Author

Veera Bianca

Browsing

9 x unohtumatonta hetkeä Kreikan Kassandrassa

*Pressimatka: Municipality of Kassandra

Tällaisena syksyisen sateisena ja flunssaisena maanantaina ajatukset karkaavat väkisinkin takaisin Kreikan auringon alle, Kassandraan. Voi kumpa voisin palata edes hetkeksi takaisin näiden kuvien ihaniin maisemiin ja unohtumattomiin hetkiin. Kreikan Kassandra on ollut yksi tämän vuoden parhaita ja yllättäviäkin kohteita. Voihan fetajuusto.

1.Auringonlasku ja illallinen Kappa Resortin terassilla

Täydellisen purjehduspäivän jälkeen suuntasimme minibussillamme ilalliselle Kappa Resortiin. Toroneos Bayn yläpuolella sijaitseva Kappa Resort on täydellinen luksusmajoitus rauhallisessa luonnon helmassa. Resortin ystävällinen henkilökunta, täydelliset kreikkalaiset maisemat ja maut veivät kaikki aistit mennessään. Herkullisen illallisen ja muutaman viinilasin jälkeen bongasin ravintolan yläpuolelta tyhjän terassin, johon päätin hipsiä ihastelemaan auringonlaskua.

DSG_3000

DSG_2977

DSG_2913

DSG_2947

2. Fiilistelyä oliivipuiden katveessa

Majoituimme ensimmäiset kaksi yötä valokuvaajani Ranian kanssa vähän kauempana muita ruotsalaisia bloggaajakollegoitamme, joten osa päivästä kului autossa ajellessa hotelliltamme muiden luokse. Vaikka autossa istuminen oli jossain vaiheessa hieman puuduttavaa, pysähdyimme päiväsaikaan kauniissa paikoissa ottamassa valokuvia. Ensimmäisenä päivänä ajoimme niemimaan vuoristoisen tien halki ja pysähdimme ihastelemaan maisemia alla olevissa maisemissa oliivipuiden keskellä.

DSG_2039

DSG_2007

Kangaskassi: BEdesign

DSG_2004

DSG_2028

DSG_2013

3. Mr. Snuggles ja muut kissaystäväni

Onnekseni valokuvaajani Rania sattuu olemaan kaltaiseni crazy cat lady – tai oikeastaan vielä huomattavasti hullumpi kissanainen. Kreikassa on paljon kulkukissoja, etenkin joidenkin resortien lähellä koska niistä löytyy helpoiten ruoantähteitä. Mehän ystävystyimme jokaisen vastaantulevan pienen kissan kanssa ja osalle annoimme nimet. Mr. Snugglesin olisimme halunneet ottaa mukaan kotiin.

DSG_1991

DSG_2582

4. Veneretki Välimerellä auringonpaahteessa

Tästä veneretkestä kirjoitinkin aiemmin jo oman postauksensa, mutta kokemus oli yksi vuoden parhaista joten se ansaitsi maininnan myös täällä uudelleen. Veneilimme täydellisen aurinkoisena päivänä Välimeren aalloilla yhdessä paikallisten matkailualan toimijoiden kanssa. Loppumatkasta päädyinkin kannelle tanssimaan kreikkalaisen folkmusiikin tahtiin – ilmeisesti tämä rytmi löytyi multa verestä, go figure.

DSG_2679-Redigera.jpg

DSG_2845.jpg

DSG_2717.jpg

DSG_2769.jpg

5. Lounas Sani Dunes resortissa

Täydellistä hemmottelukesälomaa kaivatessa suosittelen lämpimästi suuntaamaan Sani Dunes resortiin rentoutumaan. Rauhallinen täyden palvelun tyylikäs resort sopii erityisesti aikuiseen makuun laadukkaine ravintoloineen ja hyvinvointipalveluineen. Resortin uima-allas houkuttelee kuumana päivänä, mutta aivan vieressä on myös meri täydellisellä valkoisella hiekkarannalla. Me nautimme Sani Dunes resortissa lounasbuffetin, joka oli yksi parhaista buffetaterioista hetkeen.

