Wellness

When you are going through hell, keep going

Until you are broken, you don’t know what you’re made of. Pain gives you the ability to build yourself all over again, only stronger than ever before.

Tuntuu kuin olisin kävellyt läpi helvetin ja saapunut outoon tyhjään tilaan. Paikkaan, jossa mikään ei ole enää kuten ennen. Kehoon, joka on henkisten arpien syömä. Pahimman on oltava ohi, mutta matkan varrella tapahtui paljon ja kaikesta en tahdo edes kirjoittaa.  Tahdon teidän kuitenkin tietävän, että elämä ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista täälläkään. Far from it.

Vaikka saan tehdä työkseni juuri sitä mitä rakastan, on elämä ollut myös stressaavaa. Pari kuukautta sitten tiesin, että tahtia on pakko hidastaa. Vanha selkävammani oireili melkein yhtä vakavasti kuin sinä päivänä kun se murtui, mutta minut jätettiin sairaalan lattialle oman onneni nojaan. Olin viikon työkyvytön ja to do -lista vain jatkoi kasvamistaan.

P5232373.jpg

Sairaslomalta matka jatkuikin turhankin tapahtumarikkaaseen Tukholmaan, jossa vanhat epäonnistuneet ihmissuhteet joutuivat vielä entistä pahempaan umpisolmuun. Kesti kuukauden että jaksoin viettää aikaa iloisten pariskuntien keskellä hajoamatta pieniin palasiin.

Tukholman jälkeen tarpeeni hengähtää hetki konkretisoitui entisestään. Vietin äitin kanssa rauhallista hotellilomaa karkkipussin ja hyvän leffan äärellä, kunnes varttia myöhemmin jouduin keskelle pahoinpitelydraamaa soittelemaan poliiseja ja ambulansseja kun naapurihuoneesta huudettiin apua viimeiseen hengenvetoon.

Tässä vaiheessa tapahtumarikasta vuotta oli vain kaksi vaihtoehtoa: terapia tai koiranpentu. 

Näin päädyinkin jo viikkoa myöhemmin suloisen Romaniasta pelastetun koiran kotihoitajaksi kunnes sille löytyisi oma loppuelämän koti. Ehdin viikossa kiintyä suloiseen sekarotuiseen koiraystävään, vietimme kaikki päivät sohvalla rapsutellen. En muista koskaan kiintyneeni eläimeen niin nopeasti tai voittaneeni jonkun eläimen täydellisen luottamuksen niin lyhyessä ajassa. Tämä koira oli juuri se mitä elämääni olin tarvinnut. Minä pelastin koiran ja koira pelastaisi minut.

P5111218.jpg

Kaikki kuitenkin muuttui viime sunnuntaina, juuri kun koiralle oli jo löytynyt loppuelämän koti johon se olisi tänään muuttanut. Koiralla ilmeni vakava neurologinen vaiva, joka teki sunnuntaista täydellisen painajaisen jota en vieläkään voi uskoa todeksi. Illan tapahtumat olivat sen verran tavallista dramaattisemmat, että en tahdo avata niitä sen enempää. Valitettavasti seurauksena ainut vaihtoehto oli koiran lopettaminen – niinpä vietin maanantai illan itkien eläinlääkäriaseman lattialla rapsuttaen pientä jo niin rakasta nelivuotiasta ystävääni kunnes sen sydän lopetti lyömästä.

Puoli vuorokautta kului shokkitilassa, jonka jälkeen en olekaan lakannut itkemästä. Olin poissa kotoa kolme päivää ja olen yrittänyt pitää itseni kiireisenä jotta en jäisi yksin ajatusteni kanssa ihan vielä.

