Australia Goulburn

Goulburn – Somewhere over the rainbow

“Hostperheesi on valitettavasti peruuttanut. Sydneyn sijaan sinut on sijoitettu maaseudulle pieneen kaupunkiin väliaikaiseen perheeseen kahdeksi viikoksi, jonka aikana etsimme sinulle sopivan hostperheen.” Tällaista puhelua en olisi toivonut 18-vuotiaana lähdössä vaihto-opiskelemaan unelmien kohteeseen kahden parikymppisen surffarihostveljen kaveriksi. Maaseudulle? Minäkö? Juu kiitos en lähde. En vaan lähde. Jään Suomeen. Tai no näin ajattelin tuolloin 11 vuotta sitten. Lähtöpäivänäkään kesällä 2006 olin päättänyt olla lähtemättä. Soitto tädiltäni, joka seikkaili nuorena pidemmän aikaa Israelissa toimi kuitenkin motivaationa – pääsehän sieltä aina takaisin. 

P5081072.jpg

Vielä 11 vuotta myöhemmin palaan yhä juuri tuon ‘väliaikaisen’ hostperheeni luokse sinne maalle johon en olisi tahtonut edes lähteä. Sain viettää vaihto-oppilasvuoteni hevostilalla eukalyptusmetsässä rescue-koiria rapsuttaen maailman ihanimman perheen luona. Goulburnista tuli välittömästi koti ja siltä se tuntuu vielä monien vuosien jälkeen. 2006 vaihto-oppilasvuoteni jälkeen olen palanut kotiin Goulburniin jo viidesti.

Vaihto-opiskeluaikoina koulussa käynti jäi vähän turhankin vähälle, sillä viihdyin kotona niin hyvin. Oma vaihtarivuoteni ei siis sisältänyt high-school-bailuja ja vaihtariretkiä ympäri maata – viihdyin kotona eläinten kanssa niin hyvin että en kokenut ehkä sitä kaikista perinteisintä vaihtarivuotta ikinä.

P5060967.jpg

P5060964.jpg

P5060971.jpg

Australian perheeseeni kuuluu hostäiti Lahnee, hostisä Keith ja hostveli Hayden, joista viimeisin ei tosin asu enää kotona vaan tunnin ajomatkan päässä Canberrassa. Lisäksi naapurin perheestä tuli kuin oma perhe minulle. Karvaisiin perheenjäseniin kuuluu tällä hetkellä 5 hevosta (aiemmin melkein 30), 9 koiraa, muutama kissa, kanoja, ankkoja ja milloin mitäkin. Hassua on se, että vielä 11 vuodenkin jälkeen niin suuri osa koirista ja muista eläimistä on edelleen elossa – vanhin koira on lähes 20 vuotias. Jostain syystä täällä eläimet elävät todella paljon tavallista pidempään.

Tällä vierailullani huomasin tosin osan koirista ja hevosista olevan jo niin vanhoja, että tuntui kuin olisin sanonut niille hyvästit. Koirat Angelina ja Coolie ovat minulle kuin ystäviä ja sattuu sydämeen ajatella että emme ehkä enää tapaa.

P5060987.jpg

P5081010.jpg

P5081027.jpg

Elämä Australian maaseudulla tuntuu lähes epätodelliselta – lähes villinä elävät hevoset, kengurut takapihalla ja miehet stetsoneissaan on kuin toiselta vuosisadalta tai jostakin lännen elokuvasta. Nykyään kun tuolla käy vain vierailemassa tuo kaikki tuntuu niin ihmeelliseltä. Goulburnissa jopa McDonaldsin drive-iniin voi ratsastaa hevosen selässä. Asuessani Goulburnissa ja vielä ennen ratsastusonnettomuuttani, minulla oli tapana hakea vierailevat ystäväni juna-asemalta hevosen selässä ja ratsastaa kotiin!

Goulburn on elämäni somewhere over the rainbow. Silloin kun pystyin vielä ratsastamaan, kävelimme usein maastossa Leo-nimisen valkean arabianhevoseni kanssa kuunnellen tätä biisiä repeatillä. Somewhere over the rainbow, way up high. There is a land that I heard of once in a lullaby.

P5060940.jpg

P5060960.jpg

P5060962.jpg

Viikko kotona Goulburnissa oli aivan liian lyhyt, but oh boy was it good to be home!

You Might Also Like...