DSG_2150

DSG_2189

DSG_2183

DSG_2153


6. Kaikki tapaamamme ihmiset

Laskeuduttuani Thessalonikin lentoasemalle, en ollut vielä ihan vakuuttunut kreikkalaisesta palvelukulttuurista. Kassandrassa kuitenkin niin matkailutoimijat kuin ravintoloiden tarjoilijat ottivat meidät kaikkialla avosylein ja hymyin vastaan. Harvemmin tällaisella järjestetyllä pressimatkalla tulee niin läheisiksi itse järjestäjien kanssa, mutta nyt pidän heitä jo hyvinä ystävinäni. En koskaan unohda autokuskiamme Ritaa joka antoi minulle päivittäin tärkeitä elämänohjeita ja jonka kanssa lauloimme ABBA-hittejä keskellä yötä ajaessa vuoristoteitä. Tai tanssimista Marian kanssa laivan kannella. Enkä toista ihanaa Mariaa, joka antoi minulle hattunsa muistoksi matkasta. Ja mikä parempaa kuin jakaa nämä kaikki kokemukset rakkaiden bloggaajaystävieni kanssa.

DSG_2802.jpg

DSG_2973

DSG_2871.jpg

7. Aamukahvi Välimeren maisemalla

Ensimmäisenä päivänä kiertelimme ympäri saarta ihastellen ihmeellistä luontoa ja kreikkalaista historiaa aina päihtyneen hurmion ja hedelmällisyyden jumalan temppelin raunioilta meren rannalle. Ihana ylempänä mainittu Rita kävi hakemassa väsyneille matkailijoille jääkahvit, joita kelpasi nauttia näissä maisemissa. Alemmassa kuvassa istun muuten hyvin terävien piikikkäiden kasvien päällä ja noustessa ylös sain molemmat kädet vuotamaan verta – because anything for Instagram…

DSG_2103

DSG_2126

DSG_2093

DSG_2116-Redigera

DSG_2048

8. Lounas Pohodassa

Ajaessamme Thessalonikista Kassandraan, pysähdyimme lounaalla Pohodassa. Osuimme sattumalta myös kuokkimaan ruotsalaisiin häihin rannalla. Pohoda on trendikäs ja viihtyisä ravintola aivan meren rannalla. Suunnittelimmekin heti, että matkan loppuun mennessä minun olisi pitänyt löytää aviopuoliso, sillä juuri tällaisessa paikassa haluaisin viettää omat hääni!


9. Täydellinen aamu Ammon Zeus hotellin rannalla

Viimeisenä iltana muutimme ruotsalaisten bloggaajakollegoidemme hotelliin Ammon Zeusiin ja nautimmekin cocktaileja aamun pikkutunneille saakka rantatuoleissa. Aamulla heidän lähdettyä jo kotimatkalle kohti Tukholmaa, minä vasta heräilin peittojeni alta. Ammon Zeusin aamiainen pienessä viiniflunssassa maistui erinomaiselta, jonka jälkeen nappasin läppärini ja suuntasin loppupäiväksi rannalle ennen lentoani Helsingin kautta Reykjavikiin.


Valokuvat (paitsi kohdat 8-9): Ⓒ Rania Rönntoft / Northbound Journeys

Pyhiinvaeltamassa Japanissa: Kumano Kodo

*Matka Japaniin toteutettiin yhteistyössä Finnairin kanssa

P9280225

Edessäni avautuu loputon metsä jylhine puineen. Asettaudun makaamaan maahan sammaleen keskelle ja katson ylöspäin. Puiden korkeus huimaa ja niiden välistä hiipivät auringonsäteet sokaisevat katseeni hetkellisesti. Tunnen oloni hyvin pieneksi näin suuren ja henkeäsalpaavan luonnon keskellä. Japanilaiset harjoittavat ’metsähengittelyä’ sen terveysvaikutteiden vuoksi, tälle on jopa oma sana – shinrin-yoku. Hengitän hetken syvään ja valmistaudun jättämään kaiken menneen taakseni. Tämän päivän muistaisin aina. Torstain 28.9.2017, päivän jona pyhiinvaelsin Japanissa.

