Bloggaaminen

Ihmisiä matkani varrelta: Thank you life, I love you

”The best people I’ve ever met have the most colorful pasts, they’ve lived lives of risk, made some bad choices, learned lessons, explored, and they are not afraid of being real. They are my kind of people. My favorite shades of crazy.”

Jotkut ihmiset jättävät meihin jäljen heti ensitapaamisella. Sitä vain tuntee, että toisesta ihmisestä tulee tärkeä osa elämää tavalla tai toisella. Jokin selittämätön klikkaa. Kun elämän viettää matkustaen, mahtuu matkan varrelle päivittäin uusia tuttavuuksia. Yksi matkustamisen tuomista suurimmista rikkauksista on tapaamamme ihmiset. Etenkin yksin matkustaessa ihmisiin tutustuminen on vielä helpompaa ja välillä lyhyet kohtaamiset voivat jäädä merkityksellisiksi muistoiksi – jaoit sitten nuudelikulhosi sanfranciscolaisen liikemiehen kanssa Shanghain pienillä kujilla tai katsoit auringonlaskua portugalilaisen kulkukoiran kanssa rannalla. Pienikin jaettu hetki voi olla arvokas.

Yksi näistä matkoilla tapaamistani tärkeistä ihmisistä, jopa elämääni muuttaneista sellaisista on ruotsalainen FreedomTravel -blogin Peter.

DSG_2715.jpg

Oikeastaan jokaisella meillä pitäisi olla oman elämämme Peter. Sellainen vanhempi ja ainakin omalla tavallaan viisaampi mies, jolla on meille jotain opetettavaa elämästä. Sellainen ihminen, joka muistuttaa että sillä mitä muut ajattelevat ei ole mitään väliä. Ihminen, jonka ansiosta muistan päivä toisensa jälkeen elää hetkessä ja arvostaa sitä vapautta jonka olen omilla valinnoillani luonut.

Tapasin Peterin kaksi vuotta sitten Nordic Bloggers’ Experience -kampanjan yhteydessä. Sen jälkeen olemmekin nähneet maailmaa yhdessä kahden vuoden aikana niin Ruotsissa, Kreikassa, Sveitsissä kuin Unkarissakin. Olemme tanssineet Välimeren aalloilla puuveneen kannella auringon paahteessa, nauttineet punaviiniä kylmän kellarin syövereissä unkarilaisessa pikkukaupugissa. Testanneet kaikki sveitsiläisen hotellin martinit ja katselleet tähtitaivasta turkulaisessa metsässä talvipakkasella. Hypänneet jonkun toisen veneeseen keskellä tukholmalaista kesäpäivää ja valvoneet aamun pikkutunneille milloin missäkin seurassa ja milloin missäkin puolella maailmaa.

Jokaisella meistä pitäisi olla oman elämämme Peter.

DSG_2048DSG_2756.jpg

Tukholmassa veneessä vaimonsa Helenan kanssa asuvasta Peteristä on tullut kahden vuoden aikana hyvä ystäväni. Hän on opettanut minulle että kaikkea ei tarvitse määritellä; ihmissuhteita, työuraa, asuinpaikkaa tai tulevaisuuden suunnitelmiakaan. Olen oppinut elämään tässä ja nyt satakymmenen prosenttisesti. Heittäytymään milloin mihinkin ja joka kerta vähän toinen toistaan hulluumpiin tilanteisiin. Olen oppinut, että sillä minkä ikäisiä meistä kukakin on ei ole mitään väliä. Elämä olisi oikeastaan huomattavasti tylsempää jos kaikki ystäväni olisi kolmekymppisiä suomalaisia naisia.

Viime syksy oli omassa elämässäni hyvinkin vaikea ajanjakso ja juuri silloin en kaivannut mitään muuta kuin matkoja, jotka veivät  minut mihin tahansa pois kotoa Helsingistä. Muistan viettäneeni suuren osan syksystä lentokoneessa Lee Ann Womacking I Hope You Dance -voimaannuttamisbiisi korvissa matkalla kohti taas uutta unohtumatonta seikkailua. Juuri tuolloin Peterin olkapää ja kaikki tapaamamme uudet ystävät Kreikassa ja Sveitsissä olivat tavallista tärkeämpiä – varmasti tärkeämpiä mitä olen koskaan hänelle edes kertonut.