10 Comments

  • Reply
    Hanna K
    May 24, 2017 at 7:18 pm

    Voi rakas, tää postaus ♡ ♡ ♡ Oli tosi mahtavaa päästä lukemaan lisää sun aussiperheestä ja karvaisista kavereista! Tämän tekstin ja kuvien jälkeen ymmärrän todella, miksi kaipaat toiseen kotiisi niin kovasti Suomessa ollessasi ♡

    • Reply
      Veera Bianca
      July 15, 2017 at 8:34 pm

      <3 <3 Tuo kaikki tuntuu niin epätodelliselta nykyään, eihän tuollaista paikkaa voi edes olla <3

  • Reply
    Sandra
    May 31, 2017 at 7:45 am

    Aivan ihana postaus ja voin hyvin samaistua noihin epätodellisiin fiiliksiin Australian maaseudusta. En kyllä ensimmäiseksi kuvittelisi sinua maalaistytöksi, mutta erilaisessa ympäristössä meistä voi kuoriutua vaikka mitä. Todella hienoa, että olette pitäneet yhteyttä edelleen monien vuosien jälkeen. Itsellä tuntuu, että valitettavasti lämpimätkin ystävyyssuhteet himmenevät ajan kanssa, kun elämäntilanteet muuttuvat ja tulee välimatkaa.

    • Reply
      Veera Bianca
      July 15, 2017 at 8:35 pm

      Sanoppa! Heppatyttö olin tätäkin ennen, mutta silti toivoton kaupunkilainen – tuolla vaihtuu niin asenne ja olosuhteet, etten koe missään muualla olevan yhtä oma itseni kuin tuolla eläinteni kanssa <3 Itselläni vaihto-oppilasvuodesta ei jäänyt paljoa paikallisia ystäviä, sillä vietin niin suurin osan ajasta kotona tilalla 🙂

  • Reply
    Johanna Hulda / Vida de Estrada
    May 31, 2017 at 8:55 pm

    Tämä paikka vaikuttaa niin ihanalta ja lämpimän kotoiselta, etten ihmettele että se valloitti alun ennakkoluulojen jälkeen. 🙂 Vaihtoajoilta jää kyllä niin ihania muistoja, mutta näin jatkuva suhde hostperheeseen ei vaikuta olevan mikään itsestäänselvyys. Itse lähdin vaihtoon vasta korkeakoulussa, joten jäin hostperheestä paitsi. Nämä toiset kodit ympäri maailmaa ovat silti jotain niin arvokasta.<3

    • Reply
      Veera Bianca
      July 15, 2017 at 8:36 pm

      Sitä kaikkea se juuri on <3 Vaihto-oppilasvuosi on kyllä sellainen muisto ja kasvatava kokemus,e ttä olisin itse ainakin ihan eri ihminen ilman sitä!

  • Reply
    Katja / Lähtöselvitetty
    June 2, 2017 at 9:18 pm

    Tunnistan hyvin ensireaktiosi ja ajatuksesi lähtemisestä maaseudulle suurkaupungin sijaan. Itse lähdin lukioaikana vaihto-oppilaaksi, koska olin katsonut telkkarista liikaa Beverly Hills 90210 -sarjaa (tämä siis tapahtui 1990-luvun alussa). Kuvittelin lähteväni Beverly Hillsin tapaiseen paikkaan, mutta päädyin maissipeltojen keskelle Iowaan. Ensijärkytys oli aika kova, mutta myös minä viihdyin siellä todella hyvin. Sain paljon ystäviä, joiden kanssa pidän yhteyttä edelleen. Myös isäntäperheeni on vielä vahvasti elämässäni mukana. En ole valitettavasti ehtinyt takaisin kuin kerran vaihtovuoden loppumisen jälkeen – ja siitäkin on jo lähes 20 vuotta – mutta koko ajan suunnittelen matkaa takaisin kotikonnuille.

    • Reply
      Veera Bianca
      July 15, 2017 at 8:36 pm

      Eikä! 😀 Ja sanoppa, vielä teinityttönä kokee tuon niin paljon vahvemmin kun maalailee päähän harhakuvia 😀 Ihanaa että sullekin on jäänyt noin pitkä suhde paikkaan <3

  • Reply
    Karoliina
    June 3, 2017 at 6:14 pm

    Voi muru <3 <3 Kyllä elämällä on aina kyky heittää meidät sinne oikeaan suuntaan, vaikka se ensin saattaa aiheuttaa vastareaktiota 🙂 Toi paikka kuulostaa täysin paratiisilta, ymmärrän hyvin, ettei paljon bilettäminen kiinnostanut – ei olisi kiinnostanut minuakaan!

    • Reply
      Veera Bianca
      July 15, 2017 at 8:37 pm

      <3 <3 No sanoppa, välillä pelottaa melkein kun huomaa miten elämä viekin mitä ihmeellisimpiin paikkoihin <3

    Leave a Reply