Kumano Kodo on Unescon maailmanperintökohde, joka koostuu useista vaelluspoluista joiden varrelta löytyy temppeleitä ja jumalien patsaita. Entisaikojen hallitsijat ja uskonnollisesti merkittävät henkilöt ovat kävelleet Kumano Kodon halki jo tuhansia vuosia sitten. Vielä tänäkin päivänä Kumano Kodon pyhiinvaelluksen tarkoituksena on tuoda vaeltajalle mielenrauhaa, henkistä puhdistautumista ja pelastusta.

P9280267

P9280207

P9280204

Pyhiinvaellusreitti alkaa noin tunnin junamatkan päästä Osakasta, johon lensimme Finnairin siivin suoraan Helsingistä yhdeksässä tunnissa. Luotijuna kuljetti meidät Osakasta Kii-Tanabeen asemalle, josta pääsee paikallisbussilla valleusreitille.

Kumano Kodo tarjoaa pyhiinvaellusvaihtoehtoja jokaiselle matkailijalle. Meidän pyhiinvalleus oli 7 kilometriä metsissä ja vuoristossa ja sen kesto oli hieman yli kolme tuntia. Kumano Kodo tarjoaa pyhiinvaellusreittejä myös useammiksi päiviksi. Meidän määränpäänämme oli Kumano Hongu Taishan pyhättö. Muita mahdollisia määränpäitä on esimerkiksi Kumano Hayatama Taisha, Kumano Nachi Taisha tai Nachin vesiputous.

P9280223

P9280221

P9280227

P9280214

Omaa pyhiinvaellustani en suorittanut uskonnollisista syistä, sillä en kuulu mihinkään uskontoon – tosin buddhalaisuuden periaatteet ovat varmasti lähinnä omiani ja myös matkan varrella pysähdyin aika ajoin rukoilemaan eri buddhalaisten jumalien patsailla. Osaksi halusin pyhiinvaelluselämyksestä kaiken irti ja osa minusta on sen verran taikauskoinen, että en jättäisi vastaavanlaisia mahdollisuuksia välistä. Matkan varrella tuli vastaan buddhalainen jumalapatsas, joka parantaa hammassäryn. Olinhan itse kärsinyt hammaskivusta kohta jo kaksi viikkoa – so it was worth a try. Hammaskipu itseasiassa syystä tai toisesta pysyi tiessään seuraavan vuorokauden kokonaan, mutta palasi taas päivän kuluttua. Tiedä sitten oliko tämä vain hassua sattumaa.

Kumano Kodon pyhiinvaellus merkitsi itselleni kuitenkin erityisen paljon. Onhan pyhiinvaelluksen tehtävänä tuoda mielenrauhaa ja puhdistautua menneistä. Kuten olen aiemmin jo täällä maininnut, 2017 kesä ei ole ollut elämäni kesä. Olen kävellyt läpi henkisen helvetin ja menettänyt matkan varrella paljon. Jos ollaan ihan rehellisiä, vietin loppukesän ja alkusyksyn tukahduttaen kaikki tunteeni loputtomiin elämyksiin ja viiniin täyteisiin pitkiin iltoihin vältellen todellisuutta. Toki matkustaminen on myös työtäni, mutta sitä paremmin se toimi tekosyynä. Enpä siis keksinyt parempaa tapaa päättää tätä kahden kuukauden ’pakomatkaa’ kuin pyhiinvaeltamalla halki japanilaisen vuoren.