I hope you never fear those mountains in the distance
Never settle for the path of least resistance
Livin’ might mean takin’ chances, but they’re worth takin’
Lovin’ might be a mistake, but it’s worth makin’

DSG_3000DSG_2936DSG_2973

Nothing changes unless you make it change

Peterin oikeaan kylkeen on tatuoitu sanat Nothing changes unless you make it change. Näistä sanoista on tullut vuosien mittaan mantra, jota yritän muistuttaa itselleni aina kun en ole johonkin osaan elämässäni tyytyväinen. Jokainen meistä on vastuussa omasta elämästään ja onnelisuudestaan. Onnellista elämää ei tarvitse rakentaa perinteisesti, vaan on tärkeää löytää juuri se oma tapa olla onnellinen ajatteli tai sanoi kuka muu mitä tahansa.

Kiitos Peterin olen oppinut kyseenlaistamaan kaikki ympärilleni rakentamani normit. Luonteeni kaipaa seikkailua, riskejä ja vapautta. Viimeisen kahden vuoden aikana olen muovannut elämästäni juuri sellaisen mikä sopii itselleni. Aina jos löydän itseni kaipaamasta muutosta, visualisoin mieleeni nuo sanat Nothing changes unless you make it change. 

DSG_2791.jpg

Thank you life, I love you

Välillä matkoillamme koen itse olevani se vanhempi ja väsyneempi meistä kahdesta, haha. Peterin elämänilo ja innostus on sellaista mitä en ole koskaan nähnyt kenenkään muun silmissä. Vaikka välillä voisi tehdä hyvää vaan mennä nukkumaan, saatan löytää itseni milloin kuutamouinnilta Kreikasta tai Budapestin baariraunioista. Jokainen päivä ja hetki on seikkailun arvoinen.

Meille on annettu vain tämä yksi elämä, but if we live it right, once is just enough. Ystäväni käteen tatuoidut sanat Thank you life I love you ovat varmasti tulleet jo teillekin tutuksi täällä blogissa viimeisen parin vuoden aikana. Peter otti tatuoinnin käteensä vuosia sitten mennessään naimisiin Vietnamissa. Because you see, life is better with a side of adventure.

So, thank you, Peter, for all the unforgettable adventures. Thank you for reminding me to live this madness of a life in my own terms. And for reminding me I’m enough, even if my Swedish sucks. And that I don’t need to please anybody else to find happiness. Thank you for the endless hugs and kisses around the world. For being my shoulder when I needed a nap. And most of all, thank you for the friendship nobody else could replace. Cheers to the many more crazy memories to come!

DSG_2039DSG_2004DSG_2007

Millaisia merkittäviä pieniä tai suuria kohtaamisia teillä on ollut matkoilla? 

*Kuvat: Rania Rönntoft / Northbound Journeys (Kassandra, Kreikka)

*Yksi kuva on hämäyksenä Unkarista, hähä

You Might Also Like...

27 Comments

  • Reply
    Sanna Wallenius
    helmikuu 11, 2018 at 12:53 am

    Ihana postauksen aihe! Itselläkin tulee vastaavia mieleen heti vaikka kuinka paljon. <3 Just tuollaisia Peterin kaltaisia, elämäniloa pursuavia ihmisiä jokainen kaipaa ympärilleen, eikä niitä ankeuttajia, joilla on suupielet aina väärinpäin.

    • Reply
      Veera Bianca
      helmikuu 11, 2018 at 10:06 pm

      Kiitos Sanna! 🙂 Sun pitää kirjoittaa tällaisia myös, on kiva lukea millaisia ihmisiä kenenkin matkan varrella on tullut vastaan! 🙂

  • Reply
    Heta
    helmikuu 11, 2018 at 11:54 am

    Siis vitsit! Ihana postaus! Mulla on tarkoitus tehdä sellainen hauskat/oudot kohtaamiset postaus, niin tästä innostuneena taidan mennä kirjoittamaan. Maailmalta on jäänyt käteen liuta ystäviä, parhaita ystäviä ja hurjan hauskoja tarinoita!