Viime aikojen tapahtumat ovat murtaneet sydämeni pieniin palasiin, mutta onneksi pahin on takana päin. Onneksi elämässäni on ystäviä, jotka tällaisessa tilanteessa muuttavat kiireiset aikataulut ollakseen tukenani – en olisi selvinnyt ilman Kathriniä, Lisaa tai Milouta. Vastapainona olen myös todella surullinen huometessani miten yksin olen silti jäänyt, miten lopulta todella harva jaksaa välittää silloin kun sitä kaikista eniten tarvitsee. Latasin jopa Whatsappin puhelimeeni uudelleen, koska epäilin sen olevan riikki kun en kuullut pitkään aikaan kenestäkään ja yleensä puhelimeni piippaa monta kertaa päivässä – ehkä se piippaa taas kun kaikki on hyvin. En tahdo tuomita ketään, we all have our battles. Kärsin pelastussyndroomasta ja olen siksi aina valmis laittamaan jonkun toisen hyvinvoinnin omani edelle ja yllätyn joka kerta oppiessani että meistä jokainen ei ole samanlainen.

True friendship isn’t about being there when it’s convenient, it’s about being there when it’s not.

P5232360.jpg

Vietän tämän viikon nuollen henkisiä haavojani ja kerätessä voimiani. Kaiken tämän jälkeen odotan vielä enemmän tulevaa. Haluan panostaa töihin ja päästä takaisin seikkailulle –  työ ja matkailu on aina tehnyt minut onnelliseksi.

Uskon että ihan jokaisessa kokemuksessa on lopulta jokin blessing in disguise. Ehkä tämän kaiken jälkeen opin pitämään itsestäni parempaa huolta ja opin valitsemaan ympäröivät ihmiset paremmin. Opin mikä minulle on tärkeää ja miten onnekas olenkaan tätä kaikkea tapahtunutta lukuunottamatta. Hajoaminen pieniin palasiin auttaa rakentamaan kaiken uudelleen, vielä entistä paljon paremmin.

You Might Also Like...

14 Comments

  • Reply
    Otto Lilja
    July 20, 2017 at 2:30 pm

    Tsemppiä babe ❤ Omaan elämään kannattaa suhtautua vähän kuin tv-sarjaan. Ihmisiä tulee ja ihmisiä menee, kaikilla ei vaan ole tarkoitus jäädä. Tosi cheesy mutta jos jossain jaksossa menee huonosti niin yleensä suunta on vaan ylöspäin. Useimmiten asiat kääntyy parhain päin ja siihen tarvii vaan vähän siivousta. Saapahan taas pari lukua lisää elämänkertaan. Voimahali X

    • Reply
      Veera Bianca
      July 20, 2017 at 2:41 pm

      Kiitos ihana! <3 Sun ja mun elämät kyllä vaikuttaa välillä niin paljon enemmän tv-sarjoilta kuin tosielämältä, hahaha! Kiitos voimahalista, ne on tarpeen xx

  • Reply
    Jerry / Pako Arjesta
    July 20, 2017 at 2:57 pm

    On kamalaa, että oot joutunut kestämään näin paljon draamaa noin lyhyen ajan sisällä :(. Vaikka koiran pelastusoperaatio päättyi loppujen lopuksi erittäin surullisella tavalla, olen ihan varma siitä, että te molemmat saitte siitä irti jotain valtavan positiivista ja sellaista, joka ei katoa koskaan. Kuten sanoin jo aiemmin, annoit sentään Manulle sitä rakkautta, mitä hänen olisi pitänyt saada jo alusta asti. Toivotan voimia, joiden avulla pääset tämän kaiken yli aikanaan, vaikka siitä arpi varmasti jääkin :/. Ja edelleen sanon samaa kuin ennen – eli laita vaan viestiä, jos yhtään tuntuu siltä, että tarvitset juttukaveria.

    • Reply
      Veera Bianca
      July 20, 2017 at 3:22 pm

      Kiitos Jerry! <3 Juttukaverit on harvinaisen tervetulleita!

  • Reply
    Tiia K
    July 20, 2017 at 3:09 pm

    Rakas ja ihana Veera <3 Kävin kyttäämässä miten Manulle kävi, kunnes bongasin suru-uutiset. Eläimen lopettaminen ja vielä ihan yksin, on sellainen hetki, että käyn itsekin vieläkin läpi painajaista kissamme lopettamisesta viime maaliskuussa. Kaikki mitä sinulle on tapahtunut on kohtuutonta ja kohtuuttominta on ystävät, jotka eivät kestä kohdata toista ihmisenä, ihmisenä, jolla on pohjaton suru. Aito ystävyys perustuu moninaisuuteen, siihen että toinen kestää ne kaikki tunteet, tukee kun on surua ja iloitsee, kun on onnistumisia. Näitä kultakimpaleita onkin harvassa. Olemme itse perheenä saaneet huomata, että päähäntaputtajia vielä riitti, kun elämä oli helvettiä, mutta parempina aikoina jotkut eivät kestäneetkään iloa ja onneamme, vaan se piti yrittää ampua alas.