P9280217

P9280263

P9280258

P9280261

P9280254

Puolessa välissä vaellusta pysähdyimme lounaalle pienen mökin viereen, josta sai kahvia, teetä ja mehua. Olimme saaneet hotellista bambuun käärötyt lounaslaatikot mukaan, jotka nautimme metsän reunalla. Japanissa lounasboksit on hieman kotimaisia herkullisempia, perinteisen kuivan sämpylän ja pillimehun sijaan oli meillä mukana aamulla valmistettua yrttiteetä, lohta, kasviksia, erilaisia riisistä valmistettuja onigireja, lotusta ja sieniä.

Lounas oli oikeastaan ainut hetki päivän aikana jolloin törmäsimme myös muihin pyhiinvaeltajiin, muutoin meistä jokainen sai kävellä reitin hyvin omassa rauhassaan. Mukanamme oli paikallinen opas, joka opasti meitä esimerkiksi kertomalla eri jumalien patsaista matkan varrella.

P9280253

P9280249

Kumano Kodon yhteydessä sijaitsee Tanabe City, jossa suurin osa pyhiinvaeltajista majoittuu (me jatkoimme matkaa takaisin kohti Osakaa). Tanabesta löytyy hyviä ravintoloita ja majoituskeskuksia. Täällä majoittuessa tonnikalasashimia on btw pakko maistaa! No tuna will ever taste the same afterwards, my oh my! 

Tanabessa harva puhuu kunnolla englantia, joten kannattaa hoitaa matkajärjestelyt etukäteen Wakayama Tourismin sivuilta.

P9280269

P9280271

Finnair lentää tällä hetkellä 19 kohteeseen Aasiassa. Japaniin Finnair lentää päivittäin Tokioon, Osakaan ja Nagoyaan sekä kesäkaudella Fukuokaan. Me lensimme Osakaan, jossa vietimme yhden kokonaisen päivän. Blogipostaus Osakasta tulossa lähiaikoina!

Kreikkalainen veneretki

*Pressimatka: Municipality of Kassandra

Kreikan auringon paahtaessa ja tuulen lyödessä vasten kasvoja vanhan puuveneen kannella, aivan keulan päädyssä – sitä jotenkin tuntee elävänsä. Etenkin kun unohtaa aurinkorasvan ja muistuttaa iltapäivästä väritykseltään lähinnä hummeria. Vaikka ihoni kuoriutuu vielä viikkoakin myöhemmin kuin käärmeellä, oli koko aamupäivän kestävä veneretki merellä yksi unohtumattomimpia elämyksiä tänä syksynä.

DSG_2722.jpg

DSG_2696-Redigera.jpg

DSG_2688-Redigera.jpg

DSG_2604.jpg

DSG_2859.jpg

Valokuvaajani Rania, Northbound Journeys -blogista

DSG_2715.jpg

Bloggaajakollega Peter, Freedomtravel -blogista

DSG_2857.jpg

Bloggaajakollega Christian, Matochresebloggen -blogista

DSG_2694-Redigera.jpg

Halkidikin niemimaalla sijaitseva Kassandra on yksi Kreikan parhaiten pidetyistä salaisuuksista. Turistirysät ovat syyskuussa jo lentäneet koteihinsa ja ympärillä on vain Kreikan kaunis koskematon luonto. Toki tarjolla on edelleen yöelämää ja erinomaisia ravintoloita niitä kaipaaville. Kassandra on hyvinkin iso alue ja tarjoaa siksi jokaiselle vähän jotakin.

Vierailimme Kassandrassa matkakohteen kutsuvieraina ja taisimme kaikki ihastua paikkaan niin, että suunnitellemme porukalla paluuta ensi keväälle. Lisää matkakohteesta itsestään kuitenkin seuraavassa postauksessa!

DSG_2642.jpg

DSG_2732.jpg

DSG_2621.jpg

DSG_2756.jpg

DSG_2736.jpg

Vietin muutaman päivän Kreikan Kassandrassa ruotsalaisten bloggaajakollegoiden kanssa. Kerron teille Kassandrasta myöhemmin vielä lisää, mutta ennen kuin jatkan matkaa täältä Finnairin lentokenttäloungesta Japaniin, halusin jakaa kanssanne tämän ihanan muiston päivästämme merellä.