    • Reply
      Veera Bianca
      helmikuu 11, 2018 at 10:07 pm

      Voi kiitos Heta! 🙂 Haha tuo on erittäin hyvä postausaihe, mä haluan ainakin lukea heti kun julkaiset! 😀

  • Reply
    Stacy Siivonen
    helmikuu 11, 2018 at 12:04 pm

    Tämä on mahtava postaus! Myös sinä, VB, olet mahtava ihminen, koska olet kokenut elämässä niin paljon kaikkea pahaa ja silti sinun elämäsi on keskisormen näyttämistä sille kaikelle.
    Mä olen tavannut paljon ihmisiä, joiden mielestä ”elämä kantaa” ja ” asioilla on tapana selvitä”. Oikeasti olen kuitenkin ajatellut juuri noin, ”nothing changes unless you make it change.” Asioilla ei ole tapana selvitä, niin kuin Boris sanoo biisissä punaiset ruplat ”From zero to пиздец I go In half a second flat” tai sen mainiossa suomennuksessa: ”nollasta vituiks kiihdyn alta sekunnin”. Olen myös päätynyt siihen metafyysiseen toteamukseen, että vaikka elämiä olisi useitakin ja kuoleman jälkeen (minun kuollut exäni ilmaantui minulle unessa kertomaan, että heidän näkökulmastaan me olemme kuolleita ja he ovat elossa), niin tästä elämästä on pitävä todiste ja se on elettävä sen mukaan. Valitettavaa on, että tämä keho hajoilee käsiin koko ajan.
    Minä tein kosmisen virhearvion nuorena, mutta viiden vuoden päästä tajusin tehneeni virheen. Minua kuitenkin järkyttää se, että ihmiset kieriskelevät omissa virheissään eikä ylpeys anna periksi myöntää virhettä. Mun kärsivällisyyteni ei tahdo riittää sille. Elämä on liian lyhyt, että voisi kauaa olla harhapolulla. Jonkin aikaa voi olla, sehän on pelkästään inhimillistä, mutta sitten myöntää, että hah, nyt minua taas vedettiin nenästä ja mennä toisaanne.
    Elämä on annostellut minulle vähän epätasaisesti niin että älyä on paljon mutta tolkkua vähän. Se on kuin suihkuturbiinit hitsaisi auton runkoon, onnellisten seuraamusten joukko on tyhjä, mutta kipua ja hankalia tilanteita riittää, just kuin Boris sen ilmaisi, nollasta vituiks kiihdyn alta sekunnin. Loppuun on pakko pistää Punaiset Ruplat: https://www.youtube.com/watch?v=j7B4ACeXBHU

    • Reply
      Veera Bianca
      helmikuu 11, 2018 at 10:08 pm

      Kiitos niin kauniista sanoistasi tänään täällä ja Facebookissa Stacy! 🙂 Niistä tuli todella hyvä mieli!

      Elämä on todellakin liian lyhyt haahuiluun harhapolulla, vaikka jokainen meistä välillä eksyykin – tärkein on löytää lopulta takaisin! 🙂

      Ja kiitos, laitoin Punaiset Ruplat soimaan!

  • Reply
    Laura / Huoletonta matkaa
    helmikuu 11, 2018 at 12:17 pm

    Ihmiset ja kohtaamiset on kyllä matkustelun yksi parhaista puolista! Itsekkin olen tutustunut aivan ihaniin ihmisiin reissussa ja erityisesti vaeltaessa – ihaninta on ehkä juuri se, että kun arkielämässä tulee kohdattua lähinnä ikätovereita ja ihmisiä työn ja opiskelujen puitteista, niin matkoilla tutustuu usein ihmisiin aivan erilaisista taustoista ja saa näin keskusteluihin ja ihmissuhteisiin ihan uuden ulottuvuuden.

    • Reply
      Veera Bianca
      helmikuu 11, 2018 at 10:09 pm

      No eikös vain! <3 Ja ihan samaa mieltä, monesti koulut ja työt tuo elämäämme hyvin samankaltaisia ja ikäisiä ihmisiä, mutta maailmalla etenkin yksin ei samalla tavalla valitse niitä ympärillä olevia ihmisiä ja välillä saa yllättyä miten jonkun kanssa voi natsata niin hyvin vaikka olisi miten eri lähtökohdista! 🙂

  • Reply
    Satu
    helmikuu 11, 2018 at 2:52 pm

    Tästä postauksesta tuli hyvä mieli ja nautin suunnattomasti blogin visuaalisesta ilmeestä!