    Olet upea ja on ilo oppia toivoakseni tuntemaan sinut. Kirjoitat todella koskettavasti ja hienosti ja kuvasi ovat vailla vertaansa, minulle olet ihan huipputyyppi, vaikka ei vielä täysin tunnetakaan.

    Paljon voimahalauksia ja jos jotain hyvää, niin ne aidot ystävät erottuvat valoina pimeydessä ja tuikkivat kirkkaammin, kuin mikään muu. <3

    • Reply
      Veera Bianca
      July 20, 2017 at 3:23 pm

      Voi ihana sinä, kiitos niin kauniista sanoista! <3 Tietäisitpä miten paljon ne lämmitti rikkinäistä sydäntä! 🙂 Olen onnellinen että ollaan eksytte toistemme ihmeellisiin elämiin ja varmasti tulemme tuntemaan toisemme vaan entistä paremmin! xx Kiitos voimahalauksista, ne on harvinaisen tarpeen!

  • Reply
    Karoliina
    July 20, 2017 at 3:13 pm

    Voi rakas ystävä <3
    Mä niin toivon, että asuisin lähempänä ja voisin tulla ja kattoo vaan yhdessä Netflixiä tai jotain, ja syödä testimielessä kaikki Ben&Jerry's jäätelömaut läpi! Jonain päivänä vielä toi kokeillaan! 😀 Miljoona halia ja muista, että sä oot huippunainen ja sun sydän on puhdasta kultaa <3

    • Reply
      Veera Bianca
      July 20, 2017 at 3:23 pm

      Voi ihana sinä! <3 Mitään tässä maailmassa en tarvitsisi juuri nyt yhtä paljoa kuin ystävää, Netflixiä ja Ben & Jerry'sin jokaista jäätelömakua, apua <3

  • Reply
    Mikaela
    July 20, 2017 at 3:55 pm

    Joskus maailma ryöppyää joka suunnalta ja tuntuu, ettei loppua näy. Itseä pitää vaan hoitaa, mutta ei kuitenkaan sulkeutua marinoitumaan. Antaa anteeksi menneille, hengittää, surra surua samalla kun elää eteen päin. Maailmaan intohimoisesti suhtautuminen on sitä kaikista perspektiiveistä. May the force be with u!

    • Reply
      Veera Bianca
      August 2, 2017 at 11:04 pm

      Näin se on kyllä viime viikkoina juurikin tehnyt…Huh huh! Ei tässä auta kuin hengittää ja jatkaa sitten taas eteenpäin! 🙂 Kiitos sun sanoista <3

  • Reply
    Ella
    July 21, 2017 at 12:40 am

    Tsemppihalit Portlandista! Suosittelen lämpimästi terapiaa, vaikkei mitään akuuttia olisikaan. Asioihin on hyvä puuttua, kun vielä on motivaatiota keskustella. Menneisyyden kanssa tulee sinuiksi, ja terapiasuhde on olemassa, jos tulee uusia vastoinkäymisiä tai haasteita (joita väistämättä tulee). Voimia!

    • Reply
      Veera Bianca
      August 2, 2017 at 11:04 pm

      Voi kiitos! <3 Erittäin hyvä vinkki otettu vastaan! 🙂

  • Reply
    Sanna I Siveltimellä
    July 25, 2017 at 3:48 pm

    Voi Veera <3 En osaa muuta sanoa, kuin että tummimman ja synkimmänkin yön jälkeen nousee aina aurinko. Ja mikään muu kuin aika, ei paranna haavoja. Plus tietty ystävät, suklaa ja jätski <3 Hirrrrmusesti voimaannuttavia halauksia sinulle ihana!

    • Reply
      Veera Bianca
      August 2, 2017 at 11:07 pm

      Ei sitä muuta tarvitsekaan sanoa! <3

    Leave a Reply