Veneelle oli kutsuttu meidän lisäksi paikallisia hotellijohtajia ja muita matkailualan edustajia. Minulla sattuu kuitenkin olemaan sellainen vika, että jos pääsen veneeseen – menen välittömästi keulaan tuijottamaan aaltoja enkä voi minglaa juuri kenenkään kanssa matkan aikana.

DSG_2766.jpg

DSG_2791.jpg

DSG_2826.jpg

DSG_2831.jpg

Toki aamupäivän mittaiseen venematkaan mahtui myös muutama kylmä mojito ja takakannella tanssimista kreikkalaisen folkmusiikin tahtiin. Tanssiessani kreikkalasia hittibiisejä ja hymyillessäni onnellisena ja aavistuksen humaltuneena, huomasin vieressäni istuvalla naisella paidan jossa luki ’to travel is to escape for a while’ and man whas she right.

All photographs are Ⓒ Rania Rönntoft / Northbound Journeys

Tässä vielä pieni video matkaltamme Kassandrasta. Oma video on vasta tekeillä, joten tässä välissä pääsette reissufiilikseen mukaan Freedomtravel-blogin pätkällä:

The magic of North Iceland

Terveisiä taas täältä Islannista! Viime viikkojen reissut on pitäneet niin kiireisenä, että blogista puuttuu vielä laittoman monta juttua ainakin viime viikkojen reissuista Vietnamiin ja Kreikkaan. Elän taas niitä aikoja kun kyseenalaistan miksi minulla yleensä on helsinkiläinen yksiö, sillä se on nykyään enimmäkseen tyhjillään. Rakastan matkustamista jotenkin päivä päivältä enemmän ja rankan kesän jälkeen kun Helsinki ei tunnu enää samalla tavalla kotoisalta, road has become home.

veera-1393 (1).jpg

Lensin eilen Kreikasta lähes suoraan tänne pohjoiseen Islantiin yhteistyössä Icelandairin kanssa. Tämä on kolmas matkani Islantiin tämän vuoden aikana, mutta ensimmäinen kerta täällä henkeäsalpaavan ihmeellisessä pohjoisessa. Hyppäsimme eilen Reykjavikin lentoasemalta pienen kopterikoneen kyydissä Akureyriin – lentoasema muistutti lähinnä bussiasemaa, matkustajien ei tarvinnut kävellä edes turvatarkastuksen läpi. Maisemat lentokoneesta muistutti Jurassic Parkia ja lisäksi olin varma että voisin spotata hattarapilvien välistä yksisarvisen, mutta syystä tai toisesta molemmat jäi tällä kertaa väliin. Ehkä paluumatkalla.

Myöhemmin tänään spottasin uima-altaasta käsin valaan ja delfiinin.

veera-1522.jpg

veera-1530.jpg

Aloitimme aamun ajamalla Lytingsstadirin islanninhevostallille, jossa saimme tutustua tilan yli sataan hevoseen ja muutamaan koiraan. Vierailu täällä oli itselleni taas hyvä muistutus siitä, että pohjimmiltani I’ll always be a country girl. Lisäksi oli hienoa huomata, että tulin tilan koirien kanssa heti mainiosti toimeen enkä pelännyt niitä ollenkaan. En ole siis aiemmin ikinä pelännyt koiria, mutta tänä kesänä minulla kotihoidossa ollut romanialainen kulkukoira oli päättää parhaan ystäväni päivät keittiössäni ja kokemus oli traumaattisempi mitä kumpikaan osasimme odottaa. Ihanaa kuitenkin jo nyt huomata, että kyllä tämä tästä.