    • Reply
      Veera Bianca
      helmikuu 11, 2018 at 10:10 pm

      Voi kiitos Satu, ihana kuulla että postauksesta tuli hyvä mieli ja että blogin visuaalinen ilme miellyttää! 🙂 <3

  • Reply
    Pirkko / Meriharakka
    helmikuu 11, 2018 at 6:26 pm

    Matkailu tuo elämään ihmisiä, tavalla tai toisella, riippuen tietysti siitä miten matkailee. Meillä merkittävimmät matkailuun liittyvät ihmiset ovat tulleet Maailmanmatkaajien jäsenyyden myötä. Kuukausittaiset klubitapaamiset pitävät yhteyttä yllä ja puolen tusinaan ihmistä ainakin ovat muodostuneet niin hyviksi ystäviksi, että olemme tehneet useamman matkankin yhdessä ja jakaneet myös elämän vaikeampia asioita toisiamme tavatessamme. Yhteinen harrastus on hyvä pohja hyvälle ystävyydelle!
    https://maailmanmatkaajat.org/

  • Reply
    Veera Bianca
    helmikuu 11, 2018 at 10:11 pm

    Näinhän se menee! 🙂 Ja tuohan on parasta että yhteinen harrastus pohjautuu monesti hyvälle ystävyydelle, tuo maailmanmatkaaajat on tästä kyllä erinomainen esimerkki! 🙂

  • Reply
    Saana | Live now – dream later
    helmikuu 12, 2018 at 6:00 am

    Tosi kaunis teksti, Veera. Jokainen tarvitsisi vähintään yhden tällaisen ihmisen elämäänsä (oli se sitten vanhempi mies tai nuorempi nainen, väliäkö tuolla). Ja voi, kun vielä oppisi elämään joka käänteessä itsekin niin, että voisi olla edes yhdelle ihmiselle tämä ihminen. 💜

    • Reply
      Veera Bianca
      helmikuu 12, 2018 at 9:39 am

      Kiitos Saana! <3 Ja juurikin näin! xx

  • Reply
    Miss Mureena
    helmikuu 12, 2018 at 11:55 am

    Kyllä, kirjoitat tärkeästä aiheesta. Mieleeni tuli heti ne lukuisat hetket uusien ihmisten kanssa reissussa. Ja elämäntilanteeni on juuri nyt sellainen, että nuo sanat tekevät erityisen vaikutuksen! Kiitos tästä postauksesta!

    • Reply
      Veera Bianca
      helmikuu 12, 2018 at 11:26 pm

      Kiitos kauniista kommentistasi! 🙂 Ja ihana kuulla että se sai ajattelemaan oman matkan varrelle eksyneitä ihmisiä, ne on usein parhaita muistoja! <3

  • Reply
    Anita / My Tiny Travel Journal
    helmikuu 13, 2018 at 11:49 am

    Ihana kirjoitus ystävyydestä! Minut on vissiin pienenä niin peloteltu tuntemattomilla, että olen reissuissa vähän arka tutustumaan ihmisiin. Pitää rohkaistua, koska soolona matkatessa tällaiselle puheripuli-ihmiselle tulee välillä ankea olo. 😀 Tosin esim. ollessani Etelä-Ranskassa 2 viikkoa yksin tutustuin ihanaan perheeseen, jonka isoäidin kanssa jäin tyhjentelemään roseeviiniä kun jälkikasvu lähti nukkumaan, Ja onhan näitä, muitakin kohtaamisia. Kotimaassa minulla on ystävinä niin nuoria kuin vanhoja, se avartaa mukavasti maailmankuvaa.

  • Reply
    Emma / Mutkia Matkassa
    helmikuu 14, 2018 at 10:28 am

    Ihana hyvänmielen kirjoitus! Oi oispa jossain varasto, josta me jokainen voitais hakea elämäämme oma Peter! <3

  • Reply
    Johanna / Fin Nomads
    helmikuu 15, 2018 at 6:20 am

    Ihanan hyväntuulinen postaus ja totta joka sana! Meillekin parhaita muistoja reissun päältä on kaikki uudet kaverit ja ihmisten kohtaamiset. Ja vielä parempaa, että ollaan päästy näkemään monia tapaamiamme ihmisiä uudestaan eri maailmankolkissa!

