vielä rakenteilla niin liian helposti on tullut uskottua lannistajia. Vihaajat vihatkoon. Oot inspiraatio, toivottavasti jonain päivänä itsekin voin elää seitsemän päivän viikonloppua 🙂 Ja ping kuulostaa hauskalta tapahtumalta!

  4. Mä kirjoitan itse asiassa just samantapaisesta aiheesta asiakkaalle artikkelia – mm. siitä kuinka itse lähdin jo yli 10 vuotta sitten mukaan tähän remote worker/diginomadi -meininkiin ja silloin mua pidettiin ihan outona lintuna. Jengi oletti, että jossain vaiheessa mun on kuitenkin pakko palata ruotuun ja Suomeen, ja että ”maailmalla huitelu” kyllä kostautuu kun ei oo (fyysisesti) jossain firmassa uraa luomassa. Noh, ”oikeita töitä” on tässä menestyksekkäästi vältelty jo noin vuosikymmen (ja samalla etätöitä toimittajana tehty sitäkin ahkerammin – yrittäjänä sitä tosiaan tekee itelleen hommia 24/7 jotta välttäisi tekemästä töitä muille 8h/päivässä. Hah!). Ja on kyllä ollut hauskaa huomata, että nyt tästä location independent lifestylesta on tullut ihan hitti ja mähän olin sittenkin edelläkävijä enkä mikään kelkastaputoaja! 😀

    Toi maanantai-homma on kyllä ihan totta. Kun on location independent, niin maanantaissa ei oo mitään vikaa – itseasiassa se on mun suosikkipäivä! Viikonloput on välillä tuskaisan hiljaisia työprojektien suhteen kun normityöaikaa noudattavat ihmiset on vapaalla, joten maanantai on just hyvä kun mielenkiintoisia projekteja saa taas laitettua eteenpäin. 🙂

  5. Pingback: PING Helsinki Business Festival – mitä jäi käteen? | Lyhyenä hetkenä

  6. Pingback: RUOKABLOGGAAJAN TOP 5 PING HELSINKI | Beach house kitchen

  7. Tavallaan 50+ sukupolven edustajana on mielenkiintoista seurata nuoren sukupolven hiukan erilaista maailmankatsomusta. Minä kun kuulun vielä niihin, jotka mm. ovat kiertäneet maailmaa maksetuilla lomilla ja ylityövapailla, joskus palkattomallakin vapaalla, mutta tähän asti aina siten, että työpaikka on ollut odottamassa.
    Nuoruus meni, ei mitenkään hukkaan, mutta kuitenkin aika erilaisissa merkeissä, kuin monella nykyisin: koulussa, yliopistossa, työuraa tehdessä. Mutta se tuotti sitten riittävän hyvin palkatun uran, että siitä saattoi luopua jo ennen eläkeikää, ainakin vähän ennen. Mutta kieltämättä, vapaalla 60+ elämä on kuitenkin hiukan rajoitetumpaa kuin vapaalla 20+ elämä 🙁

  8. Onpa hyvin kirjoitettu! Monesti olen toivonut, että olisin nuori nyt. Kun on ehkä kuitenkin enemmän mahdollisuuksia seitsemän päivän viikonloppuun kuin silloin 80-luvulla. Huoh.
    No sentään yksi haaveemme toteutui ihan hiljattain. Ostimme matkailuauton. Siinä voi jonkinlaisesta vapauden tunteesta nauttia , kun ei tarvitse suunnitella matkaa tarkkaan etukäteen vaan voi mennä sinne minne mieli tekee. Ehkä tämä hieman korvaa sitä reissaamisen ja elämän vapauden kaipuuta . Vaikka sitten pitääkin palata tavalliseen elämään ja arkeen omakotitalossa ja päivätyön parissa.

Write A Comment