Päivän ohjelmaan kuului myös vierailu silakkamuseossa ja kalannahkapaahtimossa (wait what?). Uskokaa tai älkää, Islannin silakkamuseo on mielenkiintoisin museo jossa olen koskaan vieraillut – ja olenhan sentään vieraillut seksimuseossa Amsterdamissa.

veera-1751 (1).jpg

IMG_0213.jpg

IMG_0209.jpg

Islantilainen ruoka ei myöskään koskaan petä. Pysähdyimme mahdollisesti maailman taivaallisimmalla  lounaalla Sauðárkrókurissa, Kaffi Krokur -ravintolassa. Alkupalaksi oli lohta seitsemmällä tapaa, ravintolan omistajan miehen metsästämää hirveä mustikoilla ja mansikoilla ja pääruoaksi senkin verran eksoottista lihaa kuin islanninhevosen varsaa. When in Rome you know.

Illallisen nautimmekin täällä Siglo Hotellissa ja sekin vei taas tapansa mukaan kielen mennessään. Miksi ruoka maistuu niin hyvälle Islannissa?

IMG_0186.jpg

IMG_0216.jpg

Eipä tässä kuitenkaan tähän väliin kummempaa. Nyt ajattelin ihastella hetken revontulia hotellihuoneeni ikkunasta ennen nukkumaan menoa. Aamulla lähdemme pienellä veneellä valaiden sekaan.

Kuvat minusta: Johanna Koskiranta / Hellan ja viinilasin välissä -blogi

Mekong Delta & yksisarvisten saari

Mekong Delta on ollut pitkään bucket listallani ja vihdoin tällä Vietnamin matkalla lähdin kahden päivän retkelle hieman Ho Chi Minh Cityä kauemmas. Normaalisti Saigonissa matkatoimistot myyvät kolmen päivän retkiä Mekong Deltalle, mutta meidän matka oli mitoitettu erikseen kiireiselle lehdistölle. Ajoimme bussilla Ho Chi Minh Citystä pari tuntia Mekong Deltalle.

Mekong on yksi maailman suurimmista joista. Joki alkaa Tiibetistä ja kulkee sitä kautta Kiinan, Myanmarin, Thaimaan, Laosin, Kambodžan ja Vietnamin kautta Etelä-Kiinan mereen.

IMG_0103.jpg

IMG_0098.jpg

P9090514.jpg

IMG_0060.jpg

Matkamme ensimmäinen pysähdys oli Vinh Trang Pagoda, jossa pääsimme ihastelemaan alemmissa kuvissa olevia valkoisia buddhia. Myönnettäköön, en jäänyt kuuntelemaan opastamme hetkeksikään vaan riensin tervehtimään valtavia buddhia vauhdilla ennen muita turisteja. Vinh Trang Pagoda sijaitsee lähellä Mỹ Thon kaupunkia. Myönnettäköön myös, että minulla on harvoin kovin suurta kiinnostusta historiaan, vaan haluan ennemmin kokea ympärilläni olevan maailman juurikin siinä nykyhetkessä ja ihan itse. Pagodassa itseäni kiinnostikin nimenomaan enemmän itse buddhalaisuus kuin temppelin porttien rakentamisen vuosiluku. En kuulu mihinkään uskontoon, mutta buddhalaisuudessa on paljon arvoja jotka menevät yksi yhteen omien arvojeni kanssa.

Pagodalta matkamme jatkui kohti Mỹ Thon venesatamaa.

P9090471.jpg

P9090484.jpg

P9090487.jpg

P9090488.jpg

Mỹ Thonista veneemme seilasi kohti yksisarvisten saarta, Unicorn Islandia, eli Thoi Sonia. Yksisarvisten saari saattaa tosin kuulostaa hieman taianomaisemmalta mitä se todellisuudessa oli – saarella ei valitettavasti ollut yksisarvisia, mutta bongasin kyllä pari paikallista ponia. Don’t get me wrong, saari on silti ehdottomasti vierailemisen arvoinen. Thoi Sonilla meitä hemmoteltiin saaren omilla täydellisen herkullisilla tuoreilla hedelmillä ja musiikilla.