  • Reply
    Eveliina | Korkkarit rinkassa
    helmikuu 15, 2018 at 8:12 pm

    Oli taas oikein ilo lukea tätä postausta! 🙂 Ja niinhän sitä sanotaan, että vedämme puoleemme sitä, mitä itse olemme! 🙂 Parhainta ovatkin juuri ystävät rinnalla, joiden tiedät olevan aina siinä (mahdollisesta välimatkasta huolimatta) vaikka viime yhteydenotosta olisikin jo laittoman pitkä aika. Parhaimmat ihmissuhteet kannustavat tavoittelemaan unelmia, eivätkä lietso turhaa negatiivisuutta ympärillensä. Tuosta Peterin tatuonnista voisin teettää melkein taulun meidän seinälle!

  • Reply
    Anna-Katri / Adalmina's Adventures
    helmikuu 16, 2018 at 2:26 pm

    Matkailussa, ja erityisesti yksin matkailussa yksi parhaita puolia on ehdottomasti tutustuminen uusiin ihmisiin. Vaikka ne olisi hetkellisiä kohtaamisia tai loppuelämän ystäviä, olen aina yhtä kiitollinen siitä mitä kaikkea matkailu elämään tuokaan. <3

  • Reply
    VEERAPIRITA / AURINKORASVAA JA ALOE VEERAA
    helmikuu 16, 2018 at 4:30 pm

    Hei mäkin haluun oman elämäni Peterin elämääni! <3 Kivaa vaihtelua tällainen postaus, tuli jotenkin hullu hinku kokeilla siipiään solomatkailijana.

  • Reply
    Ne Tammelat
    helmikuu 16, 2018 at 6:12 pm

    Ihana hyvän mielen postaus <3 Maailma on paljon parempi paikka, kun lakataan valittamasta ja murehtimasta turhista asioista.

  • Reply
    Merja / Merjan matkassa
    helmikuu 16, 2018 at 8:45 pm

    Ihana postaus <3 Matkoilta on tarttunut elämään uusia ystäviä ja osa heistä on kulkenut mukana pidemmän ja osa lyhyemmän aikaa. Kehenkään heistä tuskin olisin missään muualla törmännyt. Joku täällä mainitsikin, että samanhenkiset ihmiset vetävät toisiaan puoleensa. Ja allekirjoitan sen lauseen täysin. Hmm, tästä tekisi mieli tehdä oma postaus.

  • Reply
    Rosita - Matkaopas Vapauteen
    helmikuu 17, 2018 at 8:20 am

    Hei kiitos sydämeen asti osuvasta postauksesta <3 Tämä juuri on reissaamisen suola ja se syvempi merkitys, jota aina ihan eivät kaikki tajua. On ihan huikea tunne, kun tapaa ihmisiä maailmalla, sellaisia joita sinun kuuluukin tavata. He opettavat monenlaista, elämästä ja meistä itsestämme. Joskus hyvällä, joskus pahalla, mutta oppia tulee, se on varma! Ja sellaista kirjoa kokemuksia, opetuksia ja kohtaamisia vain ei saa olemalla kotona paikoillaan. Maailma ja siellä tavatut ihmisen avaavat kyllä mieltämme ja sydäntämme, moninaisin keinoin ja nämä kokemukset puskevat meitä eteenpäin, rohkaisten, sisuunnuttaen ja oivalluttaen. Oodi random matkatovereille, jotka kulkevat rinnallamme ehkä tunnin, ehkä ikuisesti!

  • Reply
    Hanna / Parasta matkalla
    helmikuu 17, 2018 at 6:21 pm

    Voi vitsi, tämä postaus laittoi kyllä ajattelemaan niitä upeita ystäviä, joita lähelläni on ja niitä yllättävän merkityksellisiä ihmisiä, joita olen reissuillani kohdannut. Jotkut ovat säilyneet elämässäni, toiset ovat vierailleet siinä vain ohikiitävän hetken, mutta jättäen ehkä sitäkin suuremman jäljen. Tuo Peterin tatska ”Nothing changes unless you make it change” on kyllä niin totta, ja liian usein se on meinannut unohtua. Onneksi aloin viime vuonna aktiivisesti tehdä muutoksia, jotka ovat tuoneet vain ja ainoastaan kaikkea hyvää:).

  • Reply
    Anna
    helmikuu 20, 2018 at 8:57 pm

    Vaikka yksin matkustamisessa on puolensa niin kyllä usein muut ihmiset tekevät matkasta elämyksen. Itse olen niin onnellinen kun aviomieheni on minulle maailman parasta matkaseuraa. Vaikka emme aina halua samoja asioita niin kompromisseja löytyy aina. Tärkeintä on asenne.

  • Leave a Reply