Bloggaaminen

And what if I miss the tropics

Vielä toissapäivänä istuin Aasian kuuman auringon alla rantahiekassa halaillen tuoretta kookostani taivaan muuttaessa väriä sinisestä violettiin. Nenäni oli palanut auringossa ja hiukseni kihartuneet kosteudesta niin, että ystäväni Annika luuli minun ottaneen permanentin paikallisessa kampaamossa. Thaimaassa asuva ystäväni Lisa istui vieressä ja pohdimme elämän ihmeellisyyksiä ja haaveilimme molemmat tulevista reissuista ympäri maailmaa. Olemmehan tunteneet toisemem jo hiekkalaatikolta saakka ja on ollut hauska nähdä mihin maailma on meidät molemmat kuljettanut vuosien varrella. Juuri tässä oli niin hyvä olla. Ja voi miten huomaan taas kuinka sieluni huutaa kaipuuta takaisin tropiikkiin.

Vaikka talvipakkanen on täällä kaunis kun aurinko porottaa kirkkaalta taivaalta, haluaisin olla etätöissä kotona kevääseen saakka. En minä osaa nauttia päivästä hiihdellen Töölönlahden jäällä.

IMG_0143.jpg
IMG_0065.jpgIMG_0107.jpg

Don’t get me wrong, asun ihan omasta valinnastani täällä Helsingissä ja olen siitä varsin onnellinen. Tämä matka kuitenkin muistutti taas miten paljon kotoisampi olo minulla on ilman kenkiä palmun alla kulkukoira kainalossa ja tulinen papaijasalaatti lautasella. Nämä ajatukset tulivat viime yönä jopa uniini. Puhuin juuri aiemmin tällä viikolla ystäväni kanssa siitä miten hän käy läpi kaikkia elämänsä asioita unissaan ja minä taas en.

Aamulla kuitenkin heräsin erikoiseen tunteeseen – tunuu kuin viime öinen uneni yrittäisi kertoa minulle jotain. Olin juuri laskeutunut Nicaraguaan ja etsin viihtyisää viiden tähden hotellia jossa majoittua. Päädyin kuitenkin edullisen guesthousen portaille, jossa sattui istumaan matkablogikollegani Urbaani Viidakkoseikkailijatar -blogin Laura. Laura vinkkasi, että elämä maistuu paljon enemmän elämältä täällä guesthousessa lähellä viidakkoa. Hän kehotti, että mitä jos vain jäisin.

Uneni jatkui Vietnamiin, jossa minua vastaan meloi toinen matkabloggaajakollega Gloria. Gloria näytti onnelliselta pienessä puoliksi hajonneessa puuvenessään ilman kenkiä ja vinkkasi, että minun kannattaisi liittyä seuraan.

Jokin tuossa unessa on ollut mielessäni koko päivän. 

P2190050.jpgP2190051.jpg

Muuttaessani 2016 syksyllä diginomadiksi Pohjois-Thaimaan Chiang Maihin koin saavuttaneeni yhden suurimmista unelmistani. Täysipäiväinen diginomadin elämä ei kuitenkaan ollut se oma juttu, mutta eihän sitä koko talvea voi Helsingissä viettää to be honest with you.

Tämä muutaman päivän matka takaisin Thaimaahan muistutti, että sieluni kaipaa sitä tropiikin tuomaa vapautta osan vuodesta. En näe muuttavani kokonaan Thaimaahan tai muualle tropiikkiin, mutta ehkäpä voisin viettää ainakin kuukauden tai kaksi jokaisesta talvesta maailman tuolla puolen.

Yksi viime vuosien parhaista oivalluksista on oikestaan ollut se, että aina ei tarvitse valita joko tai – ei minun tarvitse päättää missä maassa haluan viettää loppuelämäni vaan voin kutsua montaakin paikkaa kodikseni. Voin pitää kotia Helsingissä, mutta laskelmoida työni aina niin että voisin istua koneella hyvillä mielin kookosten keskellä vaikka marras- ja maaliskuun.