Matkasimme saarelta taas toiseen satamaan hevoskärryjen kyydissä, jonka jälkeen vuorossa oli kookospalmujen katveessa soutaminen pienissä puuveneissä Mekongia pitkin. Minä ja bloggaajakollegani Gloria tietysti eksyimme veneemme kanssa vähän rajumpaan aallokkoon ja veneemme otti niin ison hörpyn Mekongia, että voisin sanoa uineeni joessa. Tämän kruunasi lisäksi se, että unohdin kaikki housuni Suomeen (kyllä) ja sainkin viettää vielä kymmenisen tuntia märissä mädän kalan tuoksuisissa housuissani.

IMG_0012.jpg

IMG_0027.jpg

IMG_0149.jpg

IMG_0052.jpg

IMG_0071.jpg

IMG_0066.jpg

IMG_0002.jpg

IMG_0046.jpg

Soutelun jälkeen vierailimme mm. ampiais- ja käärmefarmilla. Tällaiset paikat on kuitenkin sen verran creepy, että en tainnut kauhuissani ottaa edes valokuvia, haha. So let’s skip straight to the part with coconuts. Pääsimme valmistamaan kookoskarkkeja kookoksesta samalla kuin joimme kookosvettä kookoksesta. Oi kookokset rakkaat pienet. Olen aina ollut aivan sekaisin kookoksesta.  Ja tämä kappale on basically testi siitä miten monta kertaa blogipostauksessa voi mainita sanan kookos. Oi kookos.

Ostin itselleni tuliaiseksi durianin makuisia kookoskarkkeja. Onko teistä kukaan muu maistanut duriania? Itsehän olen lähes pakkomielteinen tämän erikoisen hedelmän suhteen.

IMG_0024.jpg

Pitkän seikkailupäivän jälkeen majoituimme Mekongjoen varrella Mekong Riverside Boutique Resortisssa. Resortista tuli napsittua vain vähn kuvia, sillä seilasimme sinne myöhään illalla ja jatkoimme matkaa jo aikaisin aamulla. Sen verran mitä resorttiin ehti tutustua, olisin majoittunut siellä mielelläni vaikka viikon. Resortti sijaitsee omalla saarellaan, johon pääsee vain puuveneen kyydissä. Matkalaukut kuljetettiin eri veneellä ja ne tuotiin suoraan omaan bungalowiin. Resortissa elettiin hyvin omavaraisesti ja kaikki hedelmät, kasvikset ja kalat saatiin omasta maasta ja vedestä. Resort on myös erinomainen pysähdyspaikka jos vaikka innostuu veneilemään Kambodžaan saakka.

IMG_0108.jpg

Toisena päivänä veneilimme resortista Cai Bo:n floating marketiin. Cai Bo:n floating market ei ole ihan samanlainen mitä esimerkiksi Thaimaassa käynyt matkailija odottaisi floating marketilta, mutta silti kokemisen arvoinen. Täällä markettiveneet oli hieman suurempia ja niitä oli harvemmassa. Turisteja ei näkynyt läheskään yhtä paljon mitä Bangkokissa, mutta toisaalta nähtävää ei periaatteessa samalla tavalla edes ollut. Täällä näki kuitenkin paremmin paikallisten elintarvikekaupan joen varrella. Lisäksi joen varrella oli paljon paikallista asutusta, joiden näkeminen oli vähintäänkin ajatuksia herättävää ja muistutti taas siitä miten näppärästi me asumme täällä Suomessa kodeissamme.

Floating marketing jälkeen hyppäsimme vielä puisten soutuveneiden kyytiin ja soudimme Tan Phongin saarelle lounaalle ennen matkaa kohti lentokenttää ja kotia.

IMG_0035.jpg

P9090516.jpg

IMG_0019.jpg

Mekong on kokemisen arvoinen ja mielenkiintoinen vaihtoehto ainaisille rantalomille. Oletteko te poikenneet Mekongilla jossain päin Aasiaa?


ITE HCMC sponsoroi matkani Vietnamiin, mutta kerron kokemukseni ja mielipiteeni aina omasta näkökulmastani. Voit seurata matkaamme Vietnamissa sosiaalisessa mediassa: #ITEHCMC