P2160134.jpgIMG_0047.jpgIMG_0192.jpg

Toinen hauska toteamus matkan varrella oli se miten monipuoliseksi matkailijaksi sitä voi yksi ihminen lukeutua – ei sitä tarvitse määritellä itseään backpackeriksi tai luksusmatkaajaksi tai miksikään muuksikaan ellei halua. Haaveilin ennen matkaa majoittuvani jossain ihanassa viiden tähden rantahotellissa uima-altaineen, mutta Ao Nangilla oli tähän aikaan niin sesonki että lopulta päädyin edulliseen hämmentävään sveitsiläiseen guest houseen, pienen turistibaarin yläkertaan. Ajatus kämäisestä guesthousesta ei oikein hotsittanut, mutta lopulta viihdyinkin siellä huomattavasti odotettua paremmin. Oikeastaan olin lopulta jopa tyytyväinen, että asuin pienen baarin yläkerrassa kuin kotona enkä missään täydellisen palvelun talossa – street foodia iltamarkkinoilta parvekkeella maistuu paljon enemmän elämältä kuin hieno A la carte -illallinen turistien seassa.

Mitä lentämiseen tulee, matkustin Krabille ja Dohaan Qatar Airwaysin bisnesluokassa ja totesin matkan aikana, että jatkossa en taida kaukolentoja kovin helposti turressa lentääkään. Miksi en saisi yrittäjänä hemmotella itseäni ja maksaa lennoista hieman enemmän nauttiakseni omasta rauhasta, hyvästä ruoasta ja mukavasta makuuasennosta? Yritykseni liikevaihdon osuessa lähelle 80,000 rahaa viime vuonna – on ehkä ihan ok jo hyväksyä ettei ole enää se sama köyhä opiskelija.

*Lue Qatar Airwaysistä lisää täältä: Lentoyhtiöarvostelu: Qatar Airways

Ja mikä parempi balanssi kuin kalliit lennot ja halpa majoitus? 😀 

Itseasiassa voisin lainata tässä kohtaa ylempänä mainitun blogikollegani Lauran uusinta postausta: 

Blogimaailman ja brändien vilskeessä tuntuu välillä, että pitäisi pystyä lokeroida itsensä vahvasti johonkin koppiin ollakseen uskottava siinä omassa kopissaan. Välillä yritän ja joka kerta palaan alkuperäiseen suunnitelmaan ja omimpaan olemukseeni seikkailla maailmojen välillä; etsiä kaupungin ja luonnon, menemisen ja olemisen sekä hippeilyn ja korkokenkäelämän tasapainoa. -Laura, Urbaani Viidakkoseikkailijatar

IMG_0132.jpgIMG_0150.jpg

Eipä tässä välissä oikeastaan muuta kuin tällaista randomia ajatusvirtaa. Hope it makes at least a little tiny bit of sense!

You Might Also Like...

22 Comments

  • Reply
    Elina | Vaihda vapaalle
    helmikuu 23, 2018 at 5:03 pm

    Se just eikä melkein näin. 🙂 Minäkin nautin siitä, että on koti minne palata, mutta mielelläni viettäisin kyllä isomman osan talvesta jossain ihan muualla kuin Suomessa. Samoin reissutyylejä voi olla samalla ihmisellä moniakin. Välillä luksusta ja välillä vähän vaatimattomampaa. Onhan se kiva nähdä niitä eri puolia matkustamisesta, eikä aina vain sitä yhtä ja samaa.

    • Reply
      Veera Bianca
      helmikuu 25, 2018 at 12:04 pm

      No sepä, jotenkin suunnittelin tämän huonosti kun oon ollut koko kesän ja syksyn reissussa ja nyt tämä kylvin talvi suurimmaksi osaksi himassa, onneksi kohta pääsee Espanjaan muutamaksi päiväksi. Ens talvena pitänee ottaa tavoitteeksi pidempi getaway! 😀

  • Reply
    Jaakko / Lomalla viimeinkin
    helmikuu 25, 2018 at 6:46 pm

    Jep, talvella on päästävä reissuun, mutta ei Suomesta kokonaan pois mieli tee. Itse tulee nykyään oltua koko kesä Suomessa ja sitten matkustelua eniten syksyllä ja talvella 😀 Qatar Airways on kyllä ihan paras ja niin hyvä lentoverkosto👍🏻

    • Reply
      Veera Bianca
      maaliskuu 5, 2018 at 8:39 am

      Jep, ei täällä koko talvea hullukaan kestä haha! 😀 Ja jep, juuri lennolla meinasin pudota tuolilta kun huomasin että nyt avattu reitit myös Canberraan ja Chiang Maihin, jotka ovat molemmat kaukokotejani! <3

  • Reply
    Terhi | VAGABONDA
    helmikuu 26, 2018 at 8:57 pm

    Voi apua, ihan tuli paniikki ajatellessani tuota, että jos pitäisikin päättää missä sitä haluaa loppuelämänsä asua! Aivan mahdoton juttu, ja onneksi sellaista päätöstä ei tarvitse tehdä. Tai ylipäänsä mitään vedenpitävää päätöstä, ei edes sitä, että onko backpackeri vai luksusmatkaaja. Pitää tehdä niin kuin just sillä hetkellä hyvältä tuntuu, sillä lokerot on ihan syvältä! 🙂

    • Reply
      Veera Bianca
      maaliskuu 5, 2018 at 8:38 am

      Hah, onneksi sitä ei tarvitse päättää oikeastaan ikinä! 😀

      Ihanaa miten moni muukin on samoilla linjoilla, että omaa matkailijaluonnetta ei tarvitse lokeroida vaan välillä voi heittää repun selkään ja joskus siemailla shamppista bisnesluokassa – ja joskus noikin kaksi voi yhdistää samaan reissuun!

  • Reply
    Teea | Curious Feet
    helmikuu 26, 2018 at 10:39 pm

    Rakastan asua Tampereella ja nautin nykyään myös talvesta, mutta on ihanaa katkoa se ja reissata talvisin lämpimään. Pari viime talvea tosin olen reissannut melko vähän ja kylmempiin kohteisiin, mutta eiköhän noita lämpimiäkin reissutalvia taas tule 🙂

    Ja tuo on totta, että ihmisellä voi olla erilaisia reissutyylejä. En ainakaan itse halua laittaa itseäni mihinkään lokeroon. Joskus on ihanaa matkustaa vaatimattomammin, joskus sitä.kaipaa vähän hienompia puitteita.

    • Reply
      Veera Bianca
      maaliskuu 5, 2018 at 8:39 am

      Mä en ole vielä oppinut nauttimaan talvesta juuri ollenkaan – hetken meinasin jo, mutta sitten käväisin Thaimaassa ja muistin että talvi ei tosiaan ole mun juttu, haha! 😀

  • Reply
    Anna | Muuttolintu.com
    helmikuu 27, 2018 at 4:38 am

    Terveisiä kookospähkinän ääreltä. Rakastan tropiikkia, jotenkin voin täällä fyysisesti ja henkisesti paremmin. Silti en kyllä tiedä, onko tää jatkuva diginomadielämä meitäkään varten, jää nähtäväksi. Tietyllä tapaa on jo nyt ikävä sitä, että on oma koti ja ne tutut ympyrät, jaa on tässä elämässä Aasiassa ja jatkuvassa liikkumisessa haasteensa ehdottomasti. Pysyvän pesän perustamisesta haaveilen Australian tropiikkiin, siinä saan kookospähkinät ja tropiikin ilmaston mutta samalla elää kotona. <3 Ja itseä myös joskus tympii tuo lokeroiminen, aina samalla tyylillä reissaaminen käy tylsäksi eikä ole yhtä antoisaa.

    • Reply
      Veera Bianca
      maaliskuu 5, 2018 at 8:40 am

      Terveisiä kaikille rakkaille kookospähkinöille multa! <3 Ja ymmärrän hyvin, itsekin voin aina tropiikissa niin monella tapaa paremmin! Jatkuva diginomadielämä ei ollut ihan mun juttu, mutta kyllä sitä hieman enemmän kaipaa taas, pitänee löytää kahden elämän välillä sopivampi balansssi! 🙂

  • Reply
    Sofia / Project Forever
    helmikuu 27, 2018 at 1:42 pm

    Mun mielestä itseään ei tarvitsekaan lokeroida. On ihan ookoo välillä luksusmatkailla ja välillä vetää pienellä budjetilla rinkka selässä. Ja näin keskipalkkaisena jälkimmäisenä mainittu monesti myös mahdollistaa satunnaiset edellämainitut. 🙂 Itselle olisi aika ultimaattinen unelma viettää vuoden mustimmat kuukauden tropiikin lämmössä, se varmasti parantaisi omaa hyvinvointia ja jaksamista huikeasti, ja jo luistaisi taas arkikin paremmin täällä harmaassa suomessa.

    • Reply
      Veera Bianca
      maaliskuu 5, 2018 at 8:41 am

      Ihanaa miten moni on samaa mieltä! Mä tykkään myös yhdistää nuo kaksi joskus aivan ääripäätäkin, välillä jopa samaan reissuun! 😀 Ja jep, jokaisella pitäisi olla suorastaan oikeus viettää ainakin kuukausi talvesta tropiikissa! 😀

  • Reply
    Stacy
    helmikuu 28, 2018 at 3:54 pm

    Tropiikki ei ole minua varten. Peetu-vainaa teki ennusteen, etten tulisi ikinä palaamaan sinne. Amazonia kohteli minua perin ankkarasti, joku voi tietysti kysyä, että onko pakko tunkea sinne viidakkoon. Kyllä, minun on pakko tunkea sinne viidakkoon. Riku Rantala sanoisi, että minulla on jatkuvasti jokin päristin perseessä.
    Tropiikki tarkoittaa vain aluetta kääntöpiirien välissä, mutta sinne mahtuu tietysti kaikenlaista, kuten esimerkikis puna ja Atacaman aavikko. Molemmat olivat miellyttävämpiä kuin sademetsä. Tässä Peetu ennusti väärin. Härmäläiset, kuten mainittu Riku taas on pitänyt näitä minun mestojani kalseina. Miehillä ei olekaan ongelmana hiivat. Joka ikinen hiiva ja bakteeri minussa kiitti minua reissustani Amazoniaan.

    • Reply
      Veera Bianca
      maaliskuu 5, 2018 at 8:42 am

      Eipä se kaikille sovikaan, itsellänikin on muutama ystävä täällä jotka vaan hehkuttavat kylmiä pakkasia ja en voi kuin ihmetellä! 😀 Tropiikki välillä kohtelee itseänikin tarjoamalla denguekuumetta ja milloin mitäkin, mutta on se silti enemmän itseäni varten! 🙂

  • Reply
    Karoliina Kazi
    maaliskuu 1, 2018 at 12:19 am

    Olisi aika ideaalia jos voisi asua kesät euroopassa ja talvet vaikka Marokossa. Ehkäpä vielä jonain päivänä. Lokerointi, missä tahansa elämän osa-alueella, on ihan syvältä – kaikkea sopivasti sekaisin on aika hyvä soppa ja luulen että matkusteleville ihmisille muuntautumis- ja sopeutumiskyky onkin aika must! Olen seurannut sinun insta stories juttuja ja ne saa aina hymyn huulille – pysyttele lämpimänä siellä paukkupakkasissa, vaikka sit sen chilin & ginin voimalla!

    • Reply
      Veera Bianca
      maaliskuu 5, 2018 at 8:42 am

      Ei kuulosta yhtään hullummalta idealta! Ja todellakin kaikkea sopivasti sekaisin, ihan jokaisella elämän alueella! <3

      Ja kiitos kehuista! <3

  • Reply
    Sandra
    maaliskuu 1, 2018 at 9:03 pm

    Ymmärrän kyllä, olen itsekin lämpimien maiden ihminen. Mulle välttämättä tropiikki ei ole se juttu, vaan pikemminkin lämpö, meri ja aurinko. Ja voin hyvin kuvitella, että viimeaikaiset pakkaset Helsingissä (instastorya seuranneena) eivät oikein ole sitä sua :D. Olen ollut tällä hetkellä erittäin tyytyväinen omaan lokaatiooni Välimerellä.

    Olen sun sekä Lauran kanssa samoilla linjoilla siitä, että liikaa yritetään lokeroida johonkin tiettyyn reissutyyppiin. Ehkä se on seurausta tästä ajasta, jossa kaikki pitää brändätä, jotta erottuu. Itsessään brändäys on hyvä juttu, mutta sehän on pohjimmiltaan asioiden kirkastamista ja yksinkertaistamista. Me ihmiset ollaan kuitenkin aika moniulotteisia ja ollaan monessa lokerossa ja niiden välillä yhtä aikaa. Ja hyvä niin. Parasta on matkustaa ja matkustaa kaikilla tavoilla, joista itse nauttii. Reppureissaten ja viiden tähden lukaaleissa majoittuen.

    • Reply
      Veera Bianca
      maaliskuu 5, 2018 at 8:44 am

      Lämpö, meri ja aurinko maistuisi! <3 Mä kuvittelin ennen itsekin olevani täysin ranta-ihminen ja rakastankin merta, mutta parin vuoden aikana olen huomannut viihtyväni parhaiten viidakossa tai jossain aivan landella tropiikissa, haha!

      Onneksi itsekin saan kohta lentää Välimeren suuntaan lämmittelemään!

      Ja totta tuo, että me ollaan kaikki aika moniulotteisia ja erilainen matkailu myös avartaa! 🙂 Ja just noin, itsekin saatan lentää johonkin bisneksessä, mutta majoittua sitten jossain about ojan pohjalla haha! 😀

  • Reply
    Paula - Viinilaakson viemää
    maaliskuu 2, 2018 at 1:16 am

    Täällä toinen jolla tukka kihartuu kosteassa helteessä, argh! Minusta tuntuu että kun olen kauan poissa Suomesta niin kaipaan jopa talvea, ja Suomessa taas kaipaan tropiikkiin. Hienoa että yrityksesi on ottanut tulta alleen, siitä saa olla ylpeä.

    • Reply
      Veera Bianca
      maaliskuu 5, 2018 at 8:44 am

      Haha, joo eipä tuolla päin maailmaa kannata yrittää edes harjata hiuksia tai suoristaa! 😀 Mä en oikein koskaan kaipaa talvea, mutta toki perhettä ja ystäviä Suomessa jos olen kauan poissa!

      Ja kiitos Paula! <3

  • Reply
    Travelloverin Annika
    maaliskuu 2, 2018 at 10:33 am

    Kaikkein tärkeintä kai on löytää elämässä tasapaino, on se sitten bambumajassa paljain jaloin tai omakoti-idyllissä Nurmijärvellä. Jotenkin olen löytänyt omani siitä, että teen paljon töitä kotona ollessani, mutta sitten kun lähden matkalle, en ole siellä töissä vaan voin jättää sen puolen kokonaan taakseni (eihän se aina onnistu, mutta useimmiten). Toisaalta olen valinnut alani niin, ettei se etähommina onnistu. Eipä ollut nomadielämä sananakaan edes kenenkään unissa vielä silloin, kun olen alavalintojani tehnyt. 🙂 Mutta enpä minäkään just nyt sanoisi ei, jos voisin ottaa sukkikset, sukat ja kengät pois ja tallustella lämpöisellä hiekalla.

    • Reply
      Veera Bianca
      maaliskuu 5, 2018 at 8:46 am

      Sepä juuri! 🙂 Mä teen reissuilla joskus niin paljon töitä, että jää moni kohteelle ominainen elämys kokonaan kokematta. Vaikka mulle tämä tapa sopii ihan hyvin, ei kuulosta yhtään pahalta tuo että Suomessa ollessa paiskii töitä ja matkoilla on sitten ihan oikeasti lomalla! <3

    Leave